20.6.2024

Due Diligence eli kaupan kohteen tarkastus

Due Diligence on avain onnistuneeseen yrityskauppaan

Yrityskaupassa kaupan kohteen tarkastus eli Due Diligence on yksi keskeisimpiä asioita ostajan näkökulmasta. Toisaalta hyvin tehty DD rajaa myös myyjän vastuuta kaupassa. Tämän vuoksi on molempien osapuolten etu, että due diligence tehdään huolellisesti.

Due Diligence -prosessi voidaan määritellä eri tavoin. Oikeudellisesti kyse on ostajan huolellisuusvelvoitteen täyttämisestä tarkastustoimin, joita on kohtuullista olettaa huolelliselta henkilöltä. Sopimusoikeudellisesti Due Diligence on myyjän vastuun rajaamista kaupan solmimisen jälkeen: sopimusosapuolilta odotetaan asianmukaisen huolellista paneutumista sopimuksen kohteena olevaan liiketoimeen ja siinä määritellyn sopimuksen kohteen tutkimista siinä laajuudessa, että kaupan purkaminen on mahdollista vain sopimuksessa määritellyin ehdoin. Tiedonantovelvollisuuden kannalta kysymys on velvollisuudesta antaa kaikki olennaisesti ulkopuolisen henkilön päätöksentekoon vaikuttavat tiedot tämän käyttöön.

Due Diligencen käyttöalueita ovat yrityskaupat ja -järjestelyt, pääomasijoitukset (venture capital, private placement) sekä listautumiset (IPO).

Mihin Due Diligenceä tarvitaan? 

Due Diligence on erityisen tärkeää tehdä siksi, että kaupan kohde on vaikeasti arvioitavissa, sen arvo on usein subjektiivinen ja siihen liittyy aina riskejä. Kaupan voi myös harvoin purkaa. Kohteen tarkastus kannattaa, koska tällöin päätöksentekijä pystyy tarkistamaan alustavia arvioitaan yrityskaupan eduista, varmentamaan kannattavuus-, kauppahinta- ja muiden arvioiden perusteena olevia parametreja sekä arvioimaan, mitä muita vaikutuksia mahdollisesta yrityskaupasta seuraa omalle liiketoiminnalle saadun lisätiedon valossa.  

Due Diligence olisi tärkeää sitoa arvonmääritysprosessiin, sillä se tuottaa arvonmääritykselle lisätietoa.  

Due Diligence -tarkastuksesta sopiminen 

Due Diligencen karkea sisältö sovitaan tyypillisesti yrityskauppaprosessin alkupuolella ostajan ja myyjän neuvotteluissa. Due Diligencelle määritellään sisällölliset ja ajalliset rajaukset sekä usein muita reunaehtoja, kuten käytettävän tiedon tarkkuus, laajuus ja ajallinen ulottuvuus, lisätietojen, haastatteluiden sekä yritysvierailujen mahdollistaminen sekä niissä käytettävissä olevien henkilöiden piiri ja toimipisteiden määrä sekä yrityssalaisuuksien paljastamiseen liittyvät menettelyt. 

Aloituspalaverissa olisi hyvä käydä läpi ainakin kaupan neuvotteluvaihe ja keskeiset motiivit sekä muut keskeiset taustatiedot ja seikat, joihin halutaan erityisesti kiinnitettävän huomiota tai joiden arvioidaan sisältävän ostajalle erityisiä riskejä tai epävarmuuksia. Palaverissa olisi myös tarpeen sopia keskeisistä työnjaollisista seikoista, tietopyyntölistan valmistelusta, koordinoinnista ja tarvittavien haastatteluiden listauksesta sekä projektin aikataulutuksesta.  

Due Diligencen osa-alueet 

Due Diligence -prosessiin kuuluu useita osa-alueita riippuen siitä, mihin tarkastuksissa keskitytään.  

Juridinen Due Diligence (Legal Due Diligence, LDD)  

Juridisessa Due Diligencessä tarkoituksena on selvittää kohteeseen liittyvät oikeudet, vastuut ja velvoitteet, omistuksen siirtymiseen mahdollisesti liittyvät rajoitteet sekä kauppahintaan, neuvotteluasemaan ja kaupan kohteen määrittelyyn liittyvät tiedot.  

Taloudellinen Due Diligence (Financial Due Diligence, FDD) 

Taloudellisessa Due Diligencessä keskitytään kaupan tekemisen kannalta kriittisten asioiden selvittämiseen ja arvonmääritykseen liittyviin seikkoihin. Tarkastuksessa selvitetään kohteen ja kaupan rahoitustarpeita, kauppakirjalla huomioitavia asioita sekä haltuunottoon ja integraatioon liittyviä seikkoja. Käytettävä kauppahintamekanismi vaikuttaa siihen, mihin taloudellisessa Due Diligencessä kannattaa keskittyä: esimerkiksi lukitun rakenteen eli locked box -menetelmä vaatii Due Diligence -prosessilta enemmän, koska kauppahinta lyödään lukkoon jo ennen kaupan toteutumista, jolloin hintaa ei tarkasteta enää täytäntöönpanon yhteydessä. 

Vero Due Diligence 

Vero Due Diligencen avulla saadaan tietoa kaupan kohteen veroasemasta ja veronmaksutilanteesta, mahdollisista veroriskeistä sekä verosuunnittelumahdollisuuksista. 

Kaupallinen Due Diligence (Commercial Due Diligence, CDD) 

Kaupallisessa Due Diligencessä selvitetään kohdeyhtiön toimintaympäristö ja yhtiön markkina-asema kaupallisesta näkökulmasta. Tarkoitus on analysoida yhtiön liiketoimintasuunnitelma mahdollisimman monipuolisesti useasta eri perspektiivistä.  

Operatiivinen Due Diligence (ODD) 

Operatiivisessa Due Diligencessä analysoidaan kohdeyrityksen operatiivisen toimintamallin heikkouksia, vahvuuksia, riippuvaisuuksia ja niihin liittyviä riskejä sekä mahdollisuuksia tehokkuuden parantamiseen. 

Tietojärjestelmä Due Diligence (ITDD) 

Tietojärjestelmä Due Diligencessä painopiste on tyypillisesti enemmän informaation tuottamisessa yrityskaupan jälkeistä integraatiota sekä haltuunottoa varten kuin sen arvioimista, kannattaako yrityskauppaa ylipäänsä toteuttaa. Esimerkiksi Vastaamo-tapauksen yhteydessä tämän osa-alueen merkitys on varmasti kirkastunut. 

Henkilöstö Due Diligence (HRDD) 

Henkilöstö Due Diligence on erityisen tärkeä silloin, kun yrityskaupassa ollaan hankkimassa osaamista, yrityksen menestyminen on riippuvaista tietyistä avainhenkilöistä tai kaupan jälkeen ollaan hakemassa synergiaetuja henkilöstövähennysten avulla. Painopiste on usein haltuunottoon ja integraatioon liittyvissä asioissa. 

Ympäristö Due Diligence 

Ympäristö Due Diligencessä kartoitetaan tyypillisesti kaupan myötä siirtyviä vanhoja ympäristövastuita sekä ympäristölupien edellyttämiä jatkuvia tai tulevia investointeja ja muita kustannuksia. 

Myyjän Due Diligence (Vendor DD) 

Tyypillisesti huutokauppaprosessissa käytetyssä Myyjän Due Diligencessä myyjä voi teettää kohteesta Due Diligence -tutkimuksen, joka koostuu myyjän tarpeellisina pitämistä osa-alueista ja joka annetaan jatkoon edenneiden ostajakandidaattien käyttöön. Näin myyjä pystyy varautumaan etukäteen ostajien kriittisiin kysymyksiin, lyhentämään ja kontrolloimaan paremmin myyntiprosessia sekä korjaamaan Vendor Due Diligencessä havaittuja asioita. Yrityskauppaprosessi kuormittaa myyjäorganisaatiota vähemmän, kun tehdään yksi Due Diligence sen sijaan, että kukin ostajaehdokas tekee omansa. Lisäksi ostajilta saadaan näin parempia ja helpommin vertailtavia tarjouksia, jotka sisältävät vähemmän varaumia ja ehtoja ja joissa hintataso on todennäköisesti korkeampi. 

Tarkastuksen tavoitteet 

Ostaja tavoittelee yleensä Due Diligencellä lisätietoa muun muassa kaupan edellytyksistä sekä riskeistä ja korjausta vaativista osa-alueista. Ostajan tavoitteena voi myös olla liiketoimintaan perehtyminen, hyväksyttävien sopimusehtojen määrittely sekä kauppahinnan alentaminen. Myyjä puolestaan pyrkii useimmiten lisäämään sekä omaa että ostajan tietoisuutta, siirtämään vastuuta ostajalle sekä vähentämään annettavien vakuutusten tarpeellisuutta. Myyjän intressissä on maksimoida kauppahinta sekä välttää se, että ostaja saisi tietoonsa kilpailuasemaansa vahvistavia tietoja kaupan jäädessä toteutumatta. Due Diligencellä vaikutetaankin hyvin moneen kauppaprosessiin liittyvään seikkaan: kohteen määrittelyyn, kaupan ehtoihin ja kauppahintaan, korvausvelvollisuuteen sekä maineen säilymiseen.  

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota? 

Due Diligencessä käytettäviin materiaaleihin liittyy tiettyjä kysymyksiä, jotka on hyvä huomioida. Liiketoimintaan ja liiketoimintaprosesseihin liittyvässä materiaalissa kannattaa tarkistaa, puuttuuko aineistosta salassapito- ja/tai kilpailusyistä tarkkaa tai yksilöityä kaupallista tietoa. Oikeudellisessa aineistossa puolestaan voidaan kysyä, mitä dokumentteja puuttuu, ovatko sopimukset voimassa tai korvattu myöhemmin uudella sekä mitkä sopimuskirjoista ovat liiketoiminnalle todella keskeisiä.  

Toisaalta luotettavan ja relevantin tiedon löytäminen voi usein olla haasteellista. Tarvittava tieto voi myös puuttua tai sitä ei välttämättä saada kohtuullisessa ajassa käyttöön; erityisesti tämä koskee yrityssalaisuuksia. Tarkastuksessa käytetty lähdemateriaali onkin hyvä yksilöidä. Kannattaa myös pidättäytyä käyttämästä huhuja tai epävirallisia kannanottoja Due Diligencen pohjana. 

Due Diligence -havaintojen vaikutukset 

Mikäli tarkastuksessa on havaittu seikkoja, jotka vaikuttavat kaupantekoon, saattaa osapuolten välille nousta kysymyksiä keskinäisestä vastuunjaosta. Voiko ostaja esimerkiksi vedota myyjän vakuutuksien rikkomuksiin, mikäli on ollut tietoinen havainnosta? Keskeistä tässä tapauksessa on selvittää osapuolten tarkoitus: ottiko myyjä havainnon nimenomaisesti vastattavakseen ja hyväksyikö ostaja toisaalta sen, että vakuutusta oli rikottu. Havaintojen vaikutuksista kannattaakin sopia nimenomaisesti, jotta kyseisiltä riidoilta vältyttäisiin.  

Due Diligence –prosessin asiakirjojen ja kauppakirjaan liitettyjen liitteiden avulla ei todellisessa kiistatilanteessa välttämättä pystytä aukotta osoittamaan ostajan tai myyjän huolellisuusvelvoitteen täyttämistä tai sen rikkomista. Sopimuksissa onkin syytä välttää Due Diligence –ehtoja, joissa lähdetään siitä, että Due Diligence –suoritus johtaa täydelliseen tietoon ostajan puolelta ja täyden tiedonantovelvollisuuden täyttymiseen myyjän osalta.  

Deal Breakerit 

Joissakin tapauksissa Due Diligencen avulla saatetaan saada tietoon seikkoja, jotka estävät kaupan syntymisen kokonaan (deal breakerit). Tällaisia voivat olla muun muassa huomattavat oikeudelliset riidat, suuret ja hyvin todennäköiset veroriskit tai ympäristöriskit sekä olennaiset ja jatkuvat kannattavuusongelmat. 

Due Diligence -havainnot yrityskauppaneuvotteluissa 

Yrityskauppaneuvotteluissa tärkeää on rehellisyys, kommunikointi ja luottamuksen rakentaminen. Due Diligence -havainnot kannattaa neuvotteluissa suhteuttaa kokonaisuuteen ja hakea niille vahvistus vastapuolelta. Riskejä olisi hyvä arvioida objektiivisesti ja luotettavasti, sillä epärealistinen arvio riskeistä tai liian aggressiivinen neuvottelustrategia voivat kaataa lupaavan yrityskauppahankkeen näkemyseroihin riskeistä ja niiden vaikutuksesta ostettavan kohteen arvoon.