Artikkeleita

Tapauksessa X Ky oli hakenut Y Oy:n asettamista konkurssiin, koska Y Oy ei ollut maksanut välitystuomioon perustuvaa saatavaa. Kyseistä välitystuomiota ei ollut määrätty pantavaksi täytäntöön. Käräjäoikeudessa oli lisäksi vireillä välitystuomion mitättömyyttä tai kumoamista koskeva kanne. Tapauksessa oli kysymys siitä, voiko velkoja perustaa konkurssihakemuksen välitystuomiossa maksettavaksi määrättyyn saatavaan. KKO arvioi lisäksi sitä, kuinka laajasti konkurssituomioistuimen tulee tutkia välitystuomion pätevyyttä ja siihen perustuvaa saatavaa.

Ratkaisussa KKO arvioi konkurssilaissa (KonkL) asetettuja vaatimuksia konkurssia hakevan velkojan saatavan selvyydelle. KonkL 2:2.1 §:n perusteella konkurssiin asettamista voi vaatia velkoja, jonka saatava velalliselta: 1) perustuu lainvoimaiseen tuomioon tai muuhun lainvoimaisen tuomion tavoin täytäntöönpanokelpoiseen perusteeseen, 2) perustuu velallisen allekirjoittamaan sitoumukseen, jota velallinen ei ilmeisen perustellusti kiistä taikka 3) on muuten niin selvä, ettei sen oikeellisuutta voida perustellusti epäillä.

KKO katsoi, ettei välitystuomio ole KonkL 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu konkurssiin asettamisen peruste, ellei tuomioistuin ole antanut sen täytäntöönpanoa koskevaa määräystä. KKO:n mukaan velkojan saatavan selvyys on perusteltavissa vain KonkL 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan.  KKO arvioi lisäksi sitä, missä määrin konkurssituomioistuimen tulee tutkia välitystuomion pätevyyttä, sillä KonkL 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohta antaa velalliselle mahdollisuuden vedota perusteltuihin epäilyksiin.

Lain esitöiden (HE 26/2003) mukaan velkoja voi hakea velallista konkurssiin tapauksissa, joissa saatavan perusteesta ei ole objektiivisesti arvioiden epäilyä, vaikka velallinen riitauttaisi saatavan tai vaikka asian tuomioistuinkäsittely olisi vielä kesken tai sitä ei olisi vielä aloitettu. KKO:n mukaan tällöin konkurssituomioistuimen tulee arvioida saatavan selvyys tapauskohtaisesti.

Ratkaisusta KKO 1982 II 53 ilmenevän oikeusohjeen mukaan välitystuomion mitättömyyttä koskevan kanteen vireilläolo ei estä konkurssituomioistuinta tutkimasta välitystuomion mitättömyyttä. Lisäksi konkurssituomioistuin voi välitystuomion mitättömyyskanteesta huolimatta katsoa saatavan olevan riittävän selvä konkurssiin asettamista varten.

Konkurssituomioistuimen oikeutta tutkia välitystuomiossa vahvistettua saatavaa rajoittaa periaate siitä, ettei sen oikeellisuutta voida tutkia tuomioistuimessa. Vain välimiesmenettelylain 40 ja 41 §:ssä säädetyillä perusteilla voidaan puuttua välitystuomion pysyvyyteen. Lain 40 §:n mitättömyysperusteet ovat itsestään vaikuttavia. KKO:n mukaan on selvää, että tuomioistuimen tulee huomioida ne myös konkurssihakemusta käsiteltäessä. Tapauksessa arvioidaan sitä, vaikuttaako konkurssituomioistuimen tutkimisvelvollisuuteen se, että velallinen vetoaa sellaisiin välimiesmenettelyssä tapahtuneisiin menettelyvirheisiin, joiden johdosta välitystuomio voidaan välimiesmenettelylain 41 §:n nojalla kumota. KKO katsoi, että vireillä olevan oikeudenkäynnin takia konkurssituomioistuimen tuli tutkia välitystuomiota koskevat väitteet, koska väitteet voisivat vaikuttaa saatavan oikeellisuuden selvyyteen. KKO katsoi, ettei välitystuomion pätevyyttä ollut aihetta epäillä esitetyn selvityksen perusteella.

KKO katsoi konkurssihakemuksen perusteena olevan välitystuomioon perustuvan saatavan olevan KonkL 2 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla selvä. KKO katsoi Y Oy:n konkurssiin asettamisen edellytysten olevan olemassa. (Ään.).

Tapaus vahvistaa KonkL 2:2.1 §:n mukaisen säännön, jonka nojalla velkoja voi hakea konkurssiin asettamista silloin, kun velkojan saatava on niin selvä, ettei sen oikeellisuutta voida perustellusti epäillä. Välitystuomion mitättömyyttä koskevan kanteen vireilläolo ei tee poikkeusta tähän pääsääntöön, vaan konkurssituomioistuimen on tutkittava välitystuomiota koskevat väitteet voidakseen arvioida saatavan oikeellisuuden.