Franchisingsopimus

Franchising on yrittäjyyden sekä liiketoiminnan muoto, jonka suosio Suomessa on kasvanut voimakkaasti viime vuosina ja jota hyödynnetään hyvinkin monilla toimialoilla. Siinä jälleenmyyjänä toimivalle franchising-yrittäjälle luovutetaan liiketoimintaan liittyviä oikeuksia.

Yritysten välinen vapaa sopimus

Franchisingsopimus on erityinen sopimustyyppi ja se eroaa esimerkiksi filiaali- tai agenttisopimuksista siinä, että franchisingsopimussuhteessa sopimusosapuolet ovat itsenäisiä yrittäjiä. Näin ollen osapuolilla on niin juridinen kuin taloudellinenkin vastuu omista yrityksistään.

Suomessa ei ole erillistä lainsäädäntöä franchisingsopimuksista, toisin kuin monissa Euroopan maissa. Näin ollen sopimusoikeuden yleisiä periaatteita sekä oikeustoimilakia sovelletaan franchisingsopimuksissa.

Jokainen yritys ja konsepti on omanlaisensa, joten franchisingsopimukset vaihtelevat eikä yksi ainoa sopimusmalli sovellu kaikkiin.

Kaksi tärkeintä elementtiä franchisingsopimuksessa:

1. Franchising-yrittäjä saa käyttää franchise-antajan tavaramerkkiä ja muita immateriaalioikeuksia ammatillisesti hyödykseen.
2. Franchising-yrittäjä toimii franchise-antajan toimintamallin mukaisesti.

Franchisingtoiminnan todellinen ja asiakirjojen todellinen sisältö ratkaisee sen, onko kyse franchisingista vai ei.

Franchising monistaa menestyksen

Franchising jaotellaan yleensä tuotejakelu- ja tavaramerkkifranchisingiin (product distribution and tradename franchising) sekä liiketoimintamallifranchisingiin (business format franchising). Eurooppalaisen käsityksen mukaan tuotejakelu- ja tavaramerkkifranchising ei ole franchisingia vaan franchisingilla tarkoitetaan ainoastaan liiketoimintamallifranchisingia.

Franchising on menestyksen kloonausta, sillä franchisingsopimus antaa yrittäjälle oikeuden nimenomaan käyttää liiketoimintamallia sellaisenaan – ei soveltaen. Kyseisen järjestelyn on sanottu olevan maailman menestynein yrittämisen muoto.

Sopimukseen perustuvaa konseptin hyödyntämistä

Franchising on kahden yrityksen, jotka ovat sekä oikeudellisesti että taloudellisesti itsenäisiä, pitkäaikaista sopimukseen perustuvaa yhteistyötä. Franchise-antaja on ensin luonut liiketoiminnan puitteet kuntoon, minkä jälkeen luovuttaa ne franchise-ottajan (franchiseyrittäjän) käyttöön taloudellista vastiketta vastaan. Liiketoimintakonseptin käyttöoikeus siirtyy franchiseyrittäjälle ennalta määriteltyjen ohjeiden ja ehtojen mukaisesti sovituksi ajaksi.

Franchise-antajana on yritys, joka luovuttaa oikeuden liiketoimintakonseptin hyödyntämiseen. Yrityksellä on suojatut tavaramerkit ja muut liiketunnukset. Sopimuskumppanina on franchise-ottaja, joka saa käyttöönsä tietyn jo ennalta testatun liiketoimintakonseptin käyttöönsä. Franchising-sopimus määrittelee hyvinkin tarkasti toimintatavat ja menettelyt.

Liiketoimintamallifranchisingin tunnuspiirteet

• Franchise-ottajan tai -ottajien omistamia ja johtamia toimipaikkoja on jakelutiessä eli ”ketjussa”. Toisin sanoen franchise-antaja ei omista ja johda kaikkia ketjun toimipisteitä.
• Franchisesopimus on toiminnan perusta. Osapuolten välillä on kirjallinen franchisesopimus, joka voi sisältää alueellisen yksintoimintaoikeuden.
• Franchiseyrittäjä suorittaa maksuja konseptin käyttöoikeudesta franchise-antajalle. Maksu voi olla kiinteä liittymismaksu ja/taikka jatkuvaluontoinen palvelumaksu eli rojalti. Maksu voi siis olla kiinteä liittymismaksu, liikevaihtoon sidottu jatkuva maksu sekä markkinoinnista ja muista erillisistä palveluista maksettava maksu tai näiden maksujen yhdistelmä.
• Franchiseyrittäjä saa alku- ja jatkokoulutusta sekä neuvontaa franchise-antajalta, joka myös kontrolloi, valvoo ja ohjaa jatkuvasti franchiseyrittäjien liiketoimintaa.
• Franchiseyrittäjät toimivat saman liikemerkin alla ja toimipisteet ovat ulkoisesti yhtenäisiä.
• Franchise-antaja tarjoaa teknistä ja/tai kaupallista tukea franchiseyrittäjille
• Franchise-antajlla on käsikirja tai muu kirjallinen dokumentti, jolla ohjeistetaan franchiseyrittäjien paikallista liiketoimintaa.
• Franchise-ottaja ei saa siirtää sopimuksesta johtuvia oikeuksia kolmannelle osapuolelle ilman franchise-antajan suostumusta.

Sopimussuhteen päättyessä päämies voi joutua maksamaan agentille hyvityskorvausta tarkoin määriteltyjen edellytysten täyttyessä.