27.6.2017

Työsuhdekeksintö: yrityksen ja keksijän oikeudet

Työsuhdekeksintö ovat työntekijän työsuhteen aikana ja työsuhteen yhteydessä tekemä keksintö, joka voidaan Suomessa suojata patentilla.

Työsuhdekeksintöjä koskevan sääntelyn tarkoituksena on sovittaa yhteen periaatteet koskien keksijän oikeutta keksintöönsä sekä periaatteet koskien työnantajan oikeutta työntekijöidensä työn tuloksiin.

Työsuhdekeksintöihin sovellettavat lait

Suomessa patentilla suojattavissa olevista keksinnöistä säädetään patenttilaissa 550/1967. Työsuhdekeksintöjen osuus kotimaisista patenttihakemuksista on merkittävä.

Työsuhdekeksintöjä koskee laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 656/1967 (jäljempänä ”TSKL”). Laki koskee sekä työ- että virkasuhteessa olevia. Lain säännökset ovat pääosin dispositiivisia eli niitä sovelletaan vain, mikäli toisin ei ole sovittu tai voida katsoa ilmenevän työsuhteesta tai muista seikoista.

Keksijän oikeudet työsuhdekeksintöön

Lähtökohtana työsuhdekeksintöjen osalta on se, että työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muillakin keksijöillä, jollei TSKL:n tai muun lain säännöksistä muuta johdu.

Keksijällä on oikeus saada kohtuullinen korvaus niistä oikeuksista, jotka työnantaja saa hänen tekemään keksintöön. Kohtuullista korvausta koskeva säännös on pakottava.

Korvauksen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee erityisesti huomioida keksinnön arvo, työnantajan saaman oikeuden laajuus, työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle. Työntekijälle maksettava kohtuullinen korvaus arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Tarkemmin työntekijälle maksettavan kohtuullisen korvauksen määrittämisen perusteista säädetään asetuksessa oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 527/1988. Asetuksen mukaan kohtuullinen korvaus tulee lähtökohtaisesti määrittää siten, että se koostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi rojaltikorvauksesta.

Yrityksen oikeudet työsuhdekeksintöön

Työnantajan voi tietyin TSKL:ssä säädetyin edellytyksin saada oikeudet työntekijän tekemään keksintöön.

Työnantajan oikeuksien laajuus riippuu siitä, kuinka läheisessä suhteessa keksijän työsuhteeseen ja työtehtäviin keksintö on syntynyt.

Tämän suhteen perusteella työnantajalla on oikeus saada

  1. kokonaan tai osittain oikeus keksintöön,
  2. käyttöoikeus keksintöön taikka
  3. etuoikeus neuvotella työntekijän kanssa oikeuksista keksintöön.

Työsuhdekeksinnöt jaotellaan vakiintuneesti neljään ryhmään:

A) Keksinnöt, jotka ovat syntyneet työtoimintojen tuloksena tai työssä saavutettuja kokemuksia hyväksikäyttäen taikka määrätyn työtehtävän suorittamisen seurauksena

Tähän ryhmään kuuluvien työsuhdekeksintöjen osalta työnantajalla on oikeus saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön.

B) Keksinnöt, jotka kuuluvat työnantajan toimialaan muulla tavalla kuin A – ryhmän keksinnöt

Työnantajalla on oikeus saada käyttöoikeus tämän ryhmän työsuhdekeksintöihin, mutta muutoin työntekijä voi vapaasti määrätä keksinnöstä. Työnantajalla on kuitenkin etuoikeus neuvotella käyttöoikeuttaan laajemmista oikeuksista keksintöön.

C) Keksinnöt, jotka kuuluvat työnantajan toimialaan, mutta ovat syntyneet ilman yhteyttä työtehtäviin

Työnantajalla ei ole muuta oikeutta tällaiseen työsuhdekeksintöön kuin etuoikeus neuvotella keksijän kanssa oikeuksista siihen.

D) Keksinnöt, jotka eivät kuulu edellä oleviin ryhmiin

Työnantajalla ei ole mitään erityisoikeutta näihin keksintöihin. Myöskään TSKL ei koske tällaisia keksintöjä.

Työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa työsuhdekeksinnöstä

Työnantajalla on oikeus saada tietoonsa työntekijän tekemä työsuhdekeksintö.

Työntekijän tulee ilmoittaa keksinnöstä viipymättä kirjallisesti työnantajalle. Työtekijän tulee antaa keksinnön sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja ymmärtää keksinnön. Tämä työntekijän ilmoitusvelvollisuus koskee vain A – C ryhmien keksintöjä.

Työnantajan tulee neljän kuukauden kuluessa ilmoituksen saamisesta ilmoittaa mihin toimenpiteisiin hän ryhtyy keksinnön johdosta.

Kun työntekijä on tehnyt keksinnöstä ilmoituksen, on hänellä oikeus hakea keksinnölleen patenttia Suomessa. Tällöin työntekijä ei saa jättää hakemusta patenttiviranomaisille ennen kuin kuukausi on kulunut siitä, kun hän on antanut työnantajalle kirjallisen ilmoituksen patentin hakemisesta.

© 2022 Asianajotoimisto Lindblad