Työntekijän ja yrittäjän rajanveto

Verohallinto on antanut lokakuussa 2014 uuden ohjeen työ- ja toimeksiantosuhteen rajanvedosta. Tällöin on epäselvää, onko alihankkijaa käsiteltävä työntekijänä vai yrittäjänä ja maksetaanko tälle palkkaa vai työkorvausta. Ohje sisältää kattavat kannanotot erilaisista seikoista, jotka arvioinnissa tulee ottaa huomioon.

Ohje on laadittu helpottaakseen aloittavien yrittäjien ja yritysten toimintaa. Kyseistä Verohallinnon ohjetta sovelletaan ennakkoperinnässä ja soveltuvin osin suorituksen saajan verotusta toimitettaessa.

Jos se ei ole palkkaa, se on työkorvausta

Kun työn, tehtävän tai palveluksen suorittamisesta maksetaan vastiketta, se käsitellään verotuksessa joko palkkana tai työkorvauksena. Ohjeen tarkoitus on neuvoa maksajaa arvioimaan onko tietty suoritus palkkaa vai työkorvausta.

Verotuksessa palkkaa on ensinnäkin kaikenlaatuiset virka- ja työsuhteessa maksetut palkat ja korvaukset sekä toiseksi kokouspalkkiot ja luottamustoimesta saadut korvaukset, henkilökohtaiset luento- ja esitelmäpalkkiot, hallintoelimen jäsenyydestä ja toimitusjohtajan tehtävästä saadut palkkiot sekä henkilöyhtiön yhtiömiehen nostamat palkat (ks. näihin toiseksi mainittuihin henkilökohtaisiin palkkioihin liittyen ko. Verohallinnon ohje). Kun kyse on palkasta, työnantajan on suoritettava ennakonpidätys ja maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. Palkansaajalle palkka on veronalaista ansiotuloa.

Työkorvaus on muuna kuin palkkana saatu korvaus. Työkorvauksesta ei tehdä ennakonpidätystä, jos saaja on ennakkoperintärekisterissä. Työkorvaus voidaan katsoa saajan elinkeinotoiminnan tuloksi, saajan ansiotuloksi tai saajan omistaman yhtiön tuloksi.

Arvioidessa sitä, kumpaa laatua vastike on − palkkaa vai työkorvausta − on lähdettävä liikkeelle siitä, onko suoritus saatu työsuhteessa. Virkasuhteessa saatuun palkkaan ei sen tulkintaselvyyden vuoksi oteta enemmin kantaa. Ennakkoperinnän osalta vero-oikeudellisen työsuhteen olemassaolon arvioinnissa kiinnitetään huomiota samoihin kriteereihin kuin työoikeudessa.

Työ- ja toimeksiantosuhteen syntyminen

Lähtökohtana työ- ja toimeksiantosuhteen rajanvedolle on osapuolten tekemän sopimuksen sisältö ja tarkoitus. Työsuhteen syntymisestä voidaan aina sopia, mutta työsuhde voi myös syntyä, vaikka työn teettäjä ja tekijä eivät ole siitä sopineet ja ovat tavoitelleet sopimista toimeksiantosuhteesta.

Toimeksiantosuhde on yleensä kyseessä, kun osapuolten välillä on toimeksiantosopimus, toimeksiantosuhteen tunnusmerkit täyttyvät ja osapuolten tosiasiallinen toiminta tukee sitä, että kyseessä on toimeksiantosuhde. Puhutaan muodollisista ja tosiasiallisista tunnusmerkeistä. On huomattava, että verotuksessa toimeksiantosuhteen edellytyksenä on toimeksiantosopimus sekä toimeksiantosuhdetta puoltava tosiasiallinen toiminta. Työ- tai toimeksiantosuhteen syntymisen arviointi tehdään näiden tunnusmerkkien kokonaisarvioinnin ja tapauskohtaisen harkinnan pohjalta. Maksajan hyväksi voidaan myös ottaa huomioon toimeksiantosuhdetta puoltavia elinkeinotoiminnan yleisiä tunnusmerkkejä, kuten toiminnan laajuus, yleisyys, julkisuus ja itsenäisyys sekä taloudellinen riski.

Toimeksiantosuhteen muodolliset tunnusmerkit

Yksi toimeksiantosuhdetta puoltavista merkittävimmistä muodollisista tunnusmerkeistä on yhtiömuodossa tai toiminimellä toimiminen. Tärkeä tunnusmerkki on myös se, että toimeksisaaja järjestää ja maksaa itse pakolliset sosiaalivakuutukset. Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen on lähtökohtainen olettama yrittäjäasemasta, mutta myös ennakkoperintärekisteriin kuulumaton henkilö voi olla toimeksiantosuhteessa ja saada työkorvausta. Toisaalta työsuhteessa maksettu korvaus on ennakkoperintärekisteriin merkityllekin palkkaa. Rekisterimerkinnät alv-velvollisten rekisterissä, työantaja- ja vakuutusmaksuverovelvollisten rekisterissä sekä kaupparekisterissä vahvistavat olettamaa työkorvauksen maksamisesta. Mikäli työn suorittajan toimialalla tarvitaan toimilupa tai ilmoitus viranomaisille, toimeksiantosuhteen syntymiseksi luvan tai ilmoituksen hoitaminen on ratkaisevaa.

Toimeksiantosuhteen tosiasialliset tunnusmerkit verrattuna työsuhteeseen

Toimeksiantosuhteessa työn suorittaja voi usein itse päättää kuka työn tekee. Ero on selkeä työsuhteen henkilökohtaiseen suoritusvelvollisuuteen. Toimeksiantosuhteessa työn suorittaja tekee työn omaan lukuunsa joko itsensä tai yrityksensä hyväksi. Työntekijä puolestaan tekee työnsä työnantajansa lukuun eli hänen työnantajansa hyötyy hänen työpanoksestaan ja työntekijä saa panoksestaan palkan korvauksena. Toimeksiantosuhteessa työn suorittajalla on teettäjän kanssa tehdyn sopimuksen rajoissa itsenäinen asema päättää työskentelystään. Työsuhteessa puolestaan yksi merkittävä tunnusmerkki on työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeus.

Toimeksiantosuhteessa työn suorittaja yleensä käyttää omia tai itse ulkopuoliselta vuokraamiaan välineitä. Jos työn suorittajan toimialalla toiminnan harjoittaminen esimerkiksi edellyttää ajoneuvon käyttöä ja perustuu ajoneuvon käyttöön, työn suorittajan on omistettava tai hallittava työvälinettään toimeksiantosuhteen syntymiseksi. Toisaalta työsuhteen syntymistä ei estä se, että työn suorittaja käyttää omia välineitään.

Toimeksiantosuhteessa vastikkeen määräytymisen peruste ja määrä ovat osapuolten sovittavissa. Työsuhteessa mahdollisesti työehtosopimuksen määrittelemän palkan lisäksi työntekijä saa erilaisia korvauksia ja voi saada esimerkiksi luontoisetuja. Työsuhteessa saatetaan myös maksaa esimerkiksi tulospalkkioita. Tällaiset suoritukset kuuluvat työsuhteen tunnusmerkkeihin. Kustannukset korvataan toimeksiantosuhteessa vain sopimukseen perustuen. Työsuhteessa työn suorittamisesta aiheutuneet välittömät kustannukset on usein työnantajan korvattava, vaikkakin on mahdollista, ettei niistä suoriteta erikseen korvausta.

Toimeksiantosuhteessa työn suorittaja vastaa lopputuloksesta, ottaa vastaan ja hoitaa kustannuksellaan mahdolliset reklamaatiot ja antaa mahdollisesti takuun tai vakuuden tilaajalle. Työsuhteessa työnantaja, eikä työntekijä, vastaa työn lopputuloksesta ja hänellä on ns. isännänvastuu työntekijöiden aiheuttamista vahingoista.

Toimeksiantosuhteessa voidaan vapaasti sopia sopimuksen irtisanomisesta ja sopimuksen päättämisen korvaamisesta. Vaikka nämä olisivat työsopimuslakia vastaavat, toimeksiantosuhde ei sillä perusteella muutu työsuhteeksi. Erilaiset kilpailukieltoehdot ovat tyypillisempiä työ- kuin toimeksiantosuhteessa. Toisaalta toimeksiantosuhteessa voidaan sopia työn suorittajan kilpailukiellosta, mutta jos siitä ei ole sovittu, kilpailuun toimeksiantajan kanssa on oikeus.

Lopuksi – muita huomioitavia seikkoja

Jos työn suorittajan työskentelyolosuhteet ovat kokonaisarvioinnin perusteella vastaavat kuin työn teettäjän muilla työntekijöillä, kyseessä on työsuhde. Työsuhteen muuttuminen toimeksiantosuhteeksi edellyttää työsuhteen muodollisen päättymisen lisäksi sitä, että työsuhteen tunnusmerkit eivät enää täyty. Samasta työstä ei voi saada osaksi palkkaa ja osaksi työkorvausta, mutta samalle työn teettäjälle on mahdollista tehdä erilaisia töitä.

Voit tutustua Verohallinnon ohjeeseen täältä verohallinon sivuilta.