Verosuunnittelua vai veronkiertoa – missä menee raja?

Verosuunnittelu on käsitteenä ongelmallinen. Toisaalta on ymmärrettävää, että verovelvollinen valitsee käytettävissä olevista laillisista keinoista sen, joka on hänelle optimaalisin verotuksen kannalta. Verosuunnittelulla ei kuitenkaan varsinaisesti rikastu, mutta sen avulla veron määrä voi olla pienempi.

Silloin kun kyseessä on jo huomattavaa varallisuutta kerryttänyt taho – oli kyse sitten yrityksestä tai yksityishenkilöstä – sallittu verosuunnittelu saa usein negatiivisen sävytteen; kierretäänhän suunnittelulla veroja valtion kassasta, joilla rahoitetaan julkisia palveluita.

Kauppa, lahja vai perintö?

Lainsäädäntö sallii tietynasteisen verosuunnittelun. Esimerkiksi osapuolet voivat tiettyjen rajojen puitteissa itse päättää ja valita, millä tavalla omaisuuttansa luovuttavat ja vastaanottavat eli onko kyse kaupasta, lahjasta, perinnöstä sekä millä hinnalla omaisuus siirtyy.

Hinnan tulee kuitenkin olla Verohallinnon arvostamisohjeiden mukainen. Tämänkaltainen toiminta on hyvin tavallista ja sallittua verosuunnittelua.

Mikäli oikeustoimien ketjut kuitenkin ovat epätavallisia, verottaja saattaa puuttua perhe- ja lähipiirin järjestelyihin. Yrittäjällä tulee olla ja hänen tulee tarvittaessa esittää verotuksesta riippumattomat liiketaloudelliset syyt toimilleen.

Veropetos ja veronkierto

Veron kiertäminen ei sinänsä ole rikoslainsäädännön vastaista, mutta se ei ole vero-oikeudellisesti hyväksyttävää.

Rikoslain mukaan veropetos edellyttää, että

• viranomaiselle annetaan vääriä tietoja veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta tai
• salataan verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttava seikka tai
• muulla petollisella toiminnalla aiheutetaan veron määrä vähäisemmäksi kuin se olisi.

Aggressiivinen verosuunnittelu menee veronkierron puolelle, sillä silloin toimenpiteisiin ryhdytään nimenomaan veron kiertämiseksi. Julkisuuteen tulleet ns. Panaman paperit edustavat paljolti tätä tapaa.

Eu-komissio on jo pitkään pyrkinyt puuttumaan haitalliseen verokilpailuun eri tavoin mm. BEPS-hankkeen kautta. Yhtenä tavoitteena on, että yritykset eivät esim. enää voisi ohjata tulojaan matalamman verorasituksen valtioihin.

Veronkiertopykälä palauttaa normaalin verotustavan

Rajanvetotilanteita varten lainsäädännöstä löytyy ns. veronkiertopykälä, verotusmenettelylain 28§, mikä soveltuu tilanteisiin, joissa

jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta.

Silloin verotusta toimittaessa menetellään niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Yleislauseketta sovelletaan silloin, mikäli johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin.

Verovelvollisella on oikeus tuulla kuulluksi ja selvittää asia

Veroviranomaisen on aina kuultava verovelvollista, jos tämä epäilee veron kiertämisen liittyvän tapaukseen. Verovelvolliselle puolestaan annetaan tilaisuus esittää selvitys asiassa ja asia ratkaistaan kokonaisarvioinnin perusteella.

Tarkkaa rajaa on mahdotonta etukäteen määritellä, sillä kyse on aina yksittäistapauksesta. Oikeudellisen muodon tulee kuitenkin vastata asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta.

Mikäli järjestely mietityttää ja asia on tulkinnanvarainen, Verohallinnolta on mahdollista hakea ennakkoratkaisu asiassa.