KKO:n oikeuskäytäntöä konserniavustuksesta

Korkeimman oikeuden (KKO) ennakkoratkaisuissa KKO 2015:104 ja KKO 2015:105 vuoden 2015 lopulta oli kyse osakeyhtiöiden yhtiökokousten päätösten moittimisesta koskien konserniavustusten antamista ja vähemmistöosinkoa.

Osingon määrää ja tilinpäätöksen vahvistamista koskevat yhtiökokouspäätökset moitekanteen kohteiksi

Ratkaisussa KKO 2015:104 Osakeyhtiö A Oyj oli maksanut tytäryhtiöilleen tilikauden aikana konserniavustusta. Osakkeenomistajille maksettava osinko oli A:n yhtiökokouksessa määrätty tuolloin vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta voitosta, joka oli jäänyt jäljelle konserniavustusten vähentämisen jälkeen.

B moitti yhtiökokouksen päätöstä vain osingonjaon osalta ja väitti, että konserniavustusten määrä olisi pitänyt lisätä osakeyhtiölain mukaisesta vähemmistöosingosta päätettäessä laskennallisesti osingonjaon perustana olevaan tilikauden voittoon.

Osakeyhtiölain (OYL) 13 luvun yhtiön varojen jakoa koskevat säännökset ovat luonteeltaan siten ehdottomia, ettei varoja voida jakaa muutoin kuin laissa ilmaistujen edellytysten täyttyessä. Varojen jakamisen tulee perustua viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen, mikä korostaa tilinpäätöstietojen merkitystä yhtiön taloudellisen tilan arvioinnin oikeudellisena pohjana. Lain esitöistä ilmenee, että yhtiön velkojien suoja on ollut tältä osin sääntelyn keskeisenä perusteena, ks HE 109/2005, s. 25.

Sellaisten laskennallisten lisäysten tekeminen osingonjaon perusteena olevaan tilikauden voittoon, jotka eivät perustu tilinpäätökseen, olisi osakeyhtiölain säännösten ja periaatteiden vastaista. Voitonjaon perusta on viimeksi vahvistettu tilinpäätös.

Tällaisessa tilanteessa vähemmistöosakkeenomistajan oikeuskeinona on moitekanne.

Kun B ei ollut moittinut osingonjakopäätöksen lisäksi tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa yhtiökokouksen päätöstä, kanne hylättiin.

Yhtiön ja konsernin kokonaisetu sekä vähemmistöosakkeenomistajien suoja

Ratkaisussa KKO 2015:105 Osakeyhtiö A Oy oli tilikausien aikana maksanut kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle B1:lle sekä sen täysin omistamille tytäryhtiöille B2:lle ja B3:lle (B-yhtiöt) konserniavustuksia. Osakkeenomistajille maksettava vähemmistöosinko oli osakeyhtiön yhtiökokouksessa päätetty laskea tuolloin vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta voitosta, joka oli jäänyt jäljelle konserniavustusten vähentämisen jälkeen.

Osakkeenomistajat G moittivat yhtiökokouksen päätöksiä väittäen konserniavustuksia perusteettomiksi ja vaatien sen vuoksi tilinpäätöksen muuttamista ja maksettavien osinkojen korottamista.

Kysymys oli siitä, oliko osakeyhtiöllä ollut konserniavustusten maksamiselle hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste, kun otettiin huomioon myös vähemmistöosakkeenomistajien oikeudet.

Konserniavustus merkitsee yhtiön varojen vastikkeetonta luovutusta. Tästä syystä konserniavustuksen yhtiöoikeudellista hyväksyttävyyttä vähemmistöosakkeenomistajan oikeuksien kannalta arvioitaessa on huomioon otettava:

• varojen jakamista koskevat osakeyhtiölain säännökset, mm. OYL 13 luvun 1 §:n 3 momentti, jonka mukaan muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojen jakoa;
• voiton tuottamisen tarkoitusta koskeva OYL 1 luvun 5 §:n säännös, jonka mukaan yhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin; sekä
• osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta koskeva OYL 1 luvun 7 §, jonka mukaan yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.

Yhtiöoikeudellisesti hyväksyttävää voi olla konserniavustuksen myöntäminen tytäryhtiölle silloin, kun sen voidaan katsoa olevan myös emoyhtiön ja sitä kautta osakkeenomistajien edun mukaista.

Konserniavustusten maksaminen oli perustunut tytäryhtiöiden liiketoiminnan tappiollisuuteen ja emoyhtiön verotuksessa konserniavustuksista saatavissa olleisiin verohyötyihin. Konserniavustuksilla oli pyritty ylläpitämään konsernin yritysten toimintaedellytyksiä. Toimenpiteet olivat olleet kyseisillä tilikausilla liiketaloudellisesti perusteltuja, kun huomioon otettiin yritysten toimintaympäristössä havaitut ja varautumista vaatineet ongelmat. B2 ja B3 olivat tilinpäätöstensä mukaan olleet vaarassa menettää oman pääomansa kokonaan ilman tilikauden aikana saatuja konserniavustuksia. Selvitystä ei ole esitetty siitä, että konserniavustuksen maksamiseen olisi liittynyt riski niiden menettämiseen siten, etteivät ne tuottaisi sitä pitkän aikavälin hyötyä, johon niiden maksamisella on pyritty.

A:n maksamat konserniavustukset olivat liiketaloudellisesti perusteltuja, kun otettiin huomioon myös vähemmistöosakkeenomistajien oikeudet.