Milloin ja miten voit vaatia osituksen uudelleentarkastelua?

Omaisuuden ositus on monimutkainen prosessi, jossa tehdään merkittäviä taloudellisia päätöksiä usein tunnelatautuneessa tilanteessa. Siksi jälkikäteen voi ilmetä seikkoja, jotka saavat osapuolen kyseenalaistamaan osituksen oikeellisuutta. Osituksen riitauttaminen on kuitenkin juridisesti vaativa prosessi, joka vaatii vankkoja perusteita.

Milloin ositus voidaan riitauttaa?

Osituksen riitauttaminen ei ole mahdollista mielivaltaisesti vain siksi, että toinen osapuoli ei ole tyytyväinen lopputulokseen. Riitauttamiselle on oltava perusteltu juridinen syy, joka liittyy osituksen sisältöön, menettelyyn tai osapuolten toimintaan ositusprosessin aikana.

Yleisin riitauttamisen syy on se, että osituksessa ei ole otettu huomioon kaikkea osapuolten omaisuutta tai velvollisuuksia. Tämä voi johtua siitä, että toinen puoliso on salannut omaisuutta, antanut vääriä tietoja omaisuuden arvosta tai velvoitteistaan. Myös virheet omaisuuden arvotuksessa tai väärät tulkinnat omaisuuden kuulumisesta ositukseen voivat olla peruste riitauttamisen.

Kolmas merkittävä riitauttamisen syy liittyy osituksen menettelyvirheisiin. Jos ositusta ei ole toimitettu lain edellyttämällä tavalla, prosessissa on ollut olennaisia puutteita tai toista osapuolta ei ole kuultu riittävästi, voi ositus osoittautua pätemättömäksi.

Omaisuuden salaaminen ja harhaanjohtaminen

Osituksen riitauttamisen yleisimmät syyt liittyvat toisen puolison epärehellisyyteen ositusprosessissa. Omaisuuden salaaminen, tai tahallinen väärien tietojen antaminen omaisuuden määrästä tai arvosta on selvä peruste riitauttamiselle.
Omaisuuden salaaminen voi olla avointa tai hienovaraista. Avoimessa salaamisessa puoliso jättää kokonaan kertomatta tietyistä omaisuuseristään. Hienovaraisessa salaamisessa omaisuuden arvoa vähätellään, omistussuhteita hämärretään tai omaisuutta siirretään muodollisesti kolmannelle osapuolelle ennen ositusta.

Erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa yrityksen arvoa on vääristelty tai yrityksen omaisuutta on siirretty ennen ositusta. Nämä tapaukset vaativat usein yritysarvioiden uudelleen tarkastelua ja perusteellista selvitystä yrityksen taloudellisesta tilanteesta.

Osituksen riitauttamisen määräajat

Osituksen riitauttamiselle on asetettu tiukat määräajat, jotka on ehdottomasti noudatettava. Pääsääntöisesti ositus on riitautettava kuuden kuukauden kuluessa osituksen toimittamisesta. Tämä määräaika on ehdoton eikä sitä voida pidentää edes poikkeuksellisten syitten takia.

Osituksen moiteaika on kuusi kuukautta osituksen toimittamisesta. Moiteaika koskee sekä toimitusositusta (pesänjakajan tekemä) että sopimusositusta (puolisoiden tekemä), mutta sopimusosituksen voi moittia vain muotovirheen perusteella määräajassa, kun taas aineellisia syitä (sisällöllisiä virheitä) koskeva vaatimus tulee nostaa kohtuullisessa ajassa ilman kuuden kuukauden määräaikaa.

Määräaika alkaa kulua siitä, kun ositussopimus on allekirjoitettu tai tuomioistuimen määräämä pesänjakaja on antanut ositusratkaisunsa. Jos osapuoli on saanut tiedon osituksessa käytetyistä väärista tiedoista vasta myöhemmin, määräaika alkaa tästä myöhemmästä ajankohdasta, mutta ei kuitenkaan myöhemmin kuin kymmenen vuoden kuluessa osituksesta.
Käytännössä riitauttamiskanteen valmistelu ja nostaminen vie aikaa, joten asiaan on ryhdyttävä heti, kun epäilys osituksen virheellisyydestä herää. Määräajan päättyminen johtaa siihen, että riitauttamisoikeus menetetään lopullisesti.

Mitä riitauttamisessa vaaditaan?

Osituksen riitauttaminen voi johtaa useanlaisiin lopputuloksiin riippuen siitä, mikä on riitauttamisen peruste ja mitä virheitä osituksessa on tehty. Lievimmissä tapauksissa voidaan vaatia vain osituksen osittaista korjausta tai täydennystä.
Jos osituksessa on jätetty huomiotta merkittävää omaisuutta, voidaan vaatia lisäosituksen toimittamista puuttuvien omaisuuserien osalta. Tämä on tyypillistä esimerkiksi silloin, kun toinen puoliso on salannut sijoituksia tai kiinteistöjä.
Koko osituksen kumoamista ja uudelleen toimittamista voidaan vaatia, mikäli osituksessa on olennaisia virheitä tai toinen osapuoli on toiminut vilpillisesti. Tämä on kuitenkin äärimmäinen ratkaisu, joka tulee kyseeseen vain erityisen vakavissa tapauksissa.

Näyttötaakka ja todistusongelmat

Osituksen riitauttaminen on oikeudellisesti vaativa prosessi, jossa kantajalla on oltava näyttöä väitteidensä tueksi. Ei riitä, että epäilee osituksen virheellisyyttä, vaan on kyettävä esittämään konkreettisia todisteita väitteittensä tueksi.
Omaisuuden salaamisen todistaminen on usein vaikeaa, koska se edellyttää yksityiskohtaista selvitystä toisen osapuolen taloudellisesta tilanteesta. Tarvitaan usein tiliotteita, sijoitusselvityksiä, kiinteistötietoja ja muita asiakirjoja, jotka voivat olla riitauttavalle osapuolelle vaikeita hankkia.

Erityisen haastavaa on yritysomaisuuteen liittyvien ongelmien todistaminen. Yrityksen arvon määrittäminen ja mahdollisten arvoa alentavien toimenpiteiden osoittaminen vaatii yleensä riippumattomien asiantuntijoiden apua ja perusteellista yrityksen taloudellisen tilanteen analysointia.

Riitauttamisen kustannukset ja riskit

Osituksen riitauttaminen ei ole ilmaista. Oikeudenkäyntikulut voivat nousta merkittäviksi, erityisesti jos asiassa tarvitaan asiantuntijalausuntoja omaisuuden arvottamisesta tai yritystoiminnan analysoimisesta. Jos riitauttaminen epäonnistuu, joutuu kantaja yleensä maksamaan sekä omat että vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Riitauttamiseen liittyy myös muita riskejä. Prosessi voi kestää vuosia, mikä rasittaa osapuolia sekä taloudellisesti että henkisesti. Lisäksi riitauttaminen voi johtaa siihen, että vastapuoli nostaa vastakanteen, joka voi paljastaa riitauttavan osapuolen omiakin epäedullisia seikkoja.

Ennen riitauttamisprosessin aloittamista on syytä arvioida huolellisesti sen onnistumismahdollisuudet, kustannukset ja riskit suhteessa mahdolliseen hyötyyn. Asiantunteva juridinen neuvonta on tässä arvioinnissa välttämätöntä.

Sovinnollinen ratkaisu vaihtoehtona

Kaikissa tapauksissa osituksen riitauttamista ei tarvitse viedä tuomioistuinkäsittelyyn asti. Jos osapuolet pystyvät tunnistamaan osituksessa tapahtuneet virheet ja ovat valmiita korjaamaan ne, voidaan asiasta päättää sovinnollisesti.
Sovinnollinen ratkaisu on yleensä nopeampi, edullisempi ja vähemmän stressaava kuin pitkäkestoinen oikeudenkäynti. Se mahdollistaa myös joustavammat ratkaisut kuin mitä tuomioistuin voisi antaa. Lisäksi sovinnollinen ratkaisu voi olla parempi osapuolten välisille suhteille, mikä on tärkeää erityisesti silloin, kun on yhteisiä lapsia.

Asiantunteva apu osituksen riitauttamisessa

Osituksen riitauttaminen on juridisesti monimutkainen prosessi, joka vaatii syvällistä ymmärrystä perheoikeudesta, omaisuusoikeudesta ja oikeudenkäyntimenetteleystä. Väärät arviot voivat johtaa kalliisiin virheisiin ja menetettyihin mahdollisuuksiin.

Lindbladin perheoikeuden asiantuntijat arvioivat objektiivisesti osituksen riitauttamisen perusteita, mahdollisuuksia ja riskejä. Autamme sekä riitauttamiskanteen valmistelussa että sovinnollisten ratkaisujen etsimisessä.
Kun epäilet osituksesi oikeellisuutta, ota yhteyttä ajoissa. Määräajat eivät odota.

Vaikka omaisuuden ositus onkin avioeron yhteydessä yleisin toimintatapa, kaikissa tilanteissa ositukseen ei ryhdytä. Jos puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen avioehtosopimuksen vuoksi, alkaa omaisuuden erottelu osituksen sijaan. Erottelu on merkittävän erilainen prosessi, joka vaikuttaa ratkaisevasti puolisoiden taloudelliseen asemaan avioeron jälkeen.

Milloin omaisuuden erottelu tulee kyseeseen?

Omaisuuden erottelu on vaihtoehto ositukselle silloin, kun puolisoilla on voimassa oleva avioehtosopimus, joka poistaa tai rajoittaa avio-oikeutta. Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia, että kummallakaan ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, tai että oikeus on rajattu tiettyihin omaisuuseriin.

Täydellinen avio-oikeuden poissulkeminen tarkoittaa sitä, että kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa kokonaan. Osittainen avio-oikeuden poissulkeminen voi koskea esimerkiksi ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, perintöä tai lahjoja, tai tiettyä yritystoimintaa. Näissä tapauksissa avio-oikeudesta vapaa omaisuus erotetaan ja muu omaisuus jaetaan normaalisti.

Erottelu voi tulla kyseeseen myös tilanteissa, joissa puolisoiden omaisuussuhteet ovat niin monimutkaiset, että tavallinen ositus olisi käytännössä mahdoton toteuttaa tai johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Miten erottelu eroaa osituksesta käytännössä?

Erottelussa omaisuuden arvoja ei tarvitse laskea yhteen eikä jakaa tasapuolisesti osapuolten kesken. Sen sijaan keskitytään selvittämään, mikä omaisuus kuuluu kullekin puolisolle ja miten mahdolliset yhteiset omaisuuserät jaetaan.
Käytännössä erottelu on usein helpompi prosessi kuin ositus, koska siinä ei tarvitse arvottaa kaikkea omaisuutta eikä laskea monimutkaisia tasauslaskelmia. Kuitenkin silloinkin, kun omaisuus pääosin erotetaan, voi syntyä kiistoja omistussuhteista, omaisuuden kuulumisesta avio-oikeuden piiriin tai yhteisten hankintojen jakamisesta.

Yhteisen asunnon kohtalo erottelussa

Yhteisen asunnon käsittely on usein erottelun haastavin osuus. Jos asunto on ostettu yhdessä avioliiton aikana, se on yleensä molempien yhteistä omaisuutta riippumatta avioehtosopimuksesta, ellei sopimuksessa ole määrätty toisin.
Yhteinen asunto voidaan myydä ja myyntihinta jakaa omistussuhteiden mukaan. Vaihtoehtoisesti toinen puoliso voi lunastaa toisen osuuden itselleen. Lunastushinnan määrittäminen vaatii asunnon arvon selvittämistä ja voi johtaa erimielisyyksiin, jos osapuolet eivät ole yksimielisiä arvosta.

Jos asunto on kokonaan toisen puolison omaisuutta ennen avioliittoa hankittuna tai perintönä saatuna, ja avioehtosopimus sulkee pois avio-oikeuden, asunto jää kokonaan sen puolison omaisuudeksi. Toisen puolison asumisoikeus päättyy pääsääntöisesti avioeron myötä, ellei asiasta ole sovittu toisin.

Yritysomaisuuden erottelu

Yritysomaisuuden käsittely erottelussa riippuu siitä, onko kyseessä toisen puolison yritystoiminta vai yhteinen yritys. Jos avioehtosopimuksessa on sovittu yritystoiminnan jäämisestä avio-oikeuden ulkopuolelle, yritys pysyy kokonaan yrittäjäpuolison omaisuutena.

Tämä on tyypillinen järjestely tilanteessa, joissa toinen puoliso harjoittaa merkittävää yritystoimintaa ja haluaa suojata yrityksen avioeron vaikutuksilta. Avioehtosopimus estää sen, että yritys joutuu myytäväksi tai sen määräysvalta jakautuu avioeron yhteydessä.

Jos molemmat puolisot ovat mukana yritystoiminnassa, tilanne on monimutkaisempi. Tällöin joudutaan selvittämään kunkin todellista osuutta yrityksestä ja sen arvosta. Toiminnan jatkuminen vaatii yleensä sopimista siitä, kumpi jatkaa yritystä ja millä ehdoilla toisen osuus lunastetaan.

Velkojen jakautuminen erottelussa

Erottelussa velkojen käsittely noudattaa erilaista logiikkaa kuin osituksessa. Kun osituksessa velat vähennetään yhteisestä omaisuudesta ennen jakoa, erottelussa kukin vastaa lähtökohtaisesti omista veloistaan.

Yhteiset velat, kuten asuntolaina tai muu yhteiseen hankintaan liittyvä laina, jaetaan omistussuhteiden tai sopimuksen perusteella. Jos asunto jää toiselle puolisolle, hänen on yleensä lunastettava myös toisen osuus yhteisestä lainasta tai otettava vastuu koko lainasta.

Velkojen jakaminen voi olla monimutkaista, koska pankit eivät automaattisesti vapauta toista puolisoa yhteisvastuusta pelkän avioeron perusteella. Lainojen järjestäminen uudelleen vaatii usein neuvotteluja rahoittajien kanssa ja mahdollisesti uusien vakuuksien asettamista.

Omaisuuden erottelun etuja ja haittoja

Erottelulla on sekä etuja että haittoja verrattuna perinteiseen ositukseen. Suurin etu on se, että kukin saa pitää oman omaisuutensa, mikä voi olla reilua varsinkin silloin, kun omaisuuserot ovat suuria tai omaisuus on hankittu ennen avioliittoa.

Erottelun haittana on se, että se ei aina johda kohtuulliseen lopputulokseen. Jos toinen puoliso on uhrannut omaa uraansa perheen hyväksi, erottelu saattaa jättää hänet taloudellisesti huonoon asemaan. Lisäksi erottelu ei ota huomioon avioliiton aikana tapahtunutta omaisuuden yhteistä kartuttamista samalla tavalla kuin ositus.

Erottelun sovittelu kohtuuttomuuden välttämiseksi

Vaikka omaisuuden erottelussa lähtökohtana on avioehtosopimuksen noudattaminen, voidaan erottelua sovitella, jos se johtaisi muutoin kohtuuttomaan lopputulokseen. Sovittelu tulee kyseeseen erityisesti tilanteissa, joissa toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua toisen kustannuksella.

Harkittaessa sovittelun tarvetta huomioidaan avioliiton kestoaika, puolisoiden yhteisen talouden hyväksi tekemät toimet sekä omaisuuden kartuttamiseen ja säilyttämiseen osallistuminen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa avioehtosopimus sulkee yritystoiminnan avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta toinen puoliso on 20 vuoden avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia yrittäjäpuolison keskittyessä yrityksen kehittämiseen, voi erottelu johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen kotona työskennelleen puolison jäädessä ilman toimeentuloa.

Sovittelussa pesänjakaja voi määrätä, että avioehtosopimuksella avio-oikeuden ulkopuolelle suljettu omaisuus käsitellään kokonaan tai osaksi tavallisena avio-oikeuden alaisena omaisuutena. Käytännössä tämä tarkoittaa, että soviteltu osuus omaisuudesta ositetan puolisoiden kesken normaalisti puoliksi.

Sovitteluvaatimus voidaan esittää joko erottelun yhteydessä tai sen jälkeen. Avioehtosopimuksen sovittelu on kuitenkin poikkeuksellista ja tulee kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa toinen puoliso jäisi muutoin ilman kohtuullista perusturvaa.

Lindbladin lakimiehet auttavat selvittämään omistussuhteet, arvioimaan erottelun ja osituksen seuraukset sekä laatimaan tarvittavat järjestelyt tilanteesi turvaamiseksi. Ota yhteyttä, niin käymme tapauksen läpi ja räätälöimme sinulle sopivan ratkaisun.

Kilpailukielto on yksi johtajasopimusten keskeisimmistä, mutta samalla kiistanalaisimmista ehdoista. Sen tarkoituksena on suojata yrityksen liiketoimintaa, mutta samalla se rajoittaa johtajan tulevia työllistymismahdollisuuksia. Siksi kilpailukieltoehtojen tulee olla huolellisesti laadittuja, tasapainoisia ja oikeudellisesti kestäviä.

Miksi kilpailukielto on tärkeä johtajasopimuksessa?

Johtajilla on usein pääsy yrityksen arkaluontoisiin liikesalaisuuksiin, asiakassuhteisiin ja strategisiin suunnitelmiin. Ilman kilpailukieltoa he voisivat siirtyä kilpailijan palvelukseen tai perustaa oman kilpailevan yrityksen välittömästi työsuhteen päätyttyä, mikä voisi aiheuttaa merkittävää haittaa entiselle työnantajalle.

Kilpailukiellon keskeisiä tavoitteita ovat liikesalaisuuksien ja strategiatiedon suojaaminen, asiakassuhteiden säilyttäminen, investointien ja koulutuksen tuoton turvaaminen sekä epäreilun kilpailun estäminen. Toimitusjohtajan kohdalla kilpailukielto on usein erityisen merkityksellinen, koska hänellä on yrityksen toimintaan ja strategisiin päätöksiin laajin pääsy.

Kilpailukiellon sisältö ja rajaaminen

Kilpailukielto ei voi olla rajaton, vaan sen on oltava kohtuullinen niin ajallisesti kuin alueellisesti. Lisäksi sen tulee perustua yrityksen todellisiin ja suojeltaviin intresseihin.

Mikäli kyseessä on työsopimuslain piirissä oleva johtaja, työsopimuslain kilpailukieltosäännöstä on noudatettava kilpailukieltoehdon laadinnassa. Säännöksen mukaan kilpailukielto on mahdollinen vain erityisen painavasta syystä. Se ei sido työntekijää, mikäli työsuhde päättyy työnantajasta johtuvasta syystä.

Tyypillisesti kilpailukiellossa määritellään kielletyt toimialat ja liiketoiminta-alueet, maantieteellinen vaikutusalue, kilpailukiellon kesto (usein 6–24 kuukautta), korvaus kilpailukiellon ajalta sekä sanktiot sen rikkomisesta.

Oikeuskäytännössä kilpailukielto on sitä todennäköisemmin pätevä, mitä korkeammassa asemassa henkilö on ollut, mitä arkaluontoisempaa tietoa hänellä on ollut käytössään, mitä täsmällisemmin ehto on rajattu ja mitä kohtuullisempi korvaus siitä maksetaan.

Lue lisää kilpailukieltosopimuksesta ›

Korvaukset ja sanktiot

Työsopimuslain mukainen kilpailukielto aiheuttaa työnantajalle velvollisuuden maksaa korvausta. Korvauksen määrä on 40 tai 60 % työntekijän entisestä palkasta, riippuen kilpailukiellon kestosta.

Toimitusjohtajan kohdalla korvausta ei ole laissa määritelty. Täysin korvaukseton kilpailukielto voi olla kohtuuton ja pätemätön.

Kilpailukiellon rikkomisen seuraamus johtajalle on tyypillisesti sopimussakko.

Milloin kilpailukielto voidaan sivuuttaa?

Tuomioistuin voi sovitella kilpailukieltoa tai todeta sen pätemättömäksi, jos ehto on kohtuuton osapuolten oikeutettuja etuja arvioitaessa.

Kilpailukielto voi osoittautua kohtuuttomaksi, jos se on liian laaja-alainen tai pitkä, jos siitä maksettava korvaus on riittämätön, jos työnantajalla ei ole todellista suojeltavaa etua tai jos johtajan asema ei ole edellyttänyt laajaa kilpailukieltoa.

Asiantunteva apu kilpailukieltosopimusten laadintaan

Kilpailukiellon suunnittelu vaatii tasapainoa työnantajan suojaamisen ja johtajan työllistymismahdollisuuksien turvaamisen välillä. Liian tiukat ehdot voivat osoittautua pätemättömiksi, kun taas liian löysät voivat jäädä tehottomiksi.

Lindbladin työoikeuden asiantuntijat tukevat yrityksiä kilpailukieltoehtojen laatimisessa ja arvioinnissa, korvausten ja sanktioiden mitoittamisessa, rikkomustilanteiden käsittelyssä sekä sovitteluneuvotteluissa.

Varmista johtajasopimuksen kilpailukielto on sekä oikeudellinen pätevyys että käytännön toimivuus kääntymällä asiantuntijoidemme puoleen.

Johtajasopimuksia on kahdenlaisia:

Se, soveltuuko yksittäinen työehtosopimus johtajasopimukseen, täytyy tarkistaa erikseen. Johtajat voivat olla ns. rivityöntekijää koskevan työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolella.

Oli kyse sitten kummasta johtajasopimuksesta tahansa, niiden laatimiseen kannattaa käyttää resursseja. Puutteelliset ehdot voivat johtaa kalliisiin riitoihin ja ennakoimattomiin oikeudellisiin ongelmiin.

Sopimuksen perustiedot ja osapuolten määrittely

Johtajasopimus kannattaa laatia kirjallisesti. Muutoin on hyvin vaikea myöhemmin todistaa, mitä on sovittu.

Sopimuksesta tulee käydä selkeästi ilmi sopimuksen osapuolet, sopimuksen laatu sekä johtajan asema ja virallinen nimike. On sovittava, milloin sopimus alkaa ja onko kyse määräaikaisesta vai toistaiseksi voimassa olevasta sopimuksesta. Mikäli johtaja on työsopimuslain alainen, määräaikaiselle sopimukselle työnantajasta johtuvasta syystä on oltava perusteltu syy. Mikäli määräaikainen sopimus on tehty ilman tällaista syytä, kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva johtajasopimus. 

Tehtävät, vastuut ja toimivalta johtajasopimuksessa

Johtajan tehtäväkuva ja vastuualueet on kuvattava riittävän tarkasti. Sopimuksessa on määriteltävä keskeiset vastuut ja tehtäväkokonaisuudet, raportointi- ja päätöksentekovastuut sekä asiat, joihin tarvitaan hallituksen tai yhtiökokouksen hyväksyntä.

Johtajan suhde muuhun johtoryhmään ja organisaatioon kannattaa määritellä ajatuksella. Liian tarkka tehtävien määrittely voi rajoittaa joustavuutta, kun taas liian väljä määrittely saattaa johtaa epäselvyyksiin vastuista.

Johtajan palkka ja korvaukset

Johtajan palkitseminen on usein moniosainen kokonaisuus. Sopimuksessa on sovittava peruspalkan määrästä ja tarkistusperiaatteista, tulospalkkioista, bonuksista sekä mahdollisista osakeoptioista tai muista osakepohjaisista järjestelyistä.

Eläke-edut ja lisävakuutukset sekä palkan maksuajankohta ja -tapa on niin ikään määriteltävä. Bonusjärjestelmissä on kiinnitettävä erityistä huomiota kriteereihin, joihin bonukset perustuvat, mittaus- ja arviointitapoihin sekä bonuksen maksamisajankohtaan.

Työaika, lomat ja poissaolot

Työaikalaki ei lähtökohtaisesti sovellu johtajiin. Työaikaa koskevat asiat on tarvittaessa syytä sopia selkeästi. Mahdollinen normaali työaika tulee määritellä, samoin kuin ylitöiden korvaaminen tai kompensoiminen.

Matkojen vaikutus työaikaan sekä tavoitettavuusvelvoitteet vapaa-aikana on myös hyvä kirjata sopimukseen etätyömahdollisuuksien ja -periaatteiden ohella.

Lomien ja poissaolojen osalta määritellään vuosilomat, lomakorvaukset, sairausajan palkka, perhevapaat ja mahdolliset kouluttautumisoikeudet. Työnantajan täytyy huomioida, että työsopimuslain alaiset johtajat ovat vuosilomalain piirissä.

Irtisanominen ja sopimuksen päättäminen

Työsopimuslain soveltamisalan piirissä olevaa johtajaa koskee työsopimuslain mukainen irtisanomissuoja. Työnantaja ei voi päättää tällaista sopimusta ilman laissa säädettyä perustetta. Mikäli kyseessä on laiton työsuhteen päättäminen, työnantaja on todennäköisesti velvollinen maksamaan korvausta.

Toimitusjohtaja ei ole työsopimuslain irtisanomissuojan piirissä. Toimitusjohtajasopimuksessa irtisanomisehdot ovatkin yleensä kriittisimpiä kohtia, sillä ne määrittävät johtajan taloudellisen turvan. Sopimukseen kirjataan irtisanomisajat ja -perusteet, erokorvauksen määrä ja maksutapa sekä se, mitä tapahtuu kesken olevalle bonuskaudelle ja optioille.

Lue lisää johtajasopimuksen irtisanomisesta ›

Kilpailukiellot, salassapitovelvollisuudet ja sivutoimet

Kilpailukieltojen osalta on merkittävä ero sillä, onko kyseessä työsopimuslain mukainen johtaja vai toimitusjohtaja. Työsopimuslain mukainen kilpailukieltosäännös koskee johtajia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Toimitusjohtajaa säännös ei koske ja toimitusjohtajien osalta kilpailukiellon kohtuullisuus jne. arvioidaan lähinnä oikeustoimilain nojalla.

Kilpailukieltoehdossa määritellään sen laajuus, kesto (yleensä 6–24 kuukautta), maantieteellinen soveltamisalue sekä korvaus kiellon ajalta. Myös sanktiot rikkomistapauksissa on sovittava etukäteen.

Salassapitosopimukset ovat yleisiä. Johtajat saavat tietoonsa paljon yrityksen arkaluonteisia asioita, joita ei haluta yleiseen tietoon. Salassapitovelvollisuuteen kirjataan, mitä tietoja se koskee, kuinka kauan velvoite jatkuu ja mitä seuraamuksia rikkomisesta aiheutuu. Liikesalaisuudet ja asiakastiedot ovat tässä erityisen keskeisiä. Käytännössä aina salassapitovelvollisuuden rikkomiseen liitetään sopimussakko.

Sivutoimien osalta on määriteltävä, ovatko ne sallittuja ja milloin tarvitaan yhtiön lupa. Sopimuksessa voidaan myös käsitellä voitonjakojärjestelyjä ja immateriaalioikeuksien omistusta, jos sivutoimissa syntyy uutta liiketoimintaa.

Vastuuvakuutukset

Johtajan laaja vastuu edellyttää usein erityisiä vakuutusjärjestelyjä. Sopimuksessa voidaan sopia esim. johdon vastuuvakuutuksesta ja sen ehdoista.

Riidanratkaisu

Riitatilanteiden varalle on mietittävä, käytetäänkö yleisiä tuomioistuimia vai halutaanko sopimukseen välityslauseke, jolloin riidat käsiteltäisiin välimiesmenettelyssä.

Korkein oikeus on tuomiossaan KKO 2024:36 käsitellyt välityslausekkeen kohtuullisuutta. Tuossa ratkaisussa välityslauseke ei ollut työntekijää sitova, koska sitä pidettiin kohtuuttomana työsopimuslain nojalla. Johtajatyöntekijän kanssa välityslausekkeesta voi hyvinkin sopia, koska kyseessä ei ole tavallinen työntekijä. Välityslausekkeen käyttö on kuitenkin harkittava tarkkaan.

Asiantunteva apu johtajasopimuksen laatimisessa

Johtajasopimus laaditaan aina ennen tehtävän aloittamista. Ehtojen tulee olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Sopimus on myös syytä tarkistaa ja päivittää säännöllisesti.

Johtajasopimuksen laatiminen on juridisesti vaativa tehtävä, jossa yksityiskohdat ratkaisevat. Hyvin laadittu johtajasopimus ehkäisee riitoja ja turvaa molempien osapuolten edut.

Lindbladin työoikeuden asiantuntijat auttavat kokonaisvaltaisessa sopimuksen suunnittelussa, riskien hallinnassa ja toimialakohtaisten erityispiirteiden huomioimisessa. Kun haluat varmistaa sopimuksen kattavuuden ja oikeudellisen pätevyyden, ota yhteyttä kokeneisiin asiantuntijoihimme.

Johtajasopimuksen irtisanominen tai muuttaminen on monimutkainen prosessi, joka vaatii tarkkaa suunnittelua ja oikeudellista osaamista.

Mitä pitää huomioida johtajasopimuksen irtisanomisessa?

Johtajasopimuksen irtisanomisessa täytyy ottaa huomioon ensinnäkin se, onko johtajasopimus työsopimuslain alainen vai ei. Normaalisti johtajia koskee työsopimuslaki, mutta toimitusjohtaja on lain soveltamisalan ulkopuolella.

Työsopimuslain alaisia johtajia suojaa työsopimuslain irtisanomissäännökset mm. irtisanomisperusteen ja -ajan suhteen. Toimitusjohtajalla ei ole työntekijöille kuuluvia vähimmäisoikeuksia.

Toimitusjohtajan irtisanomisehdot määräytyvät sopimuksen mukaan, ja irtisanomisajasta sovitaan vapaasti osapuolten kesken. Myös erokorvauksen suuruus määräytyy sopimuksen perusteella. Toimitusjohtajan puuttuva irtisanomissuoja kompensoidaan yleensä pidemmillä irtisanomisajoilla ja erokorvauksilla, joilla pyritään takaamaan taloudellista turvaa.

Johtajasopimuksen muuttaminen vaatii molemminpuolista suostumusta

Johtajasopimuksen ehtoja ei voida yksipuolisesti muuttaa, vaan muutokset vaativat molempien osapuolten suostumuksen. Muutokset on syytä tehdä kirjallisesti välttääkseen myöhemmät erimielisyydet.

Tyypillisiä muutostilanteita ovat esimerkiksi palkkauksen ja bonusjärjestelmien päivittäminen sekä vastuualueiden laajentaminen tai kaventaminen. Muutoksissa on oltava erityisen huolellinen, sillä epäselvät tai ristiriitaiset ehdot voivat johtaa kalliisiin riitatilanteisiin.

Työsopimuslain alaisten johtajien työsopimuksen muuttaminen saattaa olla mahdollista myös yksipuolisesti työnantajan päätöksellä, mikäli kyseessä on irtisanomisen sijaan tehtävä muutos ja muutos tulee voimaan irtisanomisaikaa vastaavan ajan jälkeen.

Asiantunteva apu johtajasopimuksen muutoksissa

Johtajasopimuksen irtisanominen tai muuttaminen on juridisesti vaativa prosessi, jossa virheistä voi tulla kalliita seuraamuksia. On tärkeää varmistaa, että prosessi etenee oikein ja osapuolten oikeudet tulevat turvatuiksi.

Lindbladin työoikeuden asiantuntijat auttavat johtajasopimusten laatimisessa ja muuttamisessa, irtisanomisprosessin suunnittelussa, riitatilanteiden ratkaisemisessa ja sopimusehtojen neuvottelussa. Kun tarvitset asiantuntevaa apua johtajasopimuksen muutoksiin, ota yhteyttä sekä tutustu yhtiöoikeuden tuotepaketteihimme.

Yrityksen johtotehtävissä toimivien henkilöiden asema määräytyy eri tavoin riippuen siitä, onko kyseessä työsopimuslain alainen johtajasopimus vai toimitusjohtajasopimus. Sopimustyypin eroilla on merkittävä vaikutus oikeuksiin, velvollisuuksiin ja riskeihin sekä työnantajan että johtajan näkökulmasta.

Sovelletaanko työsopimuslakia vai ei?

Keskeisin ero syntyy siitä, sovelletaanko työsopimuslakia vai ei. Työsopimuslain piirissä olevalla työntekijällä on laissa määritellyt vähimmäisoikeudet ja työnantajalla direktio-oikeus. Johtajat ovat lähtökohtaisesti työsopimuslain piirissä. Kaikki työsopimuslain säännökset eivät kuitenkaan koske johtavassa asemassa olevia työntekijöitä. Johtajat ovat usein myös työaikalain soveltamisalan ulkopuolella.

Toimitusjohtajalla tilanne on toinen, sillä toimitusjohtajaan työsopimuslakia ei sovelleta lainkaan, jolloin lakisääteisiä vähimmäisoikeuksia ei ole ja asema on itsenäisempi. Toimitusjohtaja ei ole työntekijä, vaan yrityksen toimielin.

Milloin johtajasopimusta tarvitaan?

Johtajasopimus kannattaa laatia aina kirjallisesti, jolloin ei tule riitaa siitä, mitä on sovittu. Työsopimuslain piirissä olevien johtajien osalta sopimusvapautta on rajattu. Työsopimuslain säännökset täytyy tuntea, jotta hyvän johtajasopimuksen voi laatia.

Toimitusjohtajasopimus on tyypillisesti ns. tavallisen johtajan sopimusta laajempi, koska toimitusjohtajan sopimussuhteen ehtoja ei ole määritelty laissa. Kaikki olennaiset ehdot on muistettava ottaa sopimukseen. Toimitusjohtajasopimuksen osalta on laaja sopimusvapaus.

Eri sopimuksien oikeudellisten velvoitteiden erot

Eri sopimustyyppien välillä on suuria eroja. Työsopimuslaki turvaa työntekijäjohtajaa lakisääteisillä irtisanomisajoilla ja vuosilomalla sekä rajoittaa merkittävästi mm. kilpailukieltosopimuksen tekemistä. Toimitusjohtajalla tällaisia oikeuksia tai rajoituksia ei ole, vaan kaikki ehdot määräytyvät lähtökohtaisesti toimitusjohtajasopimuksen perusteella. Toki kohtuullisuus ja esim. oikeustoimilaki on huomioitava myös toimitusjohtajan kohdalla.

Asiantunteva neuvonta varmistaa oikean ratkaisun

Väärin valittu tai laadittu sopimus voi johtaa oikeudellisiin riitoihin ja merkittäviin taloudellisiin menetyksiin.

Lindbladin työoikeuden asiantuntijat auttavat arvioimaan, millainen sopimus vastaa parhaiten kunkin tilanteen tarpeisiin, sekä tarkistamaan olemassa olevia sopimuksia ja suunnittelemaan siirtymiä ja hallitsemaan riskejä.

Kun tilanne on epäselvä, on aina parempi hakea asiantuntevaa neuvontaa ajoissa. Oikea ratkaisu heti alussa säästää sekä vaivaa että kustannuksia myöhemmin. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme jo tänään.

Hometalo-ongelmat voivat olla erittäin raskaita niin henkisesti kuin taloudellisestikin. On myös tavallista, että erilaisia terveyshaittoja ilmenee. Talo voi pahimmassa tapauksessa osoittautua asumiskelvottomaksi, jolloin ostaja saattaa joutua maksamaan kahden asunnon kulut. Mikäli vastuukysymyksistä syntyy erimielisyyksiä, riidat voivat kestää pitkään ja tulla kalliiksi.

Hometalo ei ole juridinen termi, mutta sitä voidaan käyttää kuvaamaan rakennusta, jossa on asumisterveysasetuksen (545/2015) 20 §:n toimenpiderajat ylittäviä mikrobivaurioita. Mikrobivauriotilanteissa rakennuksen omistajan tulee ryhtyä selvittämään asianmukaisin tutkimusmenetelmin mikrobien laatua ja laajuutta sekä mahdollista altistumisriskiä rakennuksen käyttäjille. Talokauppatilanteissa nousee väistämättä esiin kysymys, kummalle osapuolelle korjauskustannukset lankeavat.

Hometaloriidat kuuluvat lähes poikkeuksetta salaisiin eli piileviin virheisiin, jolloin sekä myyjä että ostaja ovat olleet kaupantekohetkellä tietämättömiä mikrobivaurioista. Myyjä saattaa usein vedota siihen, että ostaja on laiminlyönyt erityisen ennakkotarkastusvelvollisuutensa eli ryhtyä erityisiin tutkimuksiin kohteessa ennen kauppaa. Olennainen näyttö tässä tilanteessa on yleensä kuntotarkastusraportti, jossa on ehkä nostettu esiin talon riskirakenteita ja lisätutkimustarpeita. Mikäli ostaja on laiminlyönyt velvoitteensa, myyjä ei ole vastuussa virheestä. Käytännön tapaukset ovat hyvin monenlaisia ja on tapauskohtaista, miten vastuita arvioidaan kussakin tilanteessa.

Virheen yleisin seuraus on hinnanalennus: sovitusta kauppahinnasta vähennetään virheellisen kiinteistön arvo kaupantekohetkellä. Olennaisen virheen kohdalla ostaja voi myös vaatia kaupan purkua. Kaupan purun osalta täytyy huomioida, että taloa ei voi alkaa korjaamaan. Ostajan täytyy varautua palauttamaan talo takaisin myyjälle. Toisaalta korjaamiseen tarvittavia varoja ei usein olekaan, mikäli talo on asumiskelvoton ja ostaja joutuu maksamaan samaan aikaan sijaisasumiskuluja sekä asuntolainaa.

Virheeseen vetoavan eli ostajan täytyy selvittää virheen laatu ja laajuus erilaisin rakennusteknisin tutkimuksin, mikä maksaa tyypillisesti tuhansia ja jopa yli 10.000 euroa. On hyvä huomioida, että alan sääntelemättömyyden vuoksi rakennusteknisiä tutkimuksia voi tarjota käytännössä kuka tahansa, joten palveluntarjoajan koulutuksen, työkokemuksen ja sertifikaattien tarkistaminen on erityisen tärkeää ennen tutkimusten tilaamista.

Hometaloriitojen selvittäminen oikeusteitse voi kestää vuosia. Edes myönteinen tuomio ei välttämättä helpota tilannetta, sillä täytäntöönpanon voi estää myyjän maksukyvyttömyys, jolloin pahimmassa tapauksessa ostaja ei saa juuri mitään. Epävarmuutta voi hallita ainakin osittain hakemalla tuomioistuimesta turvaamistoimea eli käytännössä takavarikkoa. Mikäli myyjän maksukyvystä herää epäilyksiä, ostajan on turvallisempaa vaatia hinnanalennusta kaupan purun sijaan. Purku-vaatimuksen voitto ei tarkoita käytännössä mitään, mikäli myyjä ei pysty palauttamaan kauppahintaa. Hinnanalennusta sitä vastoin voi tulla pikkuhiljaa ulosoton kautta ja ostaja voi ryhtyä toimenpiteisiin korjaamalla taloa tai myymällä sen eteenpäin.

Riidan sopiminen joko osapuolten kesken tai tuomioistuinsovittelun kautta on yleinen tapa ratkaista tilanne homeongelmatapauksissa. Kun riidan lopputulos on epävarma ja intressit suuret puolin ja toisin, sovittelun edut korostuvat. Tuomioistuinsovittelun onnistumisprosentti on hyvä ja etenkin hometaloriidoissa sovinnolle on hyvät mahdollisuudet. Molempien osapuolten näkökulmasta tilanne on tragedia ja mitä nopeammin ja edullisemmin asia ratkeaa, sen parempi.

Kuntotarkastuksen tekeminen ennen kiinteistökauppaa on hyvin yleistä. Tarkastuksen tavoitteena on tuottaa tietoa tarkastettavasta kohteesta, kuten mahdollisista vaurio-, terveys- ja käyttöturvallisuusriskeistä, korjaustarpeista sekä erilaisista toimenpide-ehdotuksista. Tarkastus tehdään usein sekä ostajan että myyjän toimeksiannosta, jolloin kustannuksista vastataan puoliksi. On myös mahdollista, että vain toinen kaupan osapuoli tilaa kuntotarkastuksen.

Kuntotarkastusalaa ei ole säädelty eli periaatteessa kuka tahansa voi toimia kuntotarkastajana. Toimintaa ei valvota mitenkään ja tarkastajia onkin hyvin erilaisia. Tarkastaja voi kutsua itseään pätevöityneeksi kuntotarkastajaksi, mutta tämä ei välttämättä todellisuudessa tarkoita yhtään mitään. Lisäksi termiä ”kuntotarkastus” hämärtävät eri nimillä tehdyt tarkastukset: saatetaan puhua kuntokatselmuksista, asuntokaupan alkukartoituksista tai kuntokatsastuksista. Tarkastusten hinnat vaihtelevat muutamasta sadasta eurosta tuhansiin euroihin, samoin raporttien laatu ja sisältö voivat olla hyvinkin kirjavia.

Kuntotarkastajan valinta ja raportin laatiminen

Tarkastajien osaamistasossa on usein suuriakin eroja, mikä vaikuttaa sekä tehtyihin havaintoihin että niistä tehtäviin johtopäätöksiin. Tarkastukset eivät välttämättä ole sisällöltään asuntokaupan kuntotarkastusta koskevan suoritusohjeen mukaisia ja esimerkiksi mittaukset saatetaan tehdä virheellisesti. Haasteena on myös raportoinnin vaihteleva taso: kirjaukset ovat epäselviä, suositukset ja johtopäätökset pahimmassa tapauksessa vääriä ja toimenpidesuositukset saattavat puuttua kokonaan. Tästä aiheutuu kuntotarkastuksille mainehaittaa, samoin riskit kaupan jälkeisille riidoille kasvavat. Kaiken lisäksi alalla väärin toimijoita ei yleensä saada vastuuseen puutteellisesta valvonnasta johtuen.

Ongelmia tuottavat myös raporttien tulkintaongelmat. Tilaajat eivät aina välttämättä ymmärrä tarkastusten sisältöä tai rajoituksia. Esimerkiksi LVIS-järjestelmien osalta tarkastus rajautuu vain näkyviin osiin, saatuihin tietoihin sekä teknisen käyttöiän tarkasteluun. Kirjausten merkitys ei aina avaudu lukijalle: merkintä ”ei vaurioita” voi johtaa siihen, että tilaaja olettaa kaiken olevan hyvin ja sivuuttaa mahdolliset lisätutkimussuositukset. Parhainkaan kuntotarkastus ei auta rajaamaan riskejä kiinteistökaupassa, mikäli raportin lukija ei ymmärrä lukemaansa.

Mahdolliset riitatilanteet

Mikäli päädytään riitatilanteeseen, kuntotarkastusyrityksen vastuuta voi olla hyvin vaikea näyttää toteen. On epäselvää, sovelletaanko tilanteeseen kuluttajansuojalakia, joka sisältäisi useita pakottavia säännöksiä, joista ei voi poiketa kuluttajan vahingoksi. Mikäli lakia ei sovelleta, noudatetaan lähtökohtaisesti tarkastusyrityksen yleisiä sopimusehtoja, joissa saatetaan puolestaan esimerkiksi noudattaa KSE2013-ehtoja. Nämä sisältävät merkittäviä vahingonkorvausvastuuta koskevia vastuunrajoituksia.

Kuntotarkastuksen laadun varmistamiseksi kannattaa käyttää kuntotarkastajaa, joka noudattaa kuntotarkastuksista laaditun KH-kortin ohjeita eli ns. asuntokaupan kuntotarkastuksen suoritusohjetta. Tällöin kuntotarkastuksesta tulee todennäköisemmin sellainen, kuin se on tarkoitus olla. Hintaan kannattaa kiinnittää huomiota, koska halvalla saa harvoin hyvää. Kuntotarkastusliikkeen ja kuntotarkastajan taustat ja koulutus olisi myös syytä tarkistaa: tarkastajalla olisi hyvä olla rakennusalan koulutus ja asiaankuuluva FISE-pätevyys.

Koska kuntotarkastusalaa ei säädellä, tilaajan on itse selvitettävä tarkastajan pätevyys, koulutustausta ja kokemus. Tämä asettaa yksittäiselle maallikolle paljon vastuuta.

Kiinteistöalan asiantuntijat ovat jo kauan toivoneet lainsäädäntöä kuntotarkastusten laadun parantamiseksi. Tarkastuksista tehtiin lakialoite, jonka tavoitteena oli laatia tarkastajille pätevyysvaatimukset sekä parantaa tarkastusten laatua, raporttien luettavuutta ja informatiivisuutta. Valitettavasti aloitetta ei kuitenkaan ehditty käsitellä edellisellä hallituskaudella eikä tiedossa ole, milloin mahdollista sääntelyä voitaisiin odottaa. Hyvin tehty kuntotarkastus voi olla pelastus kiinteistökaupoissa. Ottaen huomioon, mikä merkitys kuntotarkastuksilla yhteiskunnassamme on ja kuinka paljon riitoja huolellinen tarkastus voisi ehkäistä, kuntotarkastusyritysten toimintaa ja vastuuta koskevalle lainsäädännölle olisi suuri tarve.

Paritalo on yleinen asumismuoto. Juridisesti paritalon puolikkaan omistaminen voi tapahtua lähinnä kahdella tapaa. Kyseessä voi olla kiinteistön määräosan omistaminen tai asunto-osakkeen omistaminen.

Kiinteistön määräosa tarkoittaa jotakin murtolukua kiinteistöstä. Se voi olla puolet tai se voi olla jotakin aivan muuta, esim. 457/1023. Mikäli paritalo on kiinteistöllä ja paritalon omistaja omistaa murto-osan kiinteistöstä, kiinteistön hallinta on tarpeellista jakaa hallinnanjakosopimuksella, koska määräosa ei koske mitään tiettyä osaa kiinteistöstä, toisin kuin määräala. Määräosa kohdistuu siis tasaisesti koko kiinteistöön ja tarkempi hallinta määritellään sopimuksella kiinteistön muiden yhteisomistajien kanssa. Hallinnanjakosopimus rekisteröidään lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin parhaalle mahdolliselle etusijalle. Käytännössä tämän jälkeen sopimuksen osapuolilla on mahdollista hakea kiinnityksiä vain omaa puoltaan koskien.

Muista hallinnanjakosopimus

Hallinnanjakosopimuksessa on määritelty yhteisomistajien hallinnassa olevien alueiden rajat, yleensä karttaliitteellä. Lisäksi hallinnanjakosopimuksessa on paljon muita tärkeitä ehtoja, koskien mm. sähkö- ja vesiliittymiä, mahdollisia yhteisiä alueita, rakennusten ja kiinteistön hoitoa ja kunnossapitoa, käyttämätöntä rakennusoikeutta ja kustannusten jakoa.

Hallinnanjakosopimus on tärkeää rekisteröidä, koska muuten se ei koske suoraan mahdollisia uusia omistajia.

Paritalo voi olla myös asunto-osakeyhtiö

Tällöin omistaja ei omista kiinteistöä, vaan osakkeet, jotka oikeuttavat hallitsemaan tiettyä huoneistoa. Tärkeää on tutustua yhtiöjärjestykseen, jossa on määritelty huoneistoselitelmässä mm. se, mikä on osakkeiden tuottama hallintaoikeus ja onko esim. piha osakashallinnassa. Tärkeää on myös tutustua siihen, miten kunnossapito on yhtiössä järjestetty. Mikäli osapuolet vastaavat itse omista puolistaan, tämä pitää olla määrätty yhtiöjärjestyksessä.

Mikäli määräyksiä ei ole, noudatetaan lähtökohtaisesti asunto-osakeyhtiölakia, jonka mukaan yhtiö vastaa mm. rakenteista, eristeistä ja talon perusjärjestelmistä (esim. sähkö, vesi). Voi olla ikävä yllätys joutua maksamaan naapurin kylpyhuoneremonttia, minkä vuoksi yhtiötä koskevat asiakirjat on käytävä tarkasti läpi. Yhtiöjärjestystä voi muuttaa, mikäli se ei vastaa enää osakkaiden tarpeita. Tämä tehdään yhtiökokouksessa ja päätökselle tarvitaan 2/3 enemmistö tai jopa kaikkien osakkaiden suostumus, asiasta riippuen. Uusi yhtiöjärjestys rekisteröidään kaupparekisteriin.

Omistajien on hyvä muistaa, että asunto-osakeyhtiö on oma oikeushenkilönsä. Asunto-osakeyhtiössä pitäisi olla lain mukaan hallitus ja esim. kirjanpito järjestetty. Yhtiössä tulisi olla kerran vuodessa varsinainen yhtiökokous, jossa mm. hyväksytään tilinpäätös. Yhtiössä tulisi kerätä lisäksi vastiketta kattamaan yhtiön kuluja. Osakkailla ei ole vastikkeenmaksuvelvollisuuden lisäksi velvoitetta maksaa yhtiön kuluja.

On toisaalta hyvin yleistä, että paritaloissa asunto-osakeyhtiöoikeudellisista asioista ei ole huolehdittu ja esim. vastiketta ei kerätä. Yhtiöllä ei ole välttämättä lainkaan pankkitiliä tai kirjanpitoa. Luonnollisesti asianajajana kannatan sitä, että asiat saatetaan tältä osin kuntoon. Kyse ei ole suurista kustannuksista, esim. yksinkertainen asunto-osakeyhtiön kirjanpito saadaan järjestettyä suhteellisen edullisesti kirjanpitäjällä.

Miten välttää konflikteja sukupolvenvaihdoksessa?

Sukupolvenvaihdos yrityksissä on monimutkainen prosessi, joka ei kosketa vain liiketoiminnan jatkuvuutta ja verotuksellisia kysymyksiä. Usein haastavimmat kipupisteet liittyvät perhesuhteisiin ja perintöoikeudellisiin kysymyksiin, jotka voivat johtaa pitkäkestoisiin konflikteihin. Tässä artikkelissa käsittelemme, miten perheyrityksissä voidaan ennakoida ja välttää sukupolvenvaihdokseen liittyviä riitatilanteita.

Sukupolvenvaihdoksen perheoikeudelliset haasteet

Perheyritysten sukupolvenvaihdoksissa taloudelliset, emotionaaliset ja juridiset kysymykset kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka tekee prosessista erityisen haastavan. Yritys ei ole vain omaisuuserä vaan usein perheen identiteetin ja yhteisen historian keskiössä.

Konfliktitilanteita voivat aiheuttaa esimerkiksi:

• Epäselvät perinnönjakosuunnitelmat
• Eriävät näkemykset yrityksen tulevaisuudesta
• Epätasaisesti jaetut vastuut ja omistukset sisarusten kesken
• Uusperhekuviot ja niihin liittyvät perintökysymykset
• Vanhempien toiveiden ja lasten odotusten väliset ristiriidat

Sukupolvenvaihdokseen valmistautuminen

Konfliktitilanteita voidaan ehkäistä huolellisella ennakkosuunnittelulla. Avain onnistuneeseen sukupolvenvaihdokseen on riittävän aikainen aloitus – ihanteellisesti prosessi käynnistetään 5-10 vuotta ennen varsinaista omistajanvaihdosta.

Avoin kommunikaatio perheen kesken

Avoin keskustelukulttuuri on perusta onnistuneelle sukupolvenvaihdokselle. Käytännön toimenpiteitä kommunikaation kehittämiseksi:

• Järjestä säännöllisiä perhetapaamisia sukupolvenvaihdokseen liittyen
• Luo turvallinen ilmapiiri, jossa kaikki osapuolet voivat ilmaista odotuksiaan ja huoliaan
• Dokumentoi keskustelut ja sopimukset väärinymmärrysten välttämiseksi
• Erota perheen ja liiketoiminnan roolit keskusteluissa

Esimerkki: Eräässä perheyrityksessä otettiin käyttöön neljännesvuosittaiset ”perheneuvoston” kokoukset, joissa käsiteltiin sukupolvenvaihdokseen liittyviä asioita ulkopuolisen fasilitaattorin johdolla. Tämä käytäntö auttoi tunnistamaan mahdolliset konfliktipisteet ajoissa.

Tasapuolisuuden haaste sisarusten kesken

Yksi sukupolvenvaihdoksen suurimmista haasteista on tasapuolisuuden toteutuminen sisarusten välillä. Perinteisesti yksi lapsista jatkaa yritystoimintaa, mikä herättää kysymyksen muiden oikeudenmukaisesta kohtelusta.

Omistuksen ja johtajuuden erottaminen

Vaikka vain yksi perillinen ottaisi vastuun liiketoiminnan johtamisesta, voidaan omistusta jakaa tasapuolisemmin:

• Äänivallattomien osakkeiden hyödyntäminen
• Erilaiset osakesarjat eri perheenjäsenille
• Holding-yhtiörakenteet omistuksen tasapainottamiseksi
• Osingonjaon erityissopimusten laatiminen

Kompensointi muulla omaisuudella

Jos yritysomaisuus muodostaa merkittävän osan perhevarallisuudesta, voidaan muita perillisiä kompensoida muulla omaisuudella:

• Kiinteistöomaisuuden jako erikseen yritysomaisuudesta
• Henkivakuutusjärjestelyt osana suunnittelua
• Muiden sijoitusten kohdentaminen perillisille, jotka eivät jatka yrityksessä

Perheyrityksen hallitustyöskentely

Ammattimaisesti toimiva hallitus, johon kuuluu myös perheen ulkopuolisia jäseniä, voi:

• Tuoda objektiivista näkökulmaa päätöksentekoon
• Toimia puskurina perheen sisäisissä jännitteissä
• Varmistaa liiketoiminnan jatkuvuuden perheristiriidoista huolimatta
• Tarjota neutraalia maaperää vaikeiden kysymysten käsittelyyn

Juridinen ennakkosuunnittelu perintöriitojen välttämiseksi

Ennakoivat juridiset toimenpiteet ovat avainasemassa perintöriitojen ehkäisyssä:

Testamentti ja perheoikeudelliset sopimukset

• Huolellisesti laadittu testamentti, jossa huomioidaan sukupolvenvaihdoksen erikoispiirteet
• Avioehtosopimukset turvaamaan yrityksen säilymistä suvussa
• Osakassopimukset perillisten välillä
• Mahdolliset edunvalvontavaltuutukset

Lahjakirjojen ja ennakkoperintöjen selkeys

Sukupolvenvaihdoksessa tehdyt lahjoitukset tai lahjanluonteiset kaupat kannattaa dokumentoida tarkasti:

• Lahjakirjoihin selkeät ehdot ja tarkoitusmääräykset
• Ennakkoperintöjen huolellinen dokumentointi ja arvostusperiaatteet
• Selkeät merkinnät siitä, mitä huomioidaan tai ei huomioida myöhemmässä perinnönjaossa

Verotukselliset kysymykset ja niiden vaikutus perhesuhteisiin

Sukupolvenvaihdoksen verotukselliset kysymykset voivat myös aiheuttaa jännitteitä perhesuhteissa:

Verosuunnittelun läpinäkyvyys

• Veroratkaisujen avoin käsittely kaikkien osapuolten kesken
• Ennakkoratkaisujen hakeminen verottajalta epäselvissä tilanteissa
• Verohuojennusten tasapuolinen hyödyntäminen kaikkien perillisten eduksi

Veroseuraamusten jakautuminen

Sukupolvenvaihdoksen veroseuraamusten jakautuminen eri perheenjäsenten kesken vaatii huolellista suunnittelua. Esimerkiksi lahjaveron maksajasta sopiminen etukäteen voi ehkäistä myöhempiä riitatilanteita.

Yhteenveto

Onnistunut sukupolvenvaihdos perheyrityksessä edellyttää sekä liiketoiminnallisten että perheoikeudellisten näkökulmien huomioimista. Tärkeimpiä toimenpiteitä konfliktien välttämiseksi ovat:

1. Riittävän aikainen aloitus – vähintään 5 vuotta ennen suunniteltua vaihdosta
2. Avoin kommunikaatio kaikkien perheenjäsenten kesken
3. Ammattimainen omistajuus ja hallitustyöskentely
4. Ulkopuolisten asiantuntijoiden hyödyntäminen
5. Juridisten dokumenttien huolellinen valmistelu
6. Tasapuolisuuden huomioiminen kaikissa ratkaisuissa
7. Verosuunnittelun läpinäkyvyys

Kun sukupolvenvaihdokseen liittyvät perheoikeudelliset kysymykset käsitellään avoimesti ja asiantuntevasti, voidaan merkittävästi vähentää perintöriitojen riskiä ja turvata sekä perheen sisäiset suhteet että yrityksen jatkuvuus. Koska jokainen perheyritys on ainutlaatuinen, ja sukupolvenvaihdoksen suunnittelu tulee aina räätälöidä perheen ja yrityksen erityispiirteet huomioiden.

Toisinaan perheen sisäinen dynamiikka tekee objektiivisen keskustelun vaikeaksi, jolloin ulkopuolinen asiantuntija-apu voi olla asioista sopimisen kannalta ratkaisevaa.

Tutkimusten mukaan ulkopuolisen asiantuntijan käyttäminen prosessin eri vaiheissa vähentää merkittävästi konfliktien riskiä ja edistää prosessin sujuvuutta ja on lähes aina kannattava investointi.

Kysy lisää palveluistamme!

Perheyrityksissä osakassopimuksen merkitys korostuu erityisesti sukupolvenvaihdostilanteissa. Kun liiketoiminnan jatkuvuuteen yhdistyy perheen sisäiset suhteet ja dynamiikka, osakassopimuksen huolellinen laatiminen on keskeistä onnistuneen omistuksen siirron varmistamiseksi. Tässä artikkelissa käsittelemme perheyritysten osakassopimusten erityispiirteitä ja niiden roolia sukupolvenvaihdosprosessissa.

Perheyrityksen osakassopimuksen erityispiirteet

Perheyrityksessä osakassopimuksen merkitys ulottuu tavanomaisia liiketoiminnallisia ja juridisia näkökulmia laajemmalle. Osakassopimuksella säädellään myös perheen sisäisiä suhteita ja varmistetaan tasapuolisuus eri perheenjäsenten välillä.

Perheen sisäiset juridiset suhteet

Perheyritysten osakassopimuksissa on olennaista huomioida:

• Avioehtosuositukset tai -velvoitteet – Näillä varmistetaan, että osakkeet pysyvät perhepiirissä myös avioeron sattuessa
• Testamenttimääräykset ja perintösuunnittelu – Miten osakkeet siirtyvät kuolemantapauksessa ja kuka voi periä osakkeita
• Sukulaisuussuhteiden muutokset – Miten toimitaan, jos perherakenteissa tapahtuu muutoksia (avioerot, uudet liitot)

Perheyrityksen sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa on tärkeää, että osakassopimus huomioi sekä yrityksen että perheen näkökulmat. Laiminlyöty perhejuridiikka voi johtaa merkittäviin riskeihin omistuksen hallinnassa pitkällä aikavälillä.

Erityyppisten omistajien roolit perheyrityksessä

Perheyrityksessä on tyypillisesti sekä aktiivisia että passiivisia omistajia. Osakassopimuksessa voidaan määritellä:

• Operatiiviset ja ei-operatiiviset roolit – Ketkä perheenjäsenet työskentelevät yrityksessä ja millä ehdoilla
• Palkkaus- ja kompensaatioperiaatteet – Miten perheenjäsenten työpanoksesta maksetaan
• Urapolut ja vastuualueet – Miten perheenjäsenten urapolkuja suunnitellaan ja edistetään yrityksessä

Näiden määrittely auttaa selkeyttämään odotuksia ja välttämään konflikteja perheenjäsenten välillä. Sukupolvenvaihdostilanteessa roolien selkeä määrittely on erityisen tärkeää, kun vastuut siirtyvät luopujalta jatkajalle.

Ei-aktiivisten perheenjäsenten asema

Yksi merkittävimmistä haasteista perheyrityksissä on ei-aktiivisten omistajien aseman määrittely. Sukupolvenvaihdoksen valmistelussa on huomioitava myös ne perheenjäsenet, jotka eivät osallistu operatiiviseen toimintaan.

Sisältö jatkuu opasnoston jälkeen.

Exit-mahdollisuudet ja osakkeiden lunastaminen

Erityisen tärkeää on sopia mekanismeista, joilla ei-aktiivinen omistaja voi tarvittaessa myydä osakkeensa:

• Lunastusehdot – millä arvostusperiaatteilla ja ehdoilla osakkeet lunastetaan
• Lunastusvelvollisuus – onko yhtiöllä tai muilla osakkailla velvollisuus lunastaa osakkeet tietyissä tilanteissa
• Maksuaika ja -ehdot – miten mahdollinen lunastushinta maksetaan

Näiden ehtojen huolellinen suunnittelu auttaa välttämään tilanteita, joissa yksittäinen ei-aktiivinen perheenjäsen voi vaikeuttaa yrityksen toimintaa.

Tasapuolisuuden varmistaminen perheenjäsenten välillä

Perheyritysten sukupolvenvaihdoksissa keskeinen haaste on tasapuolisuuden varmistaminen perheenjäsenten välillä. Joskus vain osa perheestä jatkaa yritystoimintaa, mutta omistajuuden järjestelyissä halutaan kohdella kaikkia perillisiä tasapuolisesti.

Omistuksen ja operatiivisen vastuun erottaminen

Osakassopimuksessa voidaan määritellä:

• Eri osakesarjat eri perheenjäsenille (esim. äänivallaton osakesarja ei-aktiivisille)
• Tuotto-oikeudet vs. päätöksenteko-oikeudet
• Osinko- ja varojenjakopolitiikka, joka huomioi sekä aktiivisten että passiivisten omistajien tarpeet

Tiedonsaantioikeudet ja päätöksenteko

Osakassopimuksessa voidaan määritellä:

• Raportointikäytännöt ei-aktiivisille omistajille
• Osallistumisoikeudet tiettyihin päätöksiin
• Hallitustyöskentely – onko ei-aktiivisilla omistajilla oikeus hallituspaikkaan

Yhdenvertaisuuden varmistaminen muilla järjestelyillä

Joskus tasapuolisuutta voidaan edistää myös osakassopimuksen ulkopuolisilla järjestelyillä:

• Muun omaisuuden jakaminen perheenjäsenille, jotka eivät jatka yrityksessä
• Henkivakuutus- ja vakuutusratkaisut osana perintösuunnittelua
• Perhe-etiikan ja arvojen kirjaaminen sukupolvenvaihdosprosessissa

Riidanratkaisumekanismit perheyrityksissä

Perheen sisäiset konfliktit voivat olla erityisen haastavia liiketoiminnalle. Siksi osakassopimuksessa tulisi määritellä selkeät riidanratkaisumekanismit:

• Sovittelu ja välimiesmenettely ensisijaisina riidanratkaisukeinoina
• Ulkopuolinen puheenjohtaja hallituksessa tai perheneuvostossa
• Pattitilanteen ratkaisumekanismit, kuten ”Texas shoot-out” tai ulkopuolisen arvioijan käyttö

Vaikka perheen sisäisistä konflikteista keskusteleminen voi tuntua vaikealta, on tärkeää sopia pelisäännöistä etukäteen. Erityisesti sukupolvenvaihdosprosessissa riidanratkaisumekanismien merkitys korostuu.

Perheyritysten hallintomalli ja osakassopimus

Monissa menestyneissä perheyrityksissä on käytössä erityinen hallintomalli, joka huomioi sekä liiketoiminnan että perheen näkökulmat.

Perheneuvosto ja sen suhde hallitukseen

Osakassopimuksessa voidaan määritellä:

• Perheneuvoston kokoonpano ja tehtävät
• Perheneuvoston suhde yhtiön hallitukseen
• Perheenjäsenten rekrytointi yritykseen – periaatteet ja käytännöt

Hyvä hallintotapa perheyrityksessä

Sukupolvenvaihdos on usein hyvä hetki päivittää myös yrityksen hallintokäytäntöjä:

• Ulkopuolisten jäsenten rooli hallituksessa
• Raportointi- ja valvontakäytännöt
• Compliance-vaatimukset ja niiden seuranta

Hallintokäytäntöjen kehittäminen tukee yrityksen ammattimaista johtamista myös sukupolvenvaihdoksen jälkeen.

Arvot ja perheyrityksen jatkuvuus

Perheyrityksissä arvot ja perinteet ovat usein keskeisessä roolissa. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä näitä voidaan vahvistaa kirjaamalla ne myös osakassopimukseen.

Arvojen siirtäminen ja vahvistaminen

Osakassopimukseen voidaan sisällyttää:

• Yrityksen arvot ja toimintaperiaatteet
• Perheen historia ja perinteet
• Yrityksen yhteiskuntavastuu ja sidosryhmäsuhteet

Näiden kirjaaminen auttaa siirtämään perheyrityksen aineetonta perintöä seuraavalle sukupolvelle ja vahvistaa yrityksen identiteettiä.

Johtopäätökset

Perheyrityksen osakassopimus on paljon muutakin kuin juridinen asiakirja – se on työkalu perheen ja liiketoiminnan intressien yhteensovittamiseksi. Huolellisesti laadittu osakassopimus tukee sukupolvenvaihdoksen onnistumista ja auttaa välttämään tyypillisiä sudenkuoppia.

Perheyrityksen sukupolvenvaihdoksessa kannattaa aina käyttää asiantuntija-apua, jotta sekä juridiset, taloudelliset että perheen sisäiset näkökulmat tulevat huomioiduiksi osakassopimuksen laadinnassa. Asiantuntijamme auttavat sinua varmistamaan, että perheyrityksesi siirtyy seuraavalle sukupolvelle hallitusti ja kaikkien osapuolten etuja kunnioittaen.

Miten osakassopimukset vaikuttavat omistuksen siirtoon?

Yrityksen sukupolvenvaihdos on merkittävä ja moniulotteinen prosessi, jossa osakassopimukset näyttelevät usein ratkaisevaa roolia. Huolellisesti laadittu osakassopimus voi joko sujuvoittaa tai pahimmillaan estää suunnitellun omistajanvaihdoksen. Tässä artikkelissa käsittelemme, miten osakassopimukset vaikuttavat yrityksen omistuksen siirtoon sukupolvenvaihdostilanteissa.

Olemassa olevien osakassopimusten vaikutus sukupolvenvaihdokseen

Ennen sukupolvenvaihdoksen suunnittelua on ensiarvoisen tärkeää tarkastaa olemassa olevien osakassopimusten ehdot. Monissa tapauksissa vanhoissa sopimuksissa on rajoituksia, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa omistuksen siirtämisen mahdollisuuksiin ja kustannuksiin.

Lunastus- ja etuostolausekkeet

Tyypillisesti osakassopimuksissa on määräyksiä osakkeiden luovuttamisesta ja niiden lunastamisesta:

• Lunastuslausekkeet antavat yhtiölle tai muille osakkaille oikeuden lunastaa myytävät osakkeet tietyin ehdoin
• Etuostolausekkeet velvoittavat tarjoamaan osakkeet ensin muille osakkaille tai yhtiölle ennen ulkopuolisille myymistä

Nämä lausekkeet voivat olennaisesti vaikuttaa siihen, miten ja kenelle osakkeet voidaan siirtää sukupolvenvaihdoksen valmistelussa. Erityisen tärkeää on selvittää, koskevatko lunastus- ja etuostolausekkeet myös perheenjäsenille tai tietyille sukulaisille tehtäviä luovutuksia.

Kilpailukieltoehdot ja niiden siirtyminen

Osakassopimuksissa on usein kilpailukieltoehtoja, jotka rajoittavat osakkaiden mahdollisuuksia kilpailla yhtiön kanssa. Sukupolvenvaihdoksessa on tärkeää selvittää:

• Sitoutuuko myös uusi omistaja kilpailukieltoon?
• Koskeeko kilpailukielto edelleen luopuvaa osakasta omistuksen siirron jälkeen?
• Miten kilpailukiellon kesto määritellään omistuksen siirtyessä?

Omistuksen siirron rajoitukset

Joskus osakassopimuksissa on suoria rajoituksia osakkeiden siirtämiselle tietyille henkilöille tai tietyin ehdoin. Tällaiset rajoitukset on huomioitava jo sukupolvenvaihdoksen suunnitteluvaiheessa.

Osakassopimuksen päivittäminen sukupolvenvaihdosta varten

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä on usein tarpeellista päivittää osakassopimus tai laatia kokonaan uusi. Erityisesti jos kyseessä on asteittainen sukupolvenvaihdos, jossa luopuja jää vielä osakkaaksi, tarvitaan siirtymäkauden pelisäännöt.

Siirtymäkauden erityisehdot

Hyvin suunnitellussa sukupolvenvaihdoksessa osakassopimukseen voidaan kirjata:

• Asteittainen osakkeiden luovutussuunnitelma – esimerkiksi vuosittain siirrettävän omistusosuuden määrä
• Kauppahinnan maksuehdot – miten ja millä aikataululla mahdollinen kauppahinta maksetaan
• Vakuusjärjestelyt – mitä vakuuksia käytetään maksamattomalle kauppahinnalle

Äänivallan ja päätöksenteon järjestelyt siirtymäkaudella

Sukupolvenvaihdoksen aikana voi olla tarkoituksenmukaista muuttaa päätöksentekojärjestystä yhtiössä. Osakassopimuksessa voidaan sopia:

• Erityiset määräenemmistövaatimukset tietyissä päätöksissä
• Veto-oikeudet tiettyihin päätöksiin joko luopujalle tai jatkajalle
• Hallituspaikat ja niiden jakautuminen siirtymäkauden aikana

Nämä järjestelyt ovat keskeisiä, kun varmistetaan liiketoiminnan häiriötön jatkuvuus ja sopiva tasapaino luopujan ja jatkajan välillä sukupolvenvaihdosprosessin aikana.

Uuden osakassopimuksen laatiminen sukupolvenvaihdoksessa

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä on usein hyvä hetki laatia kokonaan uusi osakassopimus, erityisesti jos omistusrakenne muuttuu merkittävästi tai jos vanha sopimus ei enää vastaa yhtiön tarpeita.

Jatkajan ja muiden osakkaiden väliset suhteet

Uudessa osakassopimuksessa tulisi määritellä:

• Omistajien roolit ja vastuut liiketoiminnassa
• Työpanos- ja sijoitusvelvoitteet
• Tiedonsaantioikeudet erityisesti ei-aktiivisille omistajille

Strategiset linjaukset ja yhtiön tulevaisuus

Sukupolvenvaihdos on luonteva hetki määritellä yhtiön tulevaisuuden suunta.

Osakassopimukseen voidaan kirjata:

• Kasvutavoitteet ja niiden rahoittaminen
• Yrityksen arvot ja toimintaperiaatteet
• Exit-strategia – onko tavoitteena esimerkiksi myydä yhtiö tietyn ajan kuluessa

Voitonjaon periaatteet

Uudessa osakassopimuksessa tulisi sopia selkeästi:

• Osingonjakopolitiikka – kuinka suuri osa tuloksesta jaetaan osinkoina
• Luopujan toimeentulon turvaaminen osinkopolitiikan kautta
• Investointiperiaatteet – miten paljon varoja käytetään yhtiön kehittämiseen

Osakassopimuksen rooli sukupolvenvaihdoksen jälkeen

Onnistuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen osakassopimus jatkaa tärkeässä roolissa:

• Se varmistaa liiketoiminnan jatkuvuuden selkeillä pelisäännöillä
• Se suojaa kaikkien osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia
• Se luo pohjan seuraavalle sukupolvenvaihdokselle

Johtopäätökset

Osakassopimus on kriittinen työkalu onnistuneessa sukupolvenvaihdoksessa. Se kannattaa laatia tai päivittää huolellisesti asiantuntijoiden avustuksella, huomioiden kaikki keskeiset juridiset, taloudelliset ja inhimilliset näkökulmat.

Sukupolvenvaihdoksen huolellinen valmistelu kannattaa aloittaa riittävän ajoissa, ja osakassopimuksen tarkastelu on tässä prosessissa yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä askelista. Hyvin laadittu osakassopimus tukee sekä luopujaa että jatkajaa ja varmistaa, että yritystoiminta jatkuu menestyksekkäästi myös omistuksen siirron jälkeen.

Jos harkitset yrityksesi sukupolvenvaihdosta, ota yhteyttä asiantuntijoihimme. Autamme sinua sekä osakassopimuksen päivittämisessä että koko sukupolvenvaihdosprosessin suunnittelussa ja toteutuksessa.