Artikkeleita

Henkilön kuoltua tämän tilalle tulee kuolinpesä, joka on lailla säännelty pesän osakkaiden yhteenliittymä. Tämän yhteenliittymän tehtävänä on pesän selvittäminen ja jakaminen. Kuolinpesä on olemassa siihen saakka, kunnes kaikki siinä olleet varat on saatu lainvoimaisesti jaettua perinnönjaossa.

Kuolinpesä on kokonaisuus, johon sisältyy kaikki vainajan varat, velat ja sitoumukset. Kuolinpesän osakkuus määräytyy perintökaaren mukaan.

Pesänselvitys

Perintökaaren mukaan pesänselvityksen tarkoituksena on valmistella kuolinpesä jakokuntoon. Pesänselvitykseen kuuluvat kaikki toimenpiteet pesän selvittämisestä perinnönjakoon saakka. Yksi tärkeimmistä laissa pakolliseksi määrätyistä pesänselvitystehtävistä on perunkirjoitus. Jotta pesänselvittämisen perimmäinen tarkoitus kuolinpesän jakokuntoon valmisteluna onnistuu, on selvitettävä koko jäämistön laajuus. Vaikka perukirja pohjimmiltaan on perintöveroilmoitus, se on myös tärkeä informaatiolähde siirryttäessä valmistelemaan perinnönjakoa.

Kuolinpesän haltuunotto ja hallinta

Kun ihminen kuolee, on osakkaiden otettava kuolinpesä haltuun. Velvollisuudesta ottaa pesä haltuun, on säädetty perintökaaren 18 luvussa. Tavanomaisesti pesän omaisuutta ja juoksevia asioita ryhtyy hoitamaan leski, tai muu läheinen henkilö, joka parhaiten tuntee vainajan asiat. Ensisijainen omaisuuden hoitamisenvelvollisuus on vainajan kanssa yhteistaloudessa eläneellä leskellä. Jos leskeä ei ole niin omaisuuden hoitovelvollisuus alkuvaiheessa voi olla yleistestamentin saajalla, perittävän luona asuneella täysi-ikäisellä lapsella tai olosuhteista riippuen muulla pesän osakkaalla.

Näiden vaihtoehtojen puuttuessa pesän voi ottaa hallintaansa myös henkilö, jonka katsotaan olleen kaikkein läheisin ihminen vainajalle, esimerkiksi pitkäaikaisen ystävyyssuhteen perusteella. Omaisuuden hoitamiseen (pesänhoitoon) velvollisen pääasiallinen tehtävä on huolehtia pesän omaisuuden säilyttämisestä siihen asti, kunnes osakkaiden yhteisesti hallinnoima pesänselvitys voidaan aloittaa. Pesänhoitovelvollisuuksiin katsotaan kuuluvaksi myös kaikkien pesän juoksevien asioiden hoitaminen, esimerkiksi erääntyneiden tai erääntyvien laskujen maksaminen, jos kuolinpesällä on niiden maksamiseen varoja.

Mikäli pesän haltuun ottaja on muu kuin pesän osakas, esimerkiksi ystävä tai poliisi, heidän tulee ilmoittaa haltuunotosta osakkaalle ja luovuttaa pesän omaisuus tämän haltuun, mikäli se on mahdollista. Mikäli pesässä ei ole osakkaita, kuolinpesä siirtyy Valtiokonttorin määräämän pesänhoitajan hallinnoitavaksi.

Perintökaari lähtee siitä olettamasta, että pesänselvityksessä noudatetaan yhteishallintoperiaatetta, jonka mukaan pesän osakkaat hallitsevat kuolinpesää yhdessä ja tekevät näin ollen kuolinpesään liittyvät päätöksen yhdessä. Pesään liittyvien päätösten tekemiseksi tulee kaikkien osakkaiden olla yksimielisiä. Poikkeuksena ovat toimenpiteet, joiden laiminlyöminen tai myöhästyminen aiheuttaa vahinkoa kuolinpesälle. Tällaisissa tapauksissa päätöksentekoon ei tarvita kaikkien osakkaiden suotumusta. Käytännössä yhteinen päätöksenteko kuitenkin usein hoituu siten, että leski tai muu osakas ottaa pesän asiat tehtäväkseen, ja niiden katsotaan hoituvan tämän välityksellä yksimielisesti, ellei kukaan nimenomaisesti toisin ilmoita.

Pesänselvittäjä

Mikäli osakkaat eivät pääse pesänselvityksen hoitamisesta yhteisymmärrykseen, tulee kuolinpesälle määrätä yhdenkin osakkaan hakemuksesta pesänselvittäjä perintökaaren 19 luvun mukaisesti. Hakemus pesänselvittäjän määräämisestä tulee toimittaa tuomioistuimelle. Pesänselvittäjä voidaan määrätä myös testamentin toimeenpanijan, kuolinpesän velkojan, tai muun sellaisen tahon hakemuksesta, jonka oikeuksien toteutuminen on pesänselvityksestä riippuvainen.

Perintökaaren mukaan pesänselvittäjäksi tulee määrätä henkilö, jonka voidaan olettaa suorittavan pesänselvityksen sen laadun edellyttämällä taidolla, ja joka siihen suostuu. Käytännössä tämä tarkoittaa jäämistöasioiden hyvää hallintaa. Tavallisimmin pesänselvittäjäksi määrätään perintöoikeuteen perehtynyt asianajaja tai riittävän perintöoikeudellisen kokemuksen omaava muu lakimies.

Pesänselvittäjän tehtävänä on hallita kuolinpesän omaisuutta. Tämä tarkoittaa kaikkien juoksevien asioiden hoitamista. Lisäksi pesänselvittäjän tulee huolehtia esimerkiksi erityisjälkisäädösten mukaisista omaisuuden luovutuksista ja pesän velkojen maksamisesta.

Velkojen maksamiseksi pesänselvittäjällä on oikeus muuttaa pesän omaisuutta rahaksi myymällä sitä, mikäli olemassa olevat varat eivät muuten riitä. Kuolinpesän velkojen maksujärjestyksestä on säädetty laissa. Kun pesänselvittäjä on saanut selvitystyönsä valmiiksi, hänen tulee ilmoittaa pesän osakkaille, että pesän jakamiselle ei ole estettä ja hänen on annettava hallinnostaan osakkaille selvitys.

Perunkirjoitus

Perunkirjoituksesta on säädökset perintökaaren 20 luvussa. Perunkirjoitus tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluessa perittävän kuolemasta. Perustellusta syystä verohallinnolta voi ennen määräajan päättymistä verohallinnolle toimitettavalla hakemuksella saada lisäaikaa perunkirjoituksen toimittamiselle. Perukirja on toimitettava verohallinnolle kuukauden kuluessa perunkirjoituksen toimituspäivästä lukien.

Perunkirjoitusprosessissa selvitetään mm. pesän osakkaat, kuolinpesän varat, perittävän velat ja kuolinpesän kulut. Perukirjan laatiminen on pakollista kaikkien kuolinhetkellä Suomessa asuneiden henkilöiden osalta, riippumatta kuolleen henkilön varallisuudesta tai iästä.

Perunkirjoitukseen valmistautuminen

Kuolinpesän osakas, jolla on kuolinpesän jäämistö hoidossaan, on ensisijaisesti velvollinen toimittamaan perunkirjoituksen. Kuolinpesän muiden osakkaiden on vastuidensa kannalta syytä varmistaa, että perunkirjoitus tulee toimitetuksi määräajassa. Perunkirjoitusvelvollisuuden syntymisen edellytys on oikeustoimikelpoisuus. Alaikäinen pesän osakas tai henkilö, joka on määrätty edunvalvontaan, ei ole velvollinen toimittamaan perunkirjoitusta.

Perunkirjoitusvelvollisen tulee määrätä perunkirjoitukselle paikka ja aika, sekä huolehtia, että asianosaiset saavat tiedon toimitusajasta ja paikasta.

Perunkirjoitustilaisuuteen tulee kutsua kaikki perintökaaren mukaiset osakkaat, yleistestamentin saajat, leski (vaikka ei olisikaan esimerkiksi avioehtosopimuksen perusteella pesän osakas) ja mahdolliset toissijaiset perilliset. Asiallisena menettelynä voidaan pitää, että tilaisuus on aikaisintaan kahden viikon kuluttua kutsujen lähettämisestä. Kutsu perunkirjoitustilaisuuteen tulee toimittaa todisteellisesti, erityisesti tilanteissa, joissa kuolinpesän osakkaiden välillä on erimielisyyksiä. Perunkirjoituspaikasta ei ole määrätty laissa. Tavanomaisesti se järjestetään joko vainajan kodissa tai esimerkiksi pankin tai asianajotoimiston tiloissa. Mikäli vainajalla on omaisuutta usealla eri paikkakunnalla, voidaan perunkirjoitus myös toimittaa erikseen jokaisella niistä, jos sitä pidetään tarpeellisena pesän laajuuden selvittämiseksi. Mikäli perukirjoja tehdään useampia edellä mainitusta syystä, yhdessä perukirjassa tulee esittää yhteenveto vainajan varoista ja veloista.

Uskotut miehet

Laki määrää, että peruskirjoitustilaisuutta varten tulee nimetä kaksi uskottua miestä. Uskotuille miehille ei ole asetettu laissa vaatimuksia, mutta heidän tulee pystyä arvioimaan varallisuutta mahdollisimman puolueettomasti ja pätevästi. Pätevien uskottujen miesten hankkiminen on kaikkien pesän osakkaiden etu, sillä näin vältetään esimerkiksi vääristä varallisuuden arvonmäärityksistä aiheutuvat tarpeettoman suuret perintöverot, ja vastaavasti liian alhaisten arvojen aiheuttamat luovutusvoittoverot.

Perunkirjoituksessa tarvittavat selvitykset ja asiakirjat

Perunkirjoituksen pitämisessä ei ole tarpeen kiirehtiä. Olennaista on hankkia kaikki perunkirjoituksessa tarvittava tieto ja dokumentaatio ennen perunkirjoituspäivän määräämistä, jotta vältytään lisäperunkirjoituksen toimittamiselta. Tavanomainen muistilista perunkirjoitusta varten koottavista asiakirjoista:

  • sukuselvitys vainajasta ja ns. elää-todistukset osakkaista
  • pesään kuuluvien kiinteistöjen rekisteritiedot
  • mahdollinen testamentti ja avioehtosopimus
  • jos vainajan puoliso on kuollut aikaisemmin, tämän kuoleman jälkeen laadittu perukirja. Elossa olevan puolison on toimitettava perunkirjoitus varten tiedot varoistaan ja veloistaan.
  • Kuitit kuluista, jotka ovat aiheutuneet hautajaisjärjestelyistä (kuolinpesän kulut), sekä vainajan elinaikana syntyneistä laskuista (vainajan velat)
  • pankkien asiakkuustodistukset perittävän kuolinpäivältä, sekä perittävän että mahdollisen lesken osalta
  • vainajan viimeisin verotuspäätös

Perukirjan sisältö

Perukirjan luotettavuus perintöverotuksen näkökulmasta ja sen hyödyllisyys perunkirjoituksen jälkeisissä pesänselvitys- ja perinnönjakotoimissa muodostuu kokonaisuudesta, jossa pesän omaisuuserät on oikein arvioitu ja kirjattu, velat ja kulut säännösten mukaan yksilöity, ja myös jatkoselvitykseen tarvittava informaatio dokumentoitu (esimerkiksi osakkaiden mielipiteet mahdollisista ennakkoperintöasioista, testamentin pätevyydestä ja lakiosavaatimuksista). Perintökaaren 20 luvussa on säädetty perukirjan pakollisesta sisällöstä.

Lisäperukirja

Mikäli perunkirjoituksen jälkeen käy ilmi, että vainajalla on velkoja tai varoja, joita ei ole kirjattu jo tehtyyn perukirjaan, tulee tehdä lisäperukirja. Lisäperukirjan laatiminen ei eroa mitenkään alkuperäisen perukirjan laatimisesta.

Pankkiasiointi ennen perunkirjoitusta

Lähtökohtaisesti ainoastaan kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä saavat käyttää vainajan nimissä olleita tilejä. On olemassa kuitenkin poikkeuksia tilanteista, joissa yksikin pesän osakas voi käyttää tilejä. Ennen perunkirjoituksen suorittamista vainajan tililtä voidaan maksaa hautajais- ja perunkirjoituskuluja, sekä muita kuolinpesän hoidosta ja selvityksestä aiheutuvia kustannuksia. Edellä mainittuja kuluja voi maksaa yksikin pesän osakas, eikä siihen tarvita erillistä valtakirjaa.

Yksi osakas on oikeutettu ilman muiden osakkaiden suostumusta saamaan myös saldotodistukset vainajan tileistä ja lainoista tämän kuolinpäivältä perunkirjoitusta varten. Mikäli vainajalla on ollut käytössään tallelokero, voi yksi pesän osakas luetteloida sen sisällön yhdessä pankin toimihenkilöiden kanssa. Edellä mainitut toimet on siis mahdollista suorittaa ilman muiden pesän osakkaiden suostumusta. Edellytyksenä kuitenkin on, että pankissa asioivalla henkilöllä on perittävän sukuselvitys, josta selviää hänen osakkuutensa pesään.

Pankkiasiointi perunkirjoituksen jälkeen

Perunkirjoituksen jälkeen kaikkien kuolinpesän osakkaiden suostumus tarvitaan, kun halutaan käyttää vainajan tilejä, jakaa pankin hoidossa olevaa varallisuutta, tai tyhjentää tallelokero. Myös arvopapereiden myymiseen, kuolinpesän selvitykseen kuulumattomien laskujen maksamiseen ja pankkitietojen luovuttamiseen vainajan elinajalta tarvitaan jokaisen pesän osakkaan suostumus. Yleinen käytäntö onkin, että kuolinpesän osakkaat valtuuttavat valtakirjalla nimeämänsä osakkaan hoitamaan kuolinpesän asioita. Valtakirjaan merkitään kenen kuolinpesän asiointia valtuutus koskee ja mihin toimenpiteisiin valtuutettu on oikeutettu. Valtakirjan voi tehdä itse, mutta suositeltavaa on käyttää kunkin pankkiryhmän tällaiseen tarkoitukseen luomia valtakirjapohjia.

Allekirjoitettu perukirja liitteineen on hyvä toimittaa vainajan käyttämiin pankkeihin tutkittavaksi mahdollisimman pian sen valmistuttua, jotta asiointi mahdollistuu jokseenkin kohtuullisessa ajassa. Liitteinä perukirjan toimittamisen yhteydessä tulee toimittaa kopiot testamenteista ja niiden tiedoksiannoista. Mikäli perukirja ei ole maistraatin vahvistaman, tulee toimittaa myös katkeamaton sukuselvitys, eli selvitys vainajan virkatodistuksista 15 vuoden iästä aina tämän kuolemaan saakka. Joissakin tapauksissa tulee toimittaa myös avioehtosopimus sekä muita perukirjoja liitteineen. Vasta kun omaisuus on lainvoimaisesti jaettu, on jokaisella osakkaalla oikeus määrätä omasta osastaan.

Lopuksi

Maaliskuussa 2019 julkaistavassa Kuolinpesän Hallinto-oppaassa käsittelemme kuolinpesän hallintoon liittyviä yksityiskohtia myös perunkirjoituksen jälkeiseltä ajalta, aina perinnönjaon lainvoimaiseen toimittamiseen saakka.