Kilpailun rajoittaminen

Elinkeinonharjoittajien välisessä kilpailussa markkinoilla toimivat osapuolet pyrkivät erinäisin toimin vaikuttamaan omaan toimintaansa ja vahvistamaan asemaansa.

Tästä on erotettava kilpailulle haitalliset ilmiöt eli kielletty kilpailun rajoittaminen, jollaisesta haitallisin on kartellit.

Kartelleista esimerkkinä on asfalttikartellitapaus, jossa suomalaiset asfalttiyhtiöt olivat käyttäneet yhdenmukaista hinnoittelua asfalttiurakoilleen. Tapauksesta yhdelle taholle tuomittiin lähes 100 miljoonan euron vahingonkorvaukset maksettavaksi.

Kilpailun rajoittamista koskeva kansallinen laki on kilpailulaki (948/2011). Kilpailulain tarkoituksena onkin terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta kilpailulain 1 §:n mukaan.

Kielletty kilpailun rajoittaminen

Kilpailulain 2 luvun 5 §:ssä on säädetty, mitkä elinkeinoharjoittajien kilpailunrajoitukset ovat kiellettyjä.

Kiellettyjä ovat elinkeinonharjoittajien

• väliset sopimukset,
• yhteenliittymien päätökset sekä
• yhdenmukaistetut menettelytavat,

joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai josta niin seuraa.

Lainkohdassa on vielä erikseen lueteltu erityisesti kielletyt sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla

• vahvistetaan osto- tai myyntihintoja tai muita kauppaehtoja
• rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä tai investointeja
• jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä
• samankaltaisiin suoritukseen sovelletaan erilaisia ehtoja
• sopimuksen syntymisen edellytyksenä on lisäsuorituksia, joilla ei niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ole yhteyttä sopimuksen luonteeseen.

Merkittävyyskriteeriä koskeva EU:n komission tiedoksiannon (EYVL 2001 C 368/07) mukaisesti merkittävyys ei täyty jos rajoittamiseen osallistuvien yhtiöiden yhteenlaskettu markkinaosuus relevanteilla markkinoilla ei ole ylitä 10:tä prosenttia. Jos vaikutus ilmenee jollain muulla kuin relevanteilla markkinoilla, ei yhden elinkeinonharjoittajan markkinaosuus saa ylittää 15:ta prosenttia.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Kilpailulain 7 §:n mukaisesti määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty.

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä on, jos tällaisessa asemassa oleva tai olevat elinkeinonharjoittajat käyttävät asemaansa

• määräämään kohtuuttomia osto- tai myyntihintoja tai muita kauppaehtoja suoraan tai välillisesti
• rajoittamaan tuotantoa, markkinoita tai teknistä kehitystä kuluttajien vahingoksi
• soveltamaan erilaisia ehtoja eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin, mikä asettaa kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan
• edellyttämään sopimuksen syntymiseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Määräävää markkina-asemaa arvioitaessa on huomioitava EU:n ryhmäpoikkeusasetus, jonka mukaan jos toimijalla on yli 50 prosenttia markkinoista, on määräävä markkina-asema todennäköinen ja vastaavasti alle 30 prosentin markkina-asemalla ei katsota olevan riittävä määräävään markkina-asemaan.

Määräävän markkina-aseman määrittäminen on kokonaisharkintaa, jossaprosenttiosuus ei välttämättä itsekseen vielä ole riittävä arvio.

Vakavimmat kilpailurajoitukset

Vakavimmat kilpailurajoitukset johtavat koko sopimuksen jättämiseen pois ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalasta, vaikka toimittajan ja ostajan markkinaosuudet olisivat alle 30 prosenttia. Vakavimpia kilpailunrajoituksia pidetään vakavina niistä kuluttajille todennäköisesti aiheutuvan haitan vuoksi.

Vakavimpia kilpailunrajoituksia ovat, kun

• määrätään vähimmäishintoja joilla jakelijoiden on myytävä eteenpäin
• rajoitetaan tai rajataan asiakasryhmiä tai alueita
• rajoitetaan jakelijoiden myyntiä loppukäyttäjille
• varaosien myyntiä rajoitetaan loppukäyttäjille.

Elinkeinonharjoittajat arvioivat itse täyttyvätkö lain kriteerit kummassakin tapauksessa.

Sallittu kilpailun rajoittaminen

Eräiden toimien on katsottu olevan hyväksyttäviä ja siksi on säädetty poikkeuksista edellä mainittuihin kieltoihin. Kilpailulain 6 §:ssä on poikkeus kiellosta ja tietyn tyyppiset sopimukset ovatkin sallittuja.

Elinkeinonharjoittajien sopimukset, yhteenliittymien päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat ovat sallittuja, jos ne

• tehostavat tuotantoa, jakelua tai edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä
• jättävät kuluttajalle kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä
• eivät aseta muuta kuin välttämättömiä rajoituksia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi
• eivät anna elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta.

Kilpailun valvonta ja seuraamukset kielletystä kilpailunrajoittamisesta

Kilpailua ja kilpailulain toteutumista valvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV), joka tekee jälkikäteistä valvontaa.

Kilpailulaissa on säädetty toimenpiteistä, jotka seuraavat kielletystä kilpailunrajoittamisesta.

Näitä ovat

• lainvastaisen kilpailunrajoittamisen täytäntöönpanon kieltäminen
• määräys lopettaa kilpailunrajoitus ja velvoittaa elinkeinonharjoittaja toimittamaan hyödyke;
• KKV:n päätös määrätä epäiltyyn kilpailunrajoitukseen osallistuneiden esittämät sitoumukset näitä elinkeinonharjoittajia velvoittaviksi
• kilpailunrajoituksesta määrättävä seuraamusmaksu.

Seuraamusmaksu on enintään 10 prosenttia elinkeinonharjoittajan tai yhteenliittymien liikevaihdosta, vuodelta jonka aikana ne viimeksi osallistuivat rikkomukseen. Maksua voidaan alentaa tai se voidaan peruuttaa mikäli elinkeinonharjoittaja tai yhteenliittymä avustaa merkittävästä kilpailunrajoittamisen selvittämisessä. Seuraamusmaksun määrää markkinaoikeus, kilpailu- ja kuluttajanviraston esityksestä.

Elinkeinonharjoittajilla on suuri vastuu kun harjoittajien on itse arvioitava onko kyseessä sallittu vai kielletty kilpailun rajoittaminen ja tapauskohtaisesti, esimerkiksi kartelleissa, voi olla isot riskit siinä, jos toiminta onkin arvioitu väärin. Siksi onkin syytä käyttää ammattimaista palvelua sen selvittämiseen onko kyseessä kielletty vai sallittu kilpailunrajoitus.