Kuljetussopimus

Kuljetussopimus tehdään rahdinkuljettajan kanssa, kun tavara on siirrettävä paikasta toiseen. Usein kuljetussopimus liittyy kauppaan, ja erityisesti kansainvälisessä kaupassa kuljetussopimuksilla on pitkä historia.

Mikä on kuljetussopimus?

Kuljetussopimuksella rahdinkuljettaja sitoutuu siirtämään tavaran paikasta toiseen. Myös henkilökuljetukset kuuluvat kuljetusoikeuden piiriin, mutta niissä korostuvat kuluttaja- ja vahingonkorvausoikeudelliset näkökohdat.

Kuljetussopimus on usein osa laajempaa sopimuskokonaisuutta, jonka perusrunkona on kauppasopimus. Kauppasopimuksen yhteydessä ostaja ja myyjä sopivat usein myös siitä, kenen velvollisuuksiin kuuluvat kuljetussopimuksen tekeminen, tavaran vakuuttaminen ja maksujärjestelyjen hoitaminen, ja miten kustannukset sekä vastuu jakaantuvat. Vahingon sattuessa on selvitettävä, minkä sopimuksen perusteella korvauksia vaaditaan.

Kuljetussopimus on luonteeltaan kolmikantasopimus. Vaikka myyjä on rahdinkuljettajan varsinainen sopimuskumppani, sopimusrikkomuksen sattuessa ostajalla on oikeus esittää vaatimuksensa suoraan rahdinkuljettajalle. Jos tavara vastaanotettaessa osoittautuu vahingoittuneeksi, ostajalla saattaa olla mahdollisuus valita, vaatiiko hän korvausta kaupan perusteella myyjältä vai kuljetussopimuksen perusteella rahdinkuljettajalta. Vastuuperusteet ja korvaukset ovat näissä sopimuksissa erilaisia.

Kansainvälisyys on vahvasti osallisena kuljetussopimuksissa

Kuljetussopimuksille on tyypillistä kansainvälisyys. Kuljetussopimuksen tulee siis toimia hyvinkin erilaisissa oikeudellisissa kulttuureissa, mikä asettaa suuret vaatimukset sekä lainsäädännölle että yksittäisille sopimuksille. Kuljetusoikeudellisella lainsäädännöllä on pitkät kansainväliset juuret, ja Suomen lainsäädäntö perustuu suurelta osin kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Usein kuljetussopimukset ovat kansainvälisten kuljetusorganisaatioiden laatimia vakiosopimuksia.

Kansainvälisyys asettaa omat vaatimuksensa kuljetussopimusten normiston tulkinnalle. Tulkintatilanteissa tavanomaisten kotimaisten lähteiden lisäksi huomioon on otettava myös kansainvälinen oikeuskäytäntö.

Vastuu tavaran vahingoittumisesta, häviämisestä tai viivästyksestä

Rahdinkuljettajan vastuu on säädetty pakottavin normein tietylle minimitasolle siten, ettei sitä voi heikentää sopimuksin kuljetusasiakkaan vahingoksi. Rahdinkuljettajan minimivastuu esimerkiksi tavaran vahingoittumisesta ja häviämisestä määritellään SDR-määrällä hävinneestä tai vahingoittuneesta tavarakilosta. SPR eli Special Drawing Rights on fiktiivinen valuuttakoriperiaatteelle rakentuva yksikkö, jonka kurssi noteeraa päivittäin.

Vastuumäärät vaihtelevat eri kuljetusmuodoissa. Rahdinkuljettajan vastuu tavaran viivästyksestä on tavallisesti huomattavasti alhaisempi. Kun viivästys ylittää tietyn määräajan, korvaukset lasketaan niin kuin tavara olisi kadonnut.

Erilaiset kuljetussopimukset

Kuljetuksissa käytetään yleisesti erilaisia vakiosopimuksia, joissa kuljetusehtoja on tarkennettu.

Merikuljetuksissa, joissa tavaran perilletulo on tyypillisesti ollut hidasta ja riskialtista, kehittyivät omat erikoissopimuksensa, rahtaussopimus ja konossementti.

Kappaletavararahtauksessa, jossa kuljetussopimus koskee yhtä tai useampaa yksilöllisesti määrättyä esinettä, käytetään joko juridisesti pitkälle kehitettyä konossementtia tai yksinkertaisempaa merirahtikirjaa.

Konossementti on luonteeltaan arvopaperi, mikä tarkoittaa, että sillä on haltija-, esittämis- ja vaihdantapaperin ominaisuudet. Konossementti edustaa kuljetettavana olevaa tavaraa, ja sen hallinta vastaa monessa suhteessa tavaran hallintaa.

Merirahtikirja ei sitä vastoin ole arvopaperi, ja nopeissa kuljetuksissa se onkin yksinkertaisempana asiakirjatyyppinä syrjäyttämässä konossementin. Myös muiden kuljetusmuotojen asiakirjat ovat rahtikirjatyyppisiä. Rahtikirjojen tiedot ja käyttömekanismi on kehitetty palvelemaan kansainvälisen kaupan tarpeita.