23.4.2015

Työsuhteen irtisanominen myyntikatteen perusteella

Myyjän muita myyjiä pienempi myyntikate ei ole yksinään riittävä irtisanomisperuste, jollaisen työsuhteen irtisanominen vaatii.

Tämä ilmeni korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO:2014:98, jota analysoidaan tässä sekä työnantajan että irtisanotun myyjän kannalta.

Irtisanomisen taustalla pienempi myyntikateprosentti

Osakeyhtiö irtisanoi osa-aikaisen kodinkonemyyjän työsuhteen sillä perusteella, että hänen myyntikateprosenttinsa oli kahden varoituksen jälkeenkin ollut huomattavasti alhaisempi kuin yhtiö oli edellyttänyt myyjiltään.

Yhtiö oli asettanut tavoitteeksi, että kukin myyjä saavuttaa keskimäärin vähintään 80 prosenttia siitä myyntikateprosentista, jonka paras samalla osastolla työskentelevä myyjä saavuttaa.

Yhtiö vetosi asiassa myyntikatteen ja kateprosentin suureen merkitykseen yhtiölle ja siihen, että kateprosentin jatkuva heikko taso oli yksinään niin painava peruste työsuhteen päättämiselle, että myyjän muut hyvät ominaisuudet työntekijänä eivät voineet muuttaa tilannetta.

Kysymys oli siitä, onko myyjän saman osaston muihin myyjiin verrattuna alhaisempi myyntikateprosentti lain mukainen peruste työsopimuksen irtisanomiselle.

Lähtökohdat asian arvioinnille

Työsopimuslain mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää

• työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä
• sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.

Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Myyntikatteeseen perustuvan irtisanomisen arviointi yhtiön kannalta

Yhtiö on vedotessaan irtisanomisperusteena myyjän muita osaston myyjiä alhaisempaan myyntikateprosenttiin katsonut, että yhtiöllä oli oikeus vapaasti määritellä se suoriutumistaso, jota se edellytti työntekijöiltään.

Yhtiön mukaan myyntikateprosentti kertoi siitä, miten hyvin myyjä oli onnistunut myymään asiakkaille parempikatteisia tuotteita, lisätakuita, vakuutuksia, rahoituspalveluja sekä oheistuotteita.

Oli riidatonta, että myyntikateprosenttia on yhtiössä pidetty merkittävänä työssä suoriutumisen mittarina ja että myyjä on saanut tästä tiedon viimeistään hänelle annettujen varoitusten yhteydessä. Tällöin hänen esimiehensä ovat selostaneet niitä keinoja, joilla myyjä voi nostaa omaa myyntikateprosenttiaan.

Työntekijän velvoitteena on, että hän tekee työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, jotka työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Työnantaja voi asettaa työntekijälle työn tuloksellisuutta koskevia tavoitteita ja mitata työtekijän suoriutumista työssään erilaisilla tulosta kuvaavilla mittareilla.

Tulostavoitteeseen ei voi liittyä irtisanomisuhkaa

Työnantajan johtamis- ja valvontaoikeudesta ei kuitenkaan seuraa, että työnantaja voisi liittää asettamiinsa tulostavoitteisiin tai valitsemiinsa mittareihin uhkan työsuhteen irtisanomisesta. Työnantaja ei voi määräyksillään tai työtavoitteita asettamalla laskea työsopimuslain nojalla määräytyvää irtisanomiskynnystä.

Työntekijästä johtuva asiallinen ja painava irtisanomisperuste edellyttää työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa työntekijä on moitittavalla tavalla toiminut vastoin selvää työntekovelvoitetta tai työsuhteen ehtoa.

Oikeuskäytännössä on hyväksytty työsuhteen päättämisen perusteeksi myös se, että työsuoritus jää puutteelliseksi työntekijän tehottomuuden, kyvyttömyyden tai passiivisuuden johdosta (esim. KKO 1993:99). Tapauksissa, joissa vaillinainen työsuoritus ei perustu työntekijän tahalliseen tai ilmeisen huolimattomaan menettelyyn, työvelvoitteen rikkomisen tai laiminlyömisen tulee muutoin olla erityisen vakava, jotta työsuhteen jatkamiselle ei olisi enää edellytyksiä.

Lähtökohta on, että vaaditun työtuloksen saavuttamatta jääminen voi olla irtisanomisperuste vain, jos se on johtunut työntekijän viaksi katsottavasta syystä. Tulostavoitteen tulee lisäksi olla kohtuullinen suhteutettuna kyseisen työntekijän asemaan ja hänen mahdollisuuksiinsa vaikuttaa tulokseen. Mikäli työntekijä ei saavuta asetettuja tavoitteita tai suoriutuu työstään tulosmittareiden valossa muita heikommin, työnantajan tulee edelleen selvittää, mistä alisuoriutuminen johtuu, ja antaa selvät ohjeet siitä, miten työntekijä voi käytännössä saavuttaa tulostavoitteet.

Yksittäinen laskelma ei riitä työsuhteen irtisanomiseen

Laskennalliset tulostavoitteet saattavat osoittaa vakavia puutteita työntekijän työnsuorituksessa silloin, kun työpanos pääasiallisesti kohdentuu määrällisesti laskettavaan tulokseen.

Sen sijaan työnjohdon ja henkilöstöhallinnon tarpeita varten suunnitellut taloudelliset ja laskennalliset mittarit eivät ole omiaan osoittamaan, onko työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä tapahtunut.

Yksi laskennallinen mittari ei tässä suhteessa anna luotettavaa ja riittävän kattavaa käsitystä työntekijän suorituksesta kokonaisuudessaan. Kun tulostavoitteiden saavuttamatta jääminen jollakin mittarilla ei vielä osoita työntekovelvoitteiden ja työnantajan ohjeiden rikkomista, se ei myöskään ole työsopimuslaissa tarkoitettu työntekijän henkilöstä johtuva irtisanomisperuste.

Irtisanomisen arviointi myyjän näkökulmasta

Myyjä on tuonut esille seikkoja, jotka ovat hänen mukaansa vaikuttaneet myyntikateprosenttiin ja aiheuttaneet sen, etteivät myyjäkohtaisia myyntikatteita kuvaavat tilastot olleet vertailukelpoisia.

Myyjä selviytyi keskeisimmistä velvoitteistaan

Asiassa keskeinen merkitys on sillä, että yhtiö on irtisanomisperusteena vedonnut ainoastaan myyjän riittämättömään myyntikateprosenttiin.

Riidatonta on, että myyjä

• saavutti euromääräiset myyntitavoitteensa
• suoriutui asiakaspalvelutyöstä hyvin.

Myyjä siis selviytyi niistä tehtävistään, jotka voidaan katsoa keskeisimmiksi kodinkoneiden myyjän työssä.

Varoitukset saatuaan myyjä paransi myyntikateprosenttiaan, vaikka hänen tuloksensa on edelleen jäänyt useita prosenttiyksikköjä heikommaksi kuin muilla myyjillä, jotka niin ikään olivat nostaneet omaa kateprosenttiaan.

Myyjän velvollisuutena on ollut myydä asiakkaille myös niitä tuotteita, joiden kate on ollut alhainen tai jopa negatiivinen. Myyjällä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa myytävien tuotteiden katteisiin.

Pelkkä pienempi myyntikate ei ollut riittävä peruste työsuhteen irtisanomiseen

Pelkästään se seikka, ettei myyjä myyntikatetta mittaavien lukujen valossa ollut onnistunut myymään asiakkaille riittävästi tuotteita, joiden myyntikate olisi ollut yhtiön haluamalla tasolla, ei osoita hänen rikkoneen vakavalla tavalla olennaisia työsopimusvelvoitteitaan.

Yhtiö ei ole väittänyt myyjän muutoin laiminlyöneen työtehtäviään tai työnantajan antamien ohjeiden tai määräysten noudattamista taikka toimineen tavalla, jota voitaisiin pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavana rikkomisena tai laiminlyöntinä.

Lopputulos

Myyjä oli yhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa käräjäoikeudessa vaatinutkorvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, koska irtisanomiselle ei ollut ollut asiallisia ja painavia syitä.

Yhtiöllä ei esittämillään perusteilla ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä ja 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä irtisanoa myyjän työsopimus.

Yhtiö tuomittiin suorittamaan myyjälle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava määrä korvauksena työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta.