Kunnat, yhtiöt ja yhtiöittäminen

Yhtiöittämisvelvoite

Kunta- ja kilpailulainsäädäntö edellyttää, että muun muassa kuntien ja kuntayhtymien tulee yhtiöittää markkinoilla kilpailutilanteessa toimivat toiminnot, jotta ne ovat samanarvoisessa asemassa yksityisten yritysten kanssa. Järjestelyjä suunniteltaessa erityisesti julkisia hankintoja säätelevä hankintalaki on syytä ottaa huomioon. Varsin usein kysymys on siitä, miltä osin halutaan osallistua hankintoihin ja miltä osin sitä ei pidetä tarpeellisena.

In-house ja out-house – yhtiöt sekä hankintalaki

Kunnat voivat hankkia palveluita omistamiltaan tytäryhtiöltä, jos hankintalain mukaiset rajat eivät ylity.

Suomessa on yli 2000 kunnan omistamaa yhtiötä. Niiden liikevaihto on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana lähes 10 miljardiin euroon (Karjalainen 5.2.2018).

Jos kunnat hankkivat palvelun sidosyksiköltä eli kunnan omistamalta yhtiöltä, kilpailutusta ei tarvitse järjestää, kuten hankintalain 15 §:ssä säädetään. Tätä kutsutaan in-house -järjestelyksi. In-house asemassa olevan kuntayhtiön pitää olla kuntien kokonaan omistama. In-house yhtiöitä kutsutaan myös sidosyksiköiksi. Sidosyksikkö ei saa myydä omistajiensa ulkopuolelle kuin 5 prosenttia ja enintään 500.000 euroa liikevaihdostaan. In-house aseman syntyminen ei edellytä tiettyä ennalta määrättyä osakemäärää tai määräysvaltaa sidosyksikkönä olevasta yhtiöstä. Hankintayksiköllä tulee kuitenkin olla tosiasiallista vaikutusvaltaa sidosyksikkönä olevassa yhtiössä. Tosiasiallinen vaikutusvalta järjestetään yhtiöjärjestyksen ja osakassopimuksen määräysten tai muun vastaavan järjestelyn kautta. Oikeuskäytännössä ei aina ole pidetty sidosyksikköinä osapuolten sellaisiksi ajattelemia järjestelyjä, joissa omistus on enemmän muodollinen eikä valvonta- ja määräysvaltaa ole dokumentoitu siten, että se pystytään tarvittaessa todentamaan. Tosiasiallinen vaikutusvalta edellyttää tavalla tai toisella järjestettyä edustusta päätöksentekoelimissä. Mikäli kuntia tai muita hankintayksiköitä on useita, omistajat voivat valita yhdessä omistajansa hallitukseen ja siten vaikuttaa yhtiön päätöksentekoon.

Out-house yhtiöllä tarkoitetaan kunnan tai vastaavan toimijan omistamaa yhtiötä, joka toimii markkinoilla eikä täytä sidosyksikkökriteereitä. Varsin usein järjestelyjä suunniteltaessa tulee eteen se tilanne, että toiminnot, jotka ovat markkinaehtoisia, ylittävät prosentti tai euromääräiset rajat. Näissä tilanteissa saattaa olla mielekästä koota markkinoilla toimivat toiminnot kokonaan omaan yhtiöönsä eikä ryhtyä kikkailemaan rajojen kanssa.

Kunnan, kuntayhtymän vai maakunnan toiminnan järjestäminen

Kuntayhtymä ja maakuntatasolla tavoitteena järjestelyissä tyypillisesti saada aikaan suuruuden ekonomiahyötyä, lisätä tehokkuutta ja madaltaa tuotettujen palvelujen tai toimintojen yksikkökustannuksia sekä tarjota palveluja laajemmin kuin mitä yksittäisen kunnan resursseilla olisi mahdollista. Palveluiden tuottaminen useammalle kunnalle tai jopa useamman maakunnan kunnille on järjestettävissä merkittävästi tehokkaammin kuin mihin päästään pienten yksittäisten kuntien palvelujen osalta. Järjestelyt, joilla tehokkuutta lisätään ovat siten helposti kaikkien järjestelyihin osallistuvien osapuolten kannalta win-win asetelmassa.

Vaihtoehtoisista toteutustavoista

Yhtiöitettäviä toimintoja voidaan siirtää uudelle yhtiölle/ kohdeyhtiölle esimerkiksi apporttina, jolloin varojen saaja antaa vastineeksi apporttina saamastaan omaisuudesta uusia osakkeitaan. Mahdollinen on myös vastikkeeton pääomasijoitus, jolloin siirtävä kunta tai kuntayhtymä ei saa vastikkeeksi uusia osakkeita. Luovutushinnan määritteleminen voi edellyttää erillistä siirrettävän toiminnan arvonmääritystä.

Vaihtoehtona voi olla myös liiketoimintakauppa, jossa yhtiöön siirrettävistä toiminnoista ja varoista annetaan vastikkeena rahaa niitä siirtävälle kunnalle tai kuntayhtymälle.

Useampien jo osakeyhtiömuodossa olevien yhtiöiden toimintoja järjesteltäessä osakevaihto on usein hyvä työkalu. Osakevaihdossa yhtiöstä luopuvat osapuolet saavat vastaanottajan osakkeita ja tulevat siten sen osakkaiksi. Oikein toteutettuna järjestely on veroneutraali. Vastaavaan tulokseen voidaan päästä osakekaupalla. Järjestely ei kuitenkaan ole veroneutraali, vaan siitä saattaa seurata muun muassa luovutusvoittoveroa.

Laajemmin liiketoimintakaupasta ja osakekaupasta kotisivuiltamme lindblad.fi/aineistot alta ladattavista ”Opas osakekauppaan” sekä ”Opas onnistuneeseen liiketoimintakauppaan” – oppaistamme.

Sekä ”Peräkkäiset yritysjärjestelyt -mahdollisuudet ja verotukselliset riskitekijät” ja ”Yrityksen arvonmääritys” esityksistämme.

Aiesopimuksen tai esisopimuksen tarpeellisuudesta

Mitä enemmän osapuolia järjestelyssä on mukana, sitä suurempi merkitys aie- tai esisopimuksella on. Näillä konkretisoidaan sopimuksen tekohetken neuvottelutilanne ja voidaan sopia esimerkiksi järjestelyn kohteiden tarkastamisesta sekä niihin liittyvistä kuluista. Tyypillisesti sovitaan myös salassapidosta sekä muista jatkotoimista ja jatkoneuvottelujen reunaehdoista. Aiesopimus ja esisopimus eroavat toisistaan siten, että aiesopimus ei sido lopullisen sopimuksen tekemiseen, vaikka siinä saattaa olla muita sitovia osia. Esisopimus taas sitoo lopullisen sopimuksen tekemiseen, kun siinä sovitut edellytykset täyttyvät. Esisopimus voidaan laatia esimerkiksi ennen järjestelyn viemistä kuntien päätöksentekoelinten päätettäväksi.

Laajemmin sopimuksista sekä niiden teosta kotisivuiltamme lindblad.fi/aineistot alta ladattavasta ”Näin teet hyvän sopimuksen” oppaastamme.

DD:n merkitys järjestelyissä

Kaupan kohteen tarkastus eli due diligence eli DD on tarpeen myös kuntayhtiöitä tai kuntien liiketoimintoja yhdistettäessä. Tarve on vähäinen toimittaessa yhden kunnan puitteissa. Mikäli kuntia on kaksi tai useampia tai toimijoita on muuten useampia, tarkastus varmistaa siihen osallistuvien tahojen päätöksentekijöiden huolellisuusvelvollisuuden täyttämisen. Tarkastuksella lähtökohtaisesti tarkistetaan asiakirjojen ja haastattelujen sekä taloudellisen aineiston pohjalta kunkin toiminnon osalta se, että isompia yllätyksiä järjestelyn jälkeen ei pitäisi tulla. Tarkastuksen yhteydessä tyypillisesti saadaan merkittävästi aineistoa, joka on hyödyllistä integroitaessa esimerkiksi useasta kunnasta tulevia toimintoja yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Ellei tällaista tarkastusta ole tehty, voidaan joutua hyvin hankaliin tilanteisiin järjestelyn jälkeen, jos jonkun osapuolen yhteiseen kokonaisuuteen siirtämät toiminnot eivät vastaakaan muiden osapuolten mielestä sitä, mitä neuvotteluissa sen osalta on annettu ymmärtää. Tarkastuksessa saatu aineisto vaikuttaa myös järjestelyssä laadittavien asiakirjojen sisältöön.

Verotuksesta sekä verottajan ennakkoratkaisun merkityksestä

Mikäli yhtiöitettävien palvelujen tuottamista on pidetty verotuksessa kuntayhtymän elinkeinotoimintana, palveluiden yhtiöittäminen voidaan toteuttaa ilman tuloveroseuraamuksia liiketoimintasiirtona. Mikäli yhtiöittäminen kohdistuu toimintaan, joka ei kuulu kunnan tai kuntayhtymän veronalaiseen elinkeinotoimintaan, ei luovutuksesta synny lähtökohtaisesti kunnalle tai kuntayhtymälle veronalaista tuloa. Kiinteistöjen ja osakkeiden osalta on huomioitava varainsiirtoverotus järjestelyissä. Huomioitava on se, että osakkeiden siirto osapuolelta toiselle synnyttää lähtökohtaisesti varainsiirtoveroa. Osakkeiden merkinnästä osakeannissa ei suoriteta varainsiirtoveroa, kun osakeannissa annettavat osakkeet ovat yhtiön uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, jotka eivät ole olleet aiemmin yhtiön ulkopuolella.

Verottajan ennakkoratkaisu on usein tarpeen. Ennakkoratkaisulla varmistetaan se, että verottaja käsittelee järjestelyä verotuksellisesti ennakko-oletusten mukaisesti. Verottaja on sidottu antamaansa ratkaisuun, mikäli järjestely toteutetaan ennakkoratkaisussa kuvatuin tavoin.

Kotisivuillamme kohdassa Aineistot on ladattavissa ”Peräkkäiset yritysjärjestelyt – mahdollisuudet ja verotukselliset riskitekijät” esitys, joka sisältää myös muutamia kuntiin ja niiden yhtiöihin ja yhtiöittämiseen liittyviäkin ratkaisuja.

Osakassopimuksen sekä yhtiöjärjestyksen rooli

Edellä todetuin tavoin in-house yhtiöiden osalta tulee kunnan määräysvalta osoittaa. Osakassopimus on keskeinen elementti niin määräysvallan osoittamisessa kuin sen määrittelyssä. Ylipäätään osakassopimus on hyvä työkalu useiden toimijoiden yhteisissä hankkeissa. Osakassopimus sisältää in-house yhtiöiden osalta tyypillisesti myös voiton käsittelyyn liittyvät määräykset tyypillisesti siten, ettei osinkoa normaalitilanteessa jaeta ja muutkin vastaavat määräykset, joilla varmistetaan yhtiön asema sidosyksikkönä.

Yhtiöjärjestyksen ja osakassopimuksen kombinaatiolla voidaan esimerkiksi erilaisia osakesarjoja käyttäen määritellä ja tuottaa erilaisia oikeuksia eri omistajatahoille. Huomattavaa on, että yhtiöjärjestyksen pitää olla synkronoitu osakassopimuksen kanssa.

Laajemmin osakassopimuksesta kotisivuiltamme lindblad.fi/ aineistot alta on ladattavissa ”Opas osakassopimukseen”.

Osakeannit

Uusien osakkeiden antamisesta päättää yhtiön yhtiökokous tai hallitus yhtiökokouksen antaman valtuutuksen perusteella.

Osakeantipäätöksissä on mainittava perustelut merkintähinnan määrittämiselle. On huomioitava osakkeenomistajien merkintäetuoikeus päätettäessä suunnatusta annista. Kaikkien osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä tai kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella merkintähinnasta ja annin suuntaamisesta voidaan osakeyhtiölain kannalta päättää varsin vapaasti. Mikäli merkintähinta alittaa merkittävässä määrin käyvän hinnan, annista saattaa tulla myös veroseuraamuksia.

Osakkeiden merkintähinta sidosyksikköasemassa toimivien yhtiöiden osalta on haasteellista. Osakkuus tällaisessa yhtiössä perustuu asiakasasemaan ja liityntään julkisyhteisöjen toimintaan eikä tavallisessa osakeyhtiössä tyypilliseen sijoittaja- tai yrittäjäasemaan. Palveluyhtiön osakkeen arvo muodostuu sidosyksikköaseman syntymisestä ja oikeudesta hankkia yhtiön palveluita sekä yhtiöstä saatavan määräysvallan arvosta. Palveluyhtiön tase, oma pääoma tai yhtiöön tehdyt oman pääoman ehtoiset sijoitukset eivät välttämättä indikoi yhtiön käypää arvoa. Sidosyksikköasemassa olevat yhtiöt eivät tyypillisesti jaa osinkoa, joten sijoitetulle pääomalle ei kerry tuottoa, jonka perusteella käypää arvoa voitaisiin tavanomaiseen tapaan arvioida. Ajatuksellisesti voidaan hyötynä näissä tilanteissa pitää sitä hinnan eroa, jonka omistaja saa hyväkseen saadessaan palvelun käyttöönsä omakustannushintaan, kun tätä omakustannushintaa verrataan markkinahintaiseen palveluun, joka sisältää katteen. Laskenta näillä lähtökohdillakin on haasteellista, uutta palveluyhtiötä perustettaessa lopulliset hinnat palveluille eivät ole välttämättä riittävällä tarkkuudella tiedossa. Toisaalta markkinahinnan määrittäminen vastaaville palveluille ei ole sekään yksinkertaista.

Arvonmäärityksestä löytyy lisätietoa kotisivuiltamme lindblad.fi/ aineistot alta ”Yrityksen arvonmääritys” -esityksestä.

Osakkeiden määrä eri omistajille voi perustua esimerkiksi ostettavien palveluiden liikevaihtoon tai muuhun laskukaavaan.

Hyvä työkalu tilanteessa, jossa järjestelyn lopputuloksena osakaskannassa on suuri määrä osakkaita, ovat yhtiön omassa taseessa olevat osakkeet. Osakeannilla voidaan tehdä osakkeita, jotka syntyvät niiden rekisteröinnillä. Ne ovat maksuttomia yhtiölle ja ovat yhtiön taseessa valmiina käytettäväksi. Osakassopimuksella sekä yhtiökokouksen päätöksillä voidaan antaa hallitukselle valtuus luovuttaa näitä osakkeita määrättyjen edellytysten olemassa ollessa. In-house yhtiön osalta edellytykset liittyvät keskeisesti osakkaaksi tulevan tahon oikeanlaiseen asemaan sekä mahdollisesti siihen, että osakkaaksi tuleva taho siirtää omat toimintonsa kyseessä olevalle yhtiölle. Menettely keventää toimintaa. Pienten yksittäisten järjestelyjen ja muutosten takia ei ole tarpeen pitää yhtiökokouksia, joissa anneista jouduttaisiin päättämään erikseen ja rekisteröimään antien jälkeen nuo osakkeet ennen kuin uusi osakas ne saisi. Hyvin suunniteltuna taseessa olevilla osakkeilla saadaan nopeutta ja tehokkuutta toimintaan ja vähennetään kuluja ja resursseja, joita pitkän kaavan mukainen menettelytapa vaatisi.

Taseiden erot – mikä ratkaisuksi

Pidempään toimineiden yhtiöiden osalta yksi huomioon otettava seikka tällaisten yhtiöiden toimintoja yhdistettäessä ovat niiden taseet. Yhtiöiden taseisiin on saattanut kertyä varoja, jotka eivät välttämättä ole tarpeen uuden kokonaisuuden toiminnassa. Edelleen eri tavoilla pääomitettujen yhtiöiden yhdistäminen saattaa olla neuvottelutilanteessa varsin haasteellista. Näitä haasteita voidaan vähentää, jos taseet voidaan jättää kokonaan tai osittain järjestelyn ulkopuolelle. Esimerkiksi liiketoimintasiirtoa tai liiketoimintakauppaa apuna käytettäessä toimintojen mukana ei siirry muita kuin toimintoihin liittyvä tasevarat. Osakevaihtoa tai osakekauppaa käytettäessä harkittavaksi voi tulla esimerkiksi omien osakkeiden hankinta tai jakautuminen ennen järjestelyjen toteuttamista. Liiketoimintasiirron tai liiketoimintakaupan jälkeen on mahdollisesti tarpeellista lopettaa liiketoimintonsa luovuttaneen osakeyhtiön toiminta. Lopettaminen tapahtuu selvitystilalla. Selvitystila päättyy lopputilitykseen, jossa yhtiön jäljelle jääneet varat jaetaan osakkaille.

Taseiden aiheuttamien ongelmien ratkaisu on useinkin välttämätöntä, jos osapuolia on runsaasti ja osapuolten yhtiöiden taseasemat ovat erilaiset.