Artikkeleita

Testamentin kattavuus perittävän kuolinhetkellä

Testamentinsaajalle syntyneen oikeuden tarkan laajuuden ja sisällön määrittäminen vaatii usein testamentin tulkintaa ja testamentintekijän tahdon selvittämistä.

Testamentin tuottaman oikeuden määrittämisessä on otettava myös huomioon, että jäämistöoikeudessa on monia asioita, jotka vaikuttavat testamentin täyttämisedellytyksiin. Testamentilla ei voida ohittaa lakiin perustuvia testamenttia vahvempia oikeuksia vainajan varoihin. Tällaisia vahvempia oikeuksia voivat olla velkojien suoja, lesken avioliittolain mukaiset oikeudet tai lakiosaoikeus.

Testamentilla saatavan omaisuuden määrittäminen saattaa siis edellyttää pesän tilan selvittämistä ja testamenttia vahvempien oikeuksien yksilöintiä, jotta nähdään missä laajuudessa testamentti on täytäntöön pantavissa. Osallistuminen testamentin oikean tulkinnan ja testamenttisaantoa vahvempien oikeuksien selvittämiseen ei ole testamenttiin ryhtymistä. Testamentin oikean sisällön määrittämisessä ei myöskään ole kyse testamentista luopumisesta. Selvityksen tarkoituksena on ainoastaan selvittää testamentinsaajan ja pesän muiden osapuolten oikeudet perittävän varoihin.

Testamentinsaajan saatua tiedon, mitä oikeuksia hänelle testamentin perusteella on syntynyt, hän voi tehdä ratkaisun siitä, ottaako hän testamentin perusteella hänelle kuuluvan omaisuuden vastaan osittain tai kokonaan.

Testamenttiin ryhtymisenä pidetään kuitenkin sitä, jos testamentinsaaja määrää tai tekee sopimuksia sellaisesta omaisuudesta, joka testamentin mukaan hänelle kuuluu. Tällöin kyseessä on testamentin perusteella saadusta omaisuudesta ja oikeuksista päättäminen, jonka lähtökohtainen seuraus on, että testamentinsaaja maksaa perintöveroa myös määräämästään omaisuudesta ja saaja saa lahjaverotettavan lahjan.

Osittainen luopuminen

Testamenttisaannosta voi luopua tehokkaasti myös osittain, toisin kuin testamenttiin perustumattomasta perinnöstä. Testamentinsaaja voi siis ottaa omistusoikeudella vastaan vain osan hänelle testamentatusta omaisuudesta, joutumatta maksamaan perintöveroa siitä osasta omaisuutta, josta hän on luopunut. Luopuja suorittaa perintöveroa vain vastaanottamastaan testamentin osasta ja sijaantulijat suorittavat perintöveron saamastaan perintöosuudesta.

Testamentinsaaja voi halutessaan myös tyytyä omistusoikeuden sijasta vain hallintaoikeuteen, jolloin hänen maksettavakseen ei tule lainkaan perintöveroa. Sijaantulijat saavat omaisuuteen omistusoikeuden ja suorittavat siitä perintöveron, jonka määräämisessä otetaan huomioon hallintaoikeusvähennys.

Jos testamentista luovutaan vain osittain, tulee verotusta varten selvittää, millaisen oikeuden testamentti on testamentinsaajalle luonut ja mihin osaan testamentista hän on ryhtynyt. Jos on useita yleistestamentinsaajia, jotka saavat suhteellisen osan jäämistöstä, ei kenellekään muodostu suoraa omistusoikeutta mihinkään omaisuusesineeseen, vaan oikeus kohdistuu suhteelliseen jako-osaan varoista. Tällaisessa tilanteessa osittainen luopuminen ei voi tapahtua tehokkaasti tietyn omaisuuden murto-osaan, vaan luopumisen kohteena olevan murto-osan täytyy kohdistua koko jäämistöön.

Yleistestamentinsaaja voi haluta jäämistön varoista vain tietyn omaisuuden tai osan pesän omaisuudesta. Perittävän kuoleman jälkeen toimitettu ositus ja perinnönjako voi osoittaa selkeästi miltä osin testamenttiin on ryhdytty.

Perintöverotusta varten voi toimittaa vapaamuotoista selvitystä siitä, mihin varoihin osittainen testamentista luopuminen kohdistuu. Tällaisesta selvityksestä tulee ilmetä myös mahdolliset testamenttia vahvemmat oikeudet ja niiden täyttäminen sekä tarvittaessa selvitys testamentin tulkinnasta.

Sijaantulo-oikeus testamentista luovuttaessa

Tehokas testamentista luopuminen edellyttää, että testamentista luopuva ei millään tavalla vaikuta siihen, kenelle luopumisen kohteena oleva omaisuus menee. Sijaantulo-oikeus on ratkaistava pelkästään jäämistöoikeuden ja testamentin tulkinnan kautta. Jos testamentinsaaja luopuu oikeudestaan testamenttiomaisuuteen jonkun muun kuin sijaantuloon oikeutetun hyväksi, luopujan katsotaan ryhtyneen koko testamenttiomaisuuteen ja lahjoittaneen omaisuuden sen saajalle.

Testamentista luopumisen yhteydessä sijaantulo-oikeus määräytyy ensisijaisesti testamentin tulkinnan perusteella eli ratkaisevaa on testamentin tekijän tahto (PK 11:1). Jos testamentissa on toissijaissaajaa koskeva määräys, niin testamentista luovuttaessa omaisuus menee testamentin mukaiselle toissijaiselle saajalle.

Jos toissijaista saajaa ei ole määrätty, omaisuuden saavat testamentinsaajan jälkeläiset tai muut yleistestamentin saajat. Tällaisessa tilanteessa pääsääntönä on PK 11:6, jonka mukaan, jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, testamentinsaajan sijaan tulevat hänen sijaantuloperillisensä. Lisäedellytyksenä on, että sijaantulijalla täytyy olla oikeus periä testamentintekijä. Tämän lainkohdan perusteella luopujan sijaan tulevat luopujan jälkeläiset, ellei testamentista tai olosuhteista muuta johdu.

Olosuhteiden ja testamentin tarkoituksen perusteella sijaantulo voi määräytyä myös PK 11:7 perusteella, jonka mukaan luopujalta vapautuva testamenttiosuus menee muille yleistestamentinsaajille suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Jos testamentilla määrätty oikeus on hyvin henkilökohtainen, oikeuden voidaan katsoa palaavan pesään. Jos testamentti raukeaa luopumisen vuoksi, omaisuus siirtyy lakisääteisen perimysjärjestyksen mukaisesti perillisille.

Testamentista luopumisen oikeudellisen luonne perintöverotuksen kannalta

Osittaisen luopumisen verokohtelun kannalta on ratkaisevaa, pidetäänkö saantoa perintö- vai testamenttisaantona. Saannon oikeudellinen luonne ratkaistaan sillä perusteella, sisältääkö testamentti sellaisia jäämistöön kohdistuvia määräyksiä, jotka vaikuttavat perillisen asemaan

Esimerkiksi pelkästään perillisen aviopuolison avio-oikeuden poissulkemista koskevalla testamenttimääräyksellä ei ole vaikutusta perillisen perintöoikeudelliseen varallisuusasemaan, joten jos testamentissa ei ole perillisen perintökaaren mukaiseen perimisoikeuteen vaikuttavia määräyksiä niin kyseessä on perintösaanto, ei testamenttisaanto. Perillinen ei tällaisissa tapauksissa voi luopua saannostaan osittain ja samalla vapautua siltä osin perintöverovelvollisuudestaan.

Jos testamentilla sen sijaan on varallisuusvaikutuksia perillisen perintöoikeudelliseen asemaan, on perillisen saanto testamenttisaanto. Tällöin on myös osittainen luopuminen saannosta mahdollista siten, että luopuja vapautuu luovutun osuuden osalta perintöverovelvollisuudesta.