Artikkeleita

Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen sääntöviidakko on laaja ja monimutkainen. Ehtojen tulkinta ei ole helppoa. Aliurakoitsija on usein altavastaajana verrattuna suureen pääurakoitsijaan ja heidän lakimiesarmeijaansa.

Tärkeintä on tuntea YSE ja osata hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia. Aliurakoitsijan kannalta tärkeää on esim. tiedostaa urakka-ajan pidennykseen oikeuttavat seikat ja osata vaatia pidennystä tarpeen mukaan. Tilaajana oleva pääurakoitsija harvemmin oma-aloitteisesti tarjoaa lisäaikaa. Päinvastoin, pääurakoitsija pyrkii painostamaan urakoitsijaa kiirehtimään ja teettämään omalla kustannuksella ylitöitä jne. Rakennusurakan viivästyminen halutaan kaikin keinoin estää, koska onhan pääurakoitsija vastuussa urakasta omalle tilaajalleen ja joutuu maksaman esim. viivästyssakkoja. YSE:n tunteminen tuo turvaa sopimushäiriötilanteisiin.

Nykyiset YSE-ehdot ovat nimensä mukaisesti vuodelta 1998 eli niillä on ikää jo kaksikymmentä vuotta. YSE-ehdot eivät ole täydelliset, vaan tulkinnanvaraa riittää edelleen. Esimerkkinä nostan esiin vuodelta 2017 olevan korkeimman oikeuden ratkaisun.

KKO 2017:14 oli kyse siitä, että aliurakoitsija vaati tilaajaltaan maksua urakkaan kuulumattomista lisätöistä ja sittemmin myös urakkahinnan loppuerää. Kanne nostettiin ennen kuin osapuolten välillä oli tehty taloudellista loppuselvitystä. Vastaanottotarkastustakaan ei ollut tehty.

Sekä käräjä- että hovioikeus katsoivat, että kanne oli ennenaikaisena hylättävä. YSE-ehdoissa todetaan, että vaatimukset toisiaan kohtaan on esitettävä vastaanottotarkastuksessa ja sittemmin tilisuhteet on järjestettävä taloudellisessa loppuselvityksessä. Tuomioistuimet olivat sitä mieltä, että tästä menettelystä on sovittu, eikä osapuoli voi YSE-ehdoista poiketen vaatia tilisuhteiden järjestämisestä yleisistä sopimusehdoista poikkeavalla tavalla.

Korkein oikeus otti asian käsiteltäväkseen. Olennainen kysymys riidassa oli se, estääkö YSE velkomuskanteen niistä asioista, joita taloudellisessa loppuselvityksessä pitäisi käsitellä vai voiko sopijapuoli periä riitautettua saatavaansa jo ennen sitä.

On huomion arvoista, että korkein oikeus on esim. vuonna 1995 ratkaisussaan nro 81 jo arvioinut kanteen ennenaikaisuutta. Ratkaisussa oli kyse sopimuksen purkuun perustuvasta vahingonkorvausvaatimuksesta, jota koskeva kanne oli nostettu ennen taloudellista loppuselvitystä. Kanne hylättiin ennen aikaisena.

Tässä vuoden 2017 asiassa korkein oikeus totesi, että urakkahinnan maksaminen on tilaajan päävelvoite. Sekä urakkahinta että lisätyöt erääntyvät tavallisesti maksettaviksi jo ennen urakan valmistumista. Toisaalta korkein oikeus totesi, että YSE:n mukainen menettely on tarkoitettu osapuolia velvoittavaksi. Ehdoissa on määrätty siitä, että mikäli sopijapuoli laiminlyö vaatimusten esittämisen YSE:n menettelyn mukaisesti, osapuoli menettää puhevaltansa. Toisaalta ehdoissa ei ole sanottu, että ennen loppuselvitystä esitettyjä vaatimuksia olisi pidättävä ennenaikaisina.

Taloudellisen loppuselvityksen tarkoitus on täsmentää, miltä osin vaatimukset ovat riitaisia. Tavoitteena on, että oikeudenkäynneissä keskitytään vain riitaisin kysymyksiin. Mikäli kanteet pannaan vireille jo ennen loppuselvitystä, tämä etu menetetään.

Lopputuloksena korkein oikeus totesi, että velkojan oikeus periä erääntynyttä saatavaa on oikeusjärjestyksemme perustavanlaatuinen lähtökohta. Varsinkin pitkäkestoisissa urakoissa urakoitsijan asemaa heikentäisi merkittävästi se, jos riitautettua saatavaa koskevaa kannetta ei olisi mahdollista saattaa tuomioistuimeen ennen urakan loppuun saattamista ja tilisuhteiden järjestämistä. Perusteltua on, että näin merkittävästä rajoituksesta sovitaan nimenomaisesti.

Näillä perusteilla korkein oikeus kumosi käräjä- ja hovioikeuden tuomiot ja palautti asian käräjäoikeuteen.

Aliurakoitsijan kannalta täytyy todeta, että kanne oli nostettu jo vuonna 2012. Korkein oikeus palautti asian takaisin käräjäoikeuteen vuonna 2017. Asian käsittely aloitettiin tavallaan alusta. Jos aliurakoitsija olisi odottanut vastaanottotarkastusta ja loppuselvitystä, tie olisi todennäköisesti ollut nopeampi ja halvempi.

Huomioon täytyy myös ottaa, että korkeimman oikeuden ratkaisu oli erimielinen äänestysratkaisu. Kaksi viidestä korkeimman oikeuden jäsenestä olisivat hyväksyneet hovioikeuden tuomion.

Ratkaisusta ei voi päätellä, että vastaisuudessakaan olisi ongelmatonta saattaa asioita vireille tuomioistuimeen ennen taloudellista loppuselvitystä. Selkeintä ja varminta on odottaa, että urakan vastaanotto (tai urakkasopimuksen purku) on tapahtunut ja tätä on seurannut taloudellinen loppuselvitys.