22.4.2015
Rakkaat naapurit
Tämä artikkeli julkaistaan Omakoti-Lehdessä
Omakotitaloalueella moni asia naapurissa saattaa ärsyttää.
Lainsäädännöllä naapurisuhteisiin puututaan naapuruussuhdelaissa, joka on säädetty vuonna 1920 ja muokattu sittemmin moneen kertaan. Laissa kielletään mm. pystyttämästä käymälää siten, että tästä aiheutuu naapurille ilmeistä haittaa sekä kaatamasta likavettä naapurin puolelle. Tuulimyllyä ei saa rakentaa 15 metriä lähemmäs naapurin pihaa, puutarhaa tai rakennusta. Toisen maalle viettävä katto ei saa tiputtaa vettä naapurin puolelle. Selvää on, ettei omaa maata saa kaivaa siten, että naapurin rakennus menettää tukensa. Sortumisvaarassa olevan rakennuksen osalta myös naapuri voi ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli sortumisesta on oletettavissa naapurille vahinkoa.
Naapurin puiden omalle tontille tulevat oksat saattavat varsinkin tiiviillä omakotialueella aiheuttaa riitaa. Laissa on säännös siitä, että tällaiset omalle puolelle tunkeutuvat oksat ja toisaalta juuret voi poistaa, ellei naapuri kohtuullisessa ajassa kehotuksen saatuaan hoida asiaa. Edellytys toimenpiteisiin ryhtymiselle on se, että oksista ja juurista aiheutuu haittaa.
Kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Naapurin on siis siedettävä jonkin verran rasitusta, mutta ei kohtuuttomasti. Kohtuuttomuuden arvioinnissa merkitystä on paikallisilla olosuhteilla, rasituksen tavanomaisuudella, rasituksen voimakkuudella ja kestolla sekä sen syntymisajankohdalla.
Se, jonka toiminnasta tällaista kohtuutonta rasitusta aiheutuu, on velvollinen poistamaan rasituksen sekä korvaamaan rasituksesta aiheutuneen vahingon.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1992:19 arvioitiin maiseman rumentumisesta aiheutuvaa haittaa. Tapauksessa oli kyse siitä, että omakotitalon naapurikiinteistöllä oleva yritys rakensi meluvallin, omakotitalon pihan läheisyyteen. Omakotitalon asukkaiden mukaan valli rumensi maisemaa. Korkein oikeus hylkäsi vahingonkorvausvaatimuksen, koska kyseessä oli vain esteettinen harmi, jota ei voida pitää laissa tarkoitettuna rasituksena.
Vastikään korkein oikeus on antanut ratkaisunsa helsinkiläisen Molly Malone’s Pubin ja hotelli Carltonin välisessä melua koskeneessa riidassa (KKO 2015:21). Pub oli ollut kyseisellä paikalla Kaisaniemenkadulla vuodesta 1994 lähtien ja hotelli tullut naapuriin vuonna 2008. Hotelli vaati pubilta korvauksia tulonmenetyksestä, joka oli aiheutunut siitä, että hotellin kahta huonetta ei voitu käyttää pubin melun vuoksi. Oli riidatonta, että melu ylitti sallitut raja-arvot ja sillä oli terveydelle haitallisia vaikutuksia kahdessa hotellin huoneessa. Näitä huoneita ei voinut lainkaan käyttää illalla tai yöllä. Pubin käsityksen mukaan kyseessä ei voinut olla lain edellyttämä kohtuuton rasitus, koska hotelli oli kiinteistölle muuttaessaan tiennyt pubin olemassa olosta. Korkein oikeus tuomitsi pubin maksamaan 65.000 euroa vahingonkorvausta. Korvauksen määrää soviteltiin, koska hotelli oli tietoinen pubista, eikä ollut selvittänyt melun vaikutuksia etukäteen.
Naapuruussuhderiidoissa paras tapa on edetä sovinnollisesti.Tuomioistuimessa lainvoimaisen ratkaisun saaminen saattaa hyvinkin kestää kaksi vuotta, mikä on pitkä aika, jos naapurin toiminta aiheuttaa haittaa joka päivä. Naapurussovullekin oikeudenkäynti on haitallinen. Pienistä asioista prosessia ei kannata käynnistää: rasitus on lainvastainen vasta silloin, kun se on kohtuuton. Naapurin tulee siis kestää monenlaista ja vasta kohtuuttomuus oikeuttaa korvaukseen.
