10.11.2016

Alihankinta ja tilaajan vastuu

Tämä artikkeli on julkaistu Pohjois-Karjalan Yrittäjien Neuvokas -lehdessä sekä Konepörssi -lehdessä.

Alihankinta on keino hoitaa yritykseen ja sen liiketoimintaan kuuluvia tehtäviä ulkopuolisella työvoimalla. Syynä alihankinnalle on usein tietyn osaamisen puute, aikatauluongelma tai muutoin pula resursseista. Alihankinta­sopimuksen osapuolina ovat tilaaja sekä tavaran tai palvelun toimittaja eli alihankkija.

Suomessa lähtökohtana on, että tilatun työn tai osan siitä saa teettää alihankkijan kautta, ellei tätä ole nimenomaan kielletty. Toisaalta alkuperäisen tilaajan (asiakkaan) ja toimittajan (tilaaja alihankkijaan nähden) välisessä yhteistyösopimuksessa voi olla sellaisia ehtoja, jotka käytännössä estävät alihankkijan käyttämisen ilman muiden osapuolten suostumusta. Esimerkiksi salassapitovelvollisuus saattaa estää tietojen paljastamisen kolmansille osapuolille. Ongelma on tosin usein hoidettavissa sitomalla alihankkija samoihin salassapitovelvollisuuksiin sopimussakon uhalla.

Sisältö jatkuu opasnoston jälkeen.

Alihankintasopimus ja tilaajan vastuu sopimusketjussa

Tilaajan ja alihankkijan välillä sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Virheen syntyessä tilaajan tulee reklamoida virheestä sopimuskumppanilleen viipymättä virheen huomattuaan. Lähtökohtana tällaisissa tilanteissa on, että sopimuskumppani korvaa toiselle sopimusosapuolelle aiheuttamansa vahingon kokonaan.  Alihankintatilanteissa asiakkaan ensisijainen sopimuskumppani on tilaaja, joten tilaaja on vastuussa alihankkijansa työn laadusta. Mikäli tilaaja joutuu korvaamaan asiakkaalle työn laadusta johtuvia vahinkoja, syntyy tilaajalle takautumisoikeus alihankkijaa kohtaan.

Näin ollen, alihankintasopimus kannattaa aina tehdä kirjallisena. Tärkeät ehdot liittyvät alihankkijan tekemän työn suorittamiseen ja siihen liittyvään aikatauluun, palvelun hintoihin sekä niiden maksamisaikatauluun ja tietysti vastuun ketjuttamiseen. Tilaajalla tulee myös tarpeen mukaan olla mahdollisuus valvoa työn laatua sekä ohjata alihankkijaa, jos alkuperäisessä sopimuksessa tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat myös alihankintasopimuksen sisältöön.

Alihankintasopimuksiin sovellettava tilaajavastuulaki

Tilaajavastuuta sääntelee laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006), jäljempänä tilaajavastuulaki. Lakia sovelletaan Suomessa toteutettaviin alihankintasopimuksiin, edellyttäen että osapuolet ovat sopineet työn tuloksesta vastiketta vastaan, tilaajalla työskentelee alihankintasopimuksen tehneen sopimusosapuolen palveluksessa olevia työntekijöitä, työtä tehdään tilaajan työoloissa tai työkohteessa ja että työtehtävät liittyvät tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettaviin työtehtäviin. Lain soveltamisalan ulkopuolelle rajataan tilanteet, joissa vuokratyövoiman työskentely kestää alle 10 päivää tai alihankintasopimuksen vastikkeen arvo arvolisäverottomana jää alle 9000 euroon.

Selvitysvelvollisuus

Tilaajavastuulain mukaan tilaajan tärkeimpiin vastuisiin kuuluu tämän selvitysvelvollisuus, eli velvollisuus selvittää sopimuspuolen luotettavuus ja se, onko tämän tarkoitus toimia lainsäädännön mukaisesti.

Tilaajavastuulain 5 §:n nojalla esitetyt tiedot, todistukset ja selvitykset eivät saa olla kolmea kuukautta vanhempia. Tilaajalla ei ole uutta selvitysvelvollisuutta hänen tehdessään uuden sopimuksen saman sopimusosapuolen kanssa ennen kuin on kulunut 12 kuukautta siitä, kun hän on sopimusta ensi kertaa tehtäessä täyttänyt selvitysvelvollisuutensa, ellei hänellä ole syytä epäillä, että sopimusosapuolen olosuhteissa on tapahtunut tarkistamista edellyttäviä muutoksia.

Selvitysvelvollisuutta ei poikkeuksellisesti ole, jos toista sopimuspuolta on pidettävä luotettavana (esim. sopimusosapuoli on valtio, kunta, seurakunta tai vastaava taikka entuudestaan tilaajalle tuttu). Riskialttiiseen rakentamistoimintaan liittyvä tilaaja vapautuu selvitysvelvollisuudestaan vain, jos sopimuspuolta on pidettävä luotettavana siksi, että sopimuspuoli on esimerkiksi valtio tai kunta.

Laiminlyöntimaksu

Tilaajavastuulain rikkomisesta voi tilaajalle seurata laiminlyöntimaksu (9 §). Tämän hetkinen kolmannes vuosittain vahvistetun laiminlyöntimaksun suuruus on välillä 1702€ – 17 024€ (HE 161/2014), korotettu laiminlyöntimaksu voi nousta jopa 65 000 euroon. Laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon selvitysvelvollisuuden rikkomisen aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja tämän sopimuspuolen välisen sopimuksen arvo. Tilaajavastuulain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset ja laiminlyöntimaksun määräämisestä päättää aluehallintovirasto.