15.5.2016

Energiatodistus

Tämä artikkeli on julkaistu Omakoti-lehdessä.

Energiatodistuksella tarkoitetaan asiakirjaa, jolla voidaan vertailla rakennusten energiatehokkuutta etenkin osto- ja vuokraustilanteissa. Koska kiinteistöjen ostopäätökset ovat useimmille elämän merkittävimpiä päätöksiä, energiatodistus antaa äärimmäisen tärkeää tietoa ostajalle. Rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain soveltamisalaan kuuluu säännökset itse todistuksesta, sen laatimisesta, hankkimisesta ja käyttämisestä, näiden valvonnasta sekä asiaan liittyvien rikkomusten seuraamuksista. Kesäkuussa 2013 voimaantullut laki pohjautuu EU-direktiiviin rakennusten energiatehokkuudesta.

Energiatodistus perustuu ainoastaan rakennuksen ominaisuuksiin. Siinä otetaan siis huomioon mm. eristys, ikkunat, ilmanvaihto ja lämmitys. Näin ollen energiatodistukseen kuuluu laskennat mm. pinta-aloista, lämpökuormista ja uusiutuvan energian osuuksista. Asukkaiden energiankulutustottumukset eivät vaikuta energialuokkaan, sillä ne eivät kuulu rakennuksen ominaisuuksiin.

Energiatodistuksessa määritetyssä energiatehokkuusluokalla kuvataan rakennuksen kokonaisenergian kulutusta asteikolla A-G. Jos rakennuksen energiatehokkuusluokka on A, niin rakennus on energiatehokkuuden näkökulmasta mitä parhain. Energiatehokkuusluokan määrittää laskennallinen energialuku, joka on rakennuksen vuotuinen ostoenergian tarve neliömetriä kohden. Laskennassa erilaiset energiamuodot saavat eri kertoimet, jolloin uusiutuvia energiamuotoja luonnollisesti suositaan. Energialuokkaa voidaan parantaa esimerkiksi lämmöneristystä lisäämällä, ilmanvaihdon lämmön talteenotolla tai uusiutuvan energian käytöllä.

Pääsäännön mukaan energiatodistus on pakollinen kaikille vuoden 1980 jälkeen rakennetuille rakennuksille, joita myydään tai vuokrataan. Energiatodistus on voimassa kymmenen vuoden ajan ja siinä määritetty energialuokka on ilmoitettava julkisesti esille laitetussa myynti- tai vuokrailmoituksessa. On tosin huomattava, että energiatodistusta ei tarvita jos rakennuksen pinta-ala on enintään 50 neliömetriä, kyseessä on vapaa-ajan asunto, jota käytetään korkeintaan neljä kuukautta vuodessa tai jota ei käytetä majoituselinkeinon harjoittamiseen taikka jos kyseessä on suojeltu rakennus.

1.7.2017 alkaen energiatodistus tulee pakolliseksi myös ennen vuotta 1980 käyttöönotetuissa pientaloissa.

Rakennukselle voidaan laatia energiatodistus kevennetyn menettelyn mukaisesti jos ostohinta on alle 50 000 euroa tai vuokra kuukaudessa on alle 350 euroa, kohde myydään tai vuokrataan lähisukulaisten kesken taikka jos kohdetta ei myydä tai esitetä julkisesti esillä olevalla ilmoittelulla.

Rakennukselle voi pyytää energiatodistuksen pätevöityneeltä energiatodistuksen laatijalta, joista Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) pitää listaa internetsivuillaan (kts. www.ara.fi/energiatodistus). Laaditut energiatodistukset kootaan 1.5.2015 maksulliseksi muuttuneeseen julkiseen energiatodistusrekisteriin, josta esimerkiksi ostaja saa helposti tiedon siitä onko rakennukselle tai huoneistolle ylipäänsä laadittu energiatodistus.  Ennen 1.5.2015 laadittuja energiatodistuksia ei ole pääsääntöisesti tallennettu julkiseen energiatodistusrekisteriin, eikä henkilösuojan vuoksi julkisesta tietopalvelusta saa 1-2 huoneiston rakennusten energiatodistustietoja.

On tärkeää huomata, että energiatodistuksen tulisi olla virallinen. Virallisen energiatodistuksen tunnistaa todistustunnuksesta, joka löytyy kaikista 1.5.2015 jälkeen laadituista energiatodistuksista. Todistustunnusta vastaavan kahdeksan sivua pitkän ja sähköisesti allekirjoitetun energiatodistuksen löytää energiatodistusrekisteristä. Vuoden 2016 huhtikuuhun mennessä on laadittu yli 25 000 virallista energiatodistusta.

© 2022 Asianajotoimisto Lindblad