Kirjoittaja: Laura Tukiainen, ON

Elinkeinotoiminnassa on noudatettava hyvän liiketavan mukaista käytäntöä. Elinkeinonharjoittajia pyritään suojaamaan toisen elinkeinonharjoittajan sopimattomia menettelytapoja vastaan niin, ettei toinen elinkeinonharjoittaja saa epäasiallisesti huonontaa toisen asemaa ja vaikuttaa kyseenalaisin tavoin kuluttajiin, kilpailijoihin ja jakeluportaisiin.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinolaissa annetussa laissa säädetään hyvän liiketavan vastaisesta tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomasta menettelystä, markkinoinnin tunnistettavuudesta, totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien ilmaisujen kiellosta, vertailevasta markkinoinnista sekä elinkeinonharjoittajan oikeudesta pitää liikkeensä suljettuna yhtenä päivänä viikossa. Laissa säädetään myös hyvän liiketavan vastaisesta menettelystä aiheutuvista korvauksista ja seuraamuksista.

Totuudenvastainen tai harhaanjohtava ilmaisu

Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Sopimatonta on esimerkiksi käyttää omasta tai jonkun toisen elinkeinotoiminnasta totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Kiellettyä on myös käyttää asiaan kuulumattomia seikkoja sisältävää tai esitystavaltaan tai muodoltaan sopimatonta ilmaisua, joka on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. ”Ilmaisu” tarkoittaa ensisijaisesti markkinoinnin yhteydessä käytettävää ilmaisua, mutta voi olla myös muunlaista elinkeinonharjoittajan toiminnasta tiedottamista kirjallisesti, suullisesti tai kuvallisena. Ilmaisuja ovat myös iskulauseet, tuotenimet ja tavaramerkit sekä myyntiargumentit. Totuudenvastainen tai harhaanjohtava ilmaisu voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että elinkeinonharjoittaja ilmaisee väitteensä tosiasiana tai tutkimustuloksena, vaikka se ei kykene tosiasiassa osoittamaan väitteen paikkansapitävyyttä. Erityisesti superlatiivien käyttö voi muodostua ongelmalliseksi: mikäli hyödykettä väitetään parhaaksi tai edullisimmaksi, on väite pystyttävä näyttämään toteen.

Markkinoinnin rajoitukset

Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan. Jos markkinoinnissa tarjotaan alennuksia, kylkiäisiä tai muita erityisiä etuja tai jos markkinointiin liittyy arvontoja, yleisökilpailuja tai pelejä, niitä koskevien ehtojen on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä sekä helposti saatavilla.

Vertaileva markkinointi

Vertaileva markkinointi, josta kilpailija voidaan tunnistaa suoraan tai epäsuorasti, on sallittua tiettyjen edellytysten täyttyessä. Markkinointi ei saa olla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa, sen täytyy koskea samaan tarkoitukseen käytettäviä hyödykkeitä, siinä on vertailtava puolueettomasti hyödykkeiden hintoja tai olennaista, merkityksellistä, toteen näytettävissä olevaa ja edustavaa ominaisuutta eikä siinä saada väheksyä tai halventaa kilpailijaa. Ollakseen vertailevaa markkinoinnissa ei välttämättä tarvitse mainita nimeltä tiettyä kilpailijaa vaan riittää, että mainostettua hyödykettä verrataan muihin markkinoilla oleviin vastaavanlaisiin hyödykkeisiin. Vertailu on puolueellista esimerkiksi silloin, kun vertailussa korostetaan vain omille tuotteille edullisia piirteitä tai viitattaessa testeihin tai tutkimuksiin esitetään johtopäätöksiä, jotka eivät vastaa testin tuloksia.

Vertaileva markkinointi ei myöskään saa aiheuttaa sekaannuksen vaaraa eikä siinä saada käyttää sopimattomasti hyväksi kilpailijan mainetta, suojattua tavaramerkkiä tai hyödykkeen alkuperänimitystä. Jäljittely ei sinänsä ole kiellettyä, kunhan hyödykkeet pystytään erottamaan toisistaan. Maineen norkkiminen eli toisen elinkeinonharjoittajan maineen ja tunnettuuden eli goodwill-arvon käyttäminen oikeudettomasti hyväksi on oikeuskäytännössä katsottu sopimattomaksi menettelyksi.

Sopimattoman menettelyn seuraamukset

Elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta hyvän liiketavan vastaista menettelyä. Kielto voidaan määrätä myös väliaikaisena ja sitä on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. Elinkeinonharjoittaja voi myös olla velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Totuudenvastaisen ja harhaanjohtavan ilmaisun käyttäminen toiselle elinkeinonharjoittajalle vahinkoa aiheuttaen voi myös olla kilpailumenettelyrikkomus tai -rikos.

Due Diligence on avain onnistuneeseen yrityskauppaan

Yrityskaupassa kaupan kohteen tarkastus eli Due Diligence on yksi keskeisimpiä asioita ostajan näkökulmasta. Toisaalta hyvin tehty DD rajaa myös myyjän vastuuta kaupassa. Tämän vuoksi on molempien osapuolten etu, että due diligence tehdään huolellisesti.

Due Diligence -prosessi voidaan määritellä eri tavoin. Oikeudellisesti kyse on ostajan huolellisuusvelvoitteen täyttämisestä tarkastustoimin, joita on kohtuullista olettaa huolelliselta henkilöltä. Sopimusoikeudellisesti Due Diligence on myyjän vastuun rajaamista kaupan solmimisen jälkeen: sopimusosapuolilta odotetaan asianmukaisen huolellista paneutumista sopimuksen kohteena olevaan liiketoimeen ja siinä määritellyn sopimuksen kohteen tutkimista siinä laajuudessa, että kaupan purkaminen on mahdollista vain sopimuksessa määritellyin ehdoin. Tiedonantovelvollisuuden kannalta kysymys on velvollisuudesta antaa kaikki olennaisesti ulkopuolisen henkilön päätöksentekoon vaikuttavat tiedot tämän käyttöön.

Due Diligencen käyttöalueita ovat yrityskaupat ja -järjestelyt, pääomasijoitukset (venture capital, private placement) sekä listautumiset (IPO).

Mihin Due Diligenceä tarvitaan? 

Due Diligence on erityisen tärkeää tehdä siksi, että kaupan kohde on vaikeasti arvioitavissa, sen arvo on usein subjektiivinen ja siihen liittyy aina riskejä. Kaupan voi myös harvoin purkaa. Kohteen tarkastus kannattaa, koska tällöin päätöksentekijä pystyy tarkistamaan alustavia arvioitaan yrityskaupan eduista, varmentamaan kannattavuus-, kauppahinta- ja muiden arvioiden perusteena olevia parametreja sekä arvioimaan, mitä muita vaikutuksia mahdollisesta yrityskaupasta seuraa omalle liiketoiminnalle saadun lisätiedon valossa.  

Due Diligence olisi tärkeää sitoa arvonmääritysprosessiin, sillä se tuottaa arvonmääritykselle lisätietoa.  

Due Diligence -tarkastuksesta sopiminen 

Due Diligencen karkea sisältö sovitaan tyypillisesti yrityskauppaprosessin alkupuolella ostajan ja myyjän neuvotteluissa. Due Diligencelle määritellään sisällölliset ja ajalliset rajaukset sekä usein muita reunaehtoja, kuten käytettävän tiedon tarkkuus, laajuus ja ajallinen ulottuvuus, lisätietojen, haastatteluiden sekä yritysvierailujen mahdollistaminen sekä niissä käytettävissä olevien henkilöiden piiri ja toimipisteiden määrä sekä yrityssalaisuuksien paljastamiseen liittyvät menettelyt. 

Aloituspalaverissa olisi hyvä käydä läpi ainakin kaupan neuvotteluvaihe ja keskeiset motiivit sekä muut keskeiset taustatiedot ja seikat, joihin halutaan erityisesti kiinnitettävän huomiota tai joiden arvioidaan sisältävän ostajalle erityisiä riskejä tai epävarmuuksia. Palaverissa olisi myös tarpeen sopia keskeisistä työnjaollisista seikoista, tietopyyntölistan valmistelusta, koordinoinnista ja tarvittavien haastatteluiden listauksesta sekä projektin aikataulutuksesta.  

Due Diligencen osa-alueet 

Due Diligence -prosessiin kuuluu useita osa-alueita riippuen siitä, mihin tarkastuksissa keskitytään.  

Juridinen Due Diligence (Legal Due Diligence, LDD)  

Juridisessa Due Diligencessä tarkoituksena on selvittää kohteeseen liittyvät oikeudet, vastuut ja velvoitteet, omistuksen siirtymiseen mahdollisesti liittyvät rajoitteet sekä kauppahintaan, neuvotteluasemaan ja kaupan kohteen määrittelyyn liittyvät tiedot.  

Taloudellinen Due Diligence (Financial Due Diligence, FDD) 

Taloudellisessa Due Diligencessä keskitytään kaupan tekemisen kannalta kriittisten asioiden selvittämiseen ja arvonmääritykseen liittyviin seikkoihin. Tarkastuksessa selvitetään kohteen ja kaupan rahoitustarpeita, kauppakirjalla huomioitavia asioita sekä haltuunottoon ja integraatioon liittyviä seikkoja. Käytettävä kauppahintamekanismi vaikuttaa siihen, mihin taloudellisessa Due Diligencessä kannattaa keskittyä: esimerkiksi lukitun rakenteen eli locked box -menetelmä vaatii Due Diligence -prosessilta enemmän, koska kauppahinta lyödään lukkoon jo ennen kaupan toteutumista, jolloin hintaa ei tarkasteta enää täytäntöönpanon yhteydessä. 

Vero Due Diligence 

Vero Due Diligencen avulla saadaan tietoa kaupan kohteen veroasemasta ja veronmaksutilanteesta, mahdollisista veroriskeistä sekä verosuunnittelumahdollisuuksista. 

Kaupallinen Due Diligence (Commercial Due Diligence, CDD) 

Kaupallisessa Due Diligencessä selvitetään kohdeyhtiön toimintaympäristö ja yhtiön markkina-asema kaupallisesta näkökulmasta. Tarkoitus on analysoida yhtiön liiketoimintasuunnitelma mahdollisimman monipuolisesti useasta eri perspektiivistä.  

Operatiivinen Due Diligence (ODD) 

Operatiivisessa Due Diligencessä analysoidaan kohdeyrityksen operatiivisen toimintamallin heikkouksia, vahvuuksia, riippuvaisuuksia ja niihin liittyviä riskejä sekä mahdollisuuksia tehokkuuden parantamiseen. 

Tietojärjestelmä Due Diligence (ITDD) 

Tietojärjestelmä Due Diligencessä painopiste on tyypillisesti enemmän informaation tuottamisessa yrityskaupan jälkeistä integraatiota sekä haltuunottoa varten kuin sen arvioimista, kannattaako yrityskauppaa ylipäänsä toteuttaa. Esimerkiksi Vastaamo-tapauksen yhteydessä tämän osa-alueen merkitys on varmasti kirkastunut. 

Henkilöstö Due Diligence (HRDD) 

Henkilöstö Due Diligence on erityisen tärkeä silloin, kun yrityskaupassa ollaan hankkimassa osaamista, yrityksen menestyminen on riippuvaista tietyistä avainhenkilöistä tai kaupan jälkeen ollaan hakemassa synergiaetuja henkilöstövähennysten avulla. Painopiste on usein haltuunottoon ja integraatioon liittyvissä asioissa. 

Ympäristö Due Diligence 

Ympäristö Due Diligencessä kartoitetaan tyypillisesti kaupan myötä siirtyviä vanhoja ympäristövastuita sekä ympäristölupien edellyttämiä jatkuvia tai tulevia investointeja ja muita kustannuksia. 

Myyjän Due Diligence (Vendor DD) 

Tyypillisesti huutokauppaprosessissa käytetyssä Myyjän Due Diligencessä myyjä voi teettää kohteesta Due Diligence -tutkimuksen, joka koostuu myyjän tarpeellisina pitämistä osa-alueista ja joka annetaan jatkoon edenneiden ostajakandidaattien käyttöön. Näin myyjä pystyy varautumaan etukäteen ostajien kriittisiin kysymyksiin, lyhentämään ja kontrolloimaan paremmin myyntiprosessia sekä korjaamaan Vendor Due Diligencessä havaittuja asioita. Yrityskauppaprosessi kuormittaa myyjäorganisaatiota vähemmän, kun tehdään yksi Due Diligence sen sijaan, että kukin ostajaehdokas tekee omansa. Lisäksi ostajilta saadaan näin parempia ja helpommin vertailtavia tarjouksia, jotka sisältävät vähemmän varaumia ja ehtoja ja joissa hintataso on todennäköisesti korkeampi. 

Tarkastuksen tavoitteet 

Ostaja tavoittelee yleensä Due Diligencellä lisätietoa muun muassa kaupan edellytyksistä sekä riskeistä ja korjausta vaativista osa-alueista. Ostajan tavoitteena voi myös olla liiketoimintaan perehtyminen, hyväksyttävien sopimusehtojen määrittely sekä kauppahinnan alentaminen. Myyjä puolestaan pyrkii useimmiten lisäämään sekä omaa että ostajan tietoisuutta, siirtämään vastuuta ostajalle sekä vähentämään annettavien vakuutusten tarpeellisuutta. Myyjän intressissä on maksimoida kauppahinta sekä välttää se, että ostaja saisi tietoonsa kilpailuasemaansa vahvistavia tietoja kaupan jäädessä toteutumatta. Due Diligencellä vaikutetaankin hyvin moneen kauppaprosessiin liittyvään seikkaan: kohteen määrittelyyn, kaupan ehtoihin ja kauppahintaan, korvausvelvollisuuteen sekä maineen säilymiseen.  

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota? 

Due Diligencessä käytettäviin materiaaleihin liittyy tiettyjä kysymyksiä, jotka on hyvä huomioida. Liiketoimintaan ja liiketoimintaprosesseihin liittyvässä materiaalissa kannattaa tarkistaa, puuttuuko aineistosta salassapito- ja/tai kilpailusyistä tarkkaa tai yksilöityä kaupallista tietoa. Oikeudellisessa aineistossa puolestaan voidaan kysyä, mitä dokumentteja puuttuu, ovatko sopimukset voimassa tai korvattu myöhemmin uudella sekä mitkä sopimuskirjoista ovat liiketoiminnalle todella keskeisiä.  

Toisaalta luotettavan ja relevantin tiedon löytäminen voi usein olla haasteellista. Tarvittava tieto voi myös puuttua tai sitä ei välttämättä saada kohtuullisessa ajassa käyttöön; erityisesti tämä koskee yrityssalaisuuksia. Tarkastuksessa käytetty lähdemateriaali onkin hyvä yksilöidä. Kannattaa myös pidättäytyä käyttämästä huhuja tai epävirallisia kannanottoja Due Diligencen pohjana. 

Due Diligence -havaintojen vaikutukset 

Mikäli tarkastuksessa on havaittu seikkoja, jotka vaikuttavat kaupantekoon, saattaa osapuolten välille nousta kysymyksiä keskinäisestä vastuunjaosta. Voiko ostaja esimerkiksi vedota myyjän vakuutuksien rikkomuksiin, mikäli on ollut tietoinen havainnosta? Keskeistä tässä tapauksessa on selvittää osapuolten tarkoitus: ottiko myyjä havainnon nimenomaisesti vastattavakseen ja hyväksyikö ostaja toisaalta sen, että vakuutusta oli rikottu. Havaintojen vaikutuksista kannattaakin sopia nimenomaisesti, jotta kyseisiltä riidoilta vältyttäisiin.  

Due Diligence –prosessin asiakirjojen ja kauppakirjaan liitettyjen liitteiden avulla ei todellisessa kiistatilanteessa välttämättä pystytä aukotta osoittamaan ostajan tai myyjän huolellisuusvelvoitteen täyttämistä tai sen rikkomista. Sopimuksissa onkin syytä välttää Due Diligence –ehtoja, joissa lähdetään siitä, että Due Diligence –suoritus johtaa täydelliseen tietoon ostajan puolelta ja täyden tiedonantovelvollisuuden täyttymiseen myyjän osalta.  

Deal Breakerit 

Joissakin tapauksissa Due Diligencen avulla saatetaan saada tietoon seikkoja, jotka estävät kaupan syntymisen kokonaan (deal breakerit). Tällaisia voivat olla muun muassa huomattavat oikeudelliset riidat, suuret ja hyvin todennäköiset veroriskit tai ympäristöriskit sekä olennaiset ja jatkuvat kannattavuusongelmat. 

Due Diligence -havainnot yrityskauppaneuvotteluissa 

Yrityskauppaneuvotteluissa tärkeää on rehellisyys, kommunikointi ja luottamuksen rakentaminen. Due Diligence -havainnot kannattaa neuvotteluissa suhteuttaa kokonaisuuteen ja hakea niille vahvistus vastapuolelta. Riskejä olisi hyvä arvioida objektiivisesti ja luotettavasti, sillä epärealistinen arvio riskeistä tai liian aggressiivinen neuvottelustrategia voivat kaataa lupaavan yrityskauppahankkeen näkemyseroihin riskeistä ja niiden vaikutuksesta ostettavan kohteen arvoon.

Tietoa ostetun yrityksen haltuunotosta

Yritystä ostettaessa haltuunotolla tarkoitetaan ostokohteen kontrollin varmistamista tavalla, joka takaa liiketoiminnan jatkuvuuden ja omistaja-arvon säilymisen. Haltuunotolla integroidaan ostokohde osaksi olemassa olevaa liiketoimintakokonaisuutta. Prosessissa otetaan haltuun kohdeyrityksen toiminnot kuten myynti, treasury-toiminto, henkilöstöhallinto, hankinnat ja tuotanto.

Haltuunottoon liittyviä toimenpiteitä

Inventointi ja tarkistus

Haltuunotossa tulisi tehdä varaston inventointi ja tarkistaa ainakin myyntisaamiset ja kassan tila mahdollisimman kiireellisesti.

Due Diligence

Haltuunoton kannalta oleelliset seikat ja kysymykset tulisi ottaa due diligence– ja yrityskauppaprosessin keskeisiksi kohdiksi. Due diligence -prosessissa huomioitavia asioita ovat ainakin päällekkäiset toiminnot, it-järjestelmien yhteensopivuudet ja eroavaisuudet sekä eroavaisuudet kirjanpito- ja raportointijärjestelmissä. Haltuunoton kannalta tähdellisiä ovat myös listaukset pienemmistä päivittäiseen kohdeyhtiön toimintaan liittyvistä ongelmakohdista. Kannattaa muistaa, että due diligence –raportteja ei tule pyytää vain ongelmakohtia listaavassa muodossa, ettei menetetä haltuunoton kannalta olennaista tietoa.

Henkilöstön nimittäminen

Haltuunotosta vastaava henkilö on nimettävä jo yrityskauppaa harkittaessa tai viimeistään päätettäessä neuvotteluihin ryhtymisestä. Kyseinen henkilö tietää päätöksenteon taustat ja pystyy omalta osaltaan valmistautumaan haltuunottoon sekä vaikuttamaan due diligence prosessin aikana selvitettäviin kysymyksiin, joilla on merkitystä haltuunotolle.

Liiketoiminnan vakauttaminen

Haltuunottoon liittyvien muutosten ja epävarmuuden keskellä liiketoimintaa voidaan vakauttaa esimerkiksi yritysostosta tiedottamalla, avainhenkilöasioista päättämällä, due diligencessä löytyneisiin ongelmakohtiin puuttumalla ja hallituksen ja/tai toimitusjohtajan vaihdolla.

Haltuunoton onnistumisen edistäjät

Tärkeimpiä askeleita onnistuneeseen haltuunottoon ovat selkeä strategia, johdonmukainen ja onnistunut viestintä, tehokas implementointi, luotettava muutosjohtaminen, arvojen ja kulttuurien kunnioittaminen, yhteiset johtamisjärjestelmät sekä huolellisesti laaditut sopimukset.

Strategia

On tärkeää hioa selkeä strategia, jossa ei ole liikaa päällekkäisyyttä tai sisäänrakennettuja konflikteja. Strategian tulisi vastata, miksi yritysosto on suoritettu ja miten ostettu yritys aiotaan ottaa osaksi olemassa olevaa liiketoimintaa. Ostokohteen tulisi istua ostajan strategiaan ja haltuunoton tarjota mahdollisuuksia liiketoiminnan kasvuun ja kehittämiseen.

Viestintä

Viestinnän tulisi olla johdonmukaista, jolloin viestit eivät ole ajallisesti eivätkä organisaatioittain keskenään ristiriitaisia. Johdon sitoutuminen ja innostuneisuus hankkeeseen tulisi viestiä onnistuneesti. Katteettomia lupauksia ei pidä antaa.

Implementointi

Haltuunotossa tehokas implementointi on avainasemassa. Implementoinnin on oltava nopeaa: johdon nimitykset tehdään ripeästi ja pohjalla ovat etukäteen tehdyt suunnitelmat. Implementoinnissa kannattaa käyttää ulkopuolista apua.

Johto ja johtaminen

Muutos vaatii hyvää johtamista. Läpiviennin tueksi on löydettävä muutosjohtajat ja nimityspäätökset on tehtävä nopeasti. Luottamuksen synnyttäminen johtajiin jo neuvotteluiden aikana on erittäin tärkeää.

Arvot ja kulttuuri

Kulttuurit on hyvä tiedostaa, mutta eroja ei kuitenkaan tarvitse korostaa. Tärkeintä on halu ymmärtää eri kulttuureja ja kunnioittaa muita. Ihmisiä ei pidä vaatia välittömästi sitoutumaan uuteen ilman keskustelua vaan on annettava aikaa hyväksyä uusi kokonaisuus. Haltuunotto on helppo sabotoida, tarvitaan vain pientä passiivisuutta avainhenkilöiden osalta.

Johtamisjärjestelmät

Yhteisillä, samankaltaisilla johtamisjärjestelmillä luodaan edellytykset tiedon liikkumiselle ja käytölle sekä varmistetaan organisaatioiden toimintarutiini, stabiilius ja kypsyys toimia erilaisissa tilanteissa.

Järjestelmien yhtenäisyyteen kannattaa muutoinkin pyrkiä, esimerkiksi yhteisellä taloudellisella raportointijärjestelmällä pystytään ohjaamaan tulosta, kun tunnusluvut vastaavat toisiaan ja tuloslaskelmat tehdään samoilla periaatteilla.

Sopimukset

Sopimusten ja todellisen tilanteen tulisi vastata toisiaan. Huolellisesti laadittu esisopimus antaa riittävästi tietoa haltuunottoa varten. Kannattaa varmistaa, että rahoitus ja tuloskunto on tarkistettu ja yrityskauppasopimus on kunnossa.

Syitä haltuunoton epäonnistumiseen

Haltuunottoprosessia on johdettava täysipäiväisesti. Ostaja ei tunne kohdeyritystä, joten ostajan intressissä on hankkia haltuunottoa varten riittävät tiedot kaupankohteen tarkastuksen ja neuvotteluiden aikana. Haltuunottoon tarvitaan kokemusta ja mikäli kokemusta ei ole, sitä pitää hankkia.

Puutteellinen valmistautuminen

On hyvä muistaa, että yrityskaupat sisältävät aina riskejä ja haltuunotto voi epäonnistua monenlaisista syistä. Voi olla, että ostokohteen potentiaalia ei ole analysoitu riittävästi, yrityskaupan strategia on epäselvä tai yritykseen jätetään vanha johto ja jäädään odottelemaan tilanteen kehittymistä. Ostettu yritys voi olla huonommassa kunnossa kuin on odotettu, koska kaupan kohteen tarkastus on tehty puutteellisesti tai ostopäätös on perustunut enimmäkseen tunteisiin. Markkinatilanne on saatettu analysoida virheellisesti tai toimialaa ei ylipäänsä ole tunnettu kunnolla.

Henkilöstöriski

Toisinaan saattaa käydä niin, että avainhenkilöt siirtyvät kilpailijalle tai perustavat uuden yhtiön. Henkilöstöriski on hyvä tiedostaa, sillä avainhenkilöiden säilyminen on ratkaisevaa haltuunoton onnistumisen kannalta.

Organisaatio

Normaali organisaatio ei välttämättä pysty hoitamaan haltuunottoa. Haltuunotossa tulisi nimetä heti uusi organisaatio ja antaa uudelle johtajalle täydet valtuudet päätöksentekoon. Yhtenäinen, luotettava raportointijärjestelmä kannattaa ottaa käyttöön kohdeyhtiössä välittömästi.

Suunnitelman ja tiedonhankinnan puutteellisuus

Halu nopeaan sopimukseen voi toisinaan ohittaa tarpeen ratkoa tärkeät kysymykset yhteisymmärryksessä ennen kauppaa. Suunnitelman ja tiedonhankinnan puutteellisuus on merkittävä riski haltuunoton onnistumista ajatellen. ”Luurankojen” löytyminen haltuunottovaiheessa voi uhata onnistunutta haltuunottoa: esimerkiksi varastojen todellinen arvo, asiakassopimukset, takuusitoumukset ja työ- ja eläkesopimukset voivat tuoda ikäviä yllätyksiä puutteellisesti valmistautuneelle haltuunottajalle.

Yhteensopivuusongelmat

On hyvä tiedostaa yhtiöiden yhteensopivuuteen liittyvät vaaranpaikat. Ristiriitoja voi syntyä, mikäli ostajayritys on kohdetta paljon suurempi tai pienempi. Monialayrityksissä voi olla haasteellista luoda yhteinen kuva kilpailukentästä ja tulevaisuuden vaihtoehdoista. Yrityksillä voi myös olla hankaluuksia sopeutua, mikäli haltuunottoon liittyy strategisia, kulttuurisia tai organisatorisia eroavaisuuksia.

Onnistumiseen vaadittavia tekijöitä

Maksutapa ja aikataulu

Yrityskaupan maksutapa ja aikataulu vaikuttavat siihen, miten yrityksessä jatkava myyjä haluaa vaikuttaa tulevaan menestykseen ja saada osan kauppahinnasta nousemaan.

Henkilöstön suhtautuminen, viestintä ja implementointi

Henkilöstön suhtautuminen haltuunottoon on ratkaisevaa taloudelliselle onnistumiselle. Hyvin hoidettu viestintä ei yksinään takaa haltuunoton onnistumista, mutta sen avulla voidaan vähentää ihmisten kokemaa epävarmuutta ja stressiä sekä edesauttaa haltuunottoprosessia. Myös asiakkaat, toimittajat ja alihankkijat täytyy vakuuttaa kaupan eduista. Kaikkein eniten haltuunoton onnistumiseen vaikuttaa implementointi.

Haltuunottajalta vaadittavia ominaisuuksia

Haltuunottajalta vaaditaan tuntemusta toimialasta ja kohdemaasta, yrityskauppa- ja kriisijohtamisosaamista, monikulttuurisuuden ymmärtämistä sekä kykyä sitouttaa johtoa ja varmistaa johdon keskinäinen luottamus. Haltuunottaja ei voi jäädä passiiviseksi vaan tärkeimpiin asiakkaisiin sekä päämiehiin ja alihankkijoihin on nopeasti tutustuttava.

Epävarmuustila haasteena – miten muutoksiin kannattaa varautua?

Kauppa aiheuttaa aina epävarmuustilan, joka on seurausta muutoksista ja uusista päätöksentekijöistä. Muutoksiin on kuitenkin mahdollista varautua pitämällä säännöllisiä, sisäisiä kokouksia, osoittamalla toiminnan jatkuminen selkeällä budjetilla ja numerotavoitteilla ja kertomalla, miksi yritys on ostettu sekä tekemällä nopeita päätöksiä, joita tarkennetaan tarvittaessa. Kaupasta seuraa riskien lisäksi myös mahdollisuuksia, kunhan prosessi toteutetaan huolellisesti ja pidetään mielessä haltuunoton tavoite.

Yhteenvetona voidaan todeta, että haltuunotossa aivan ensimmäisillä päätöksillä ja nopeilla onnistumisilla on paljon merkitystä. Johtajat ovat avainasemassa siinä, miten sujuvasti haltuunotto lopulta onnistuu. Muutoksista on myös hyvä tiedottaa ja tavoitteista viestiä avoimesti ja aktiivisesti.

Asunto-osakeyhtiöiden yhtiökokouksissa käsitellään monenlaisia asioita. Osa asioista on sellaisia, joista osakkaat ovat erimielisiä. Monet asiat voivat herättää lisäksi vahvoja tunteita.

Kyse voi olla esim. remontista päättämisestä tai jonkin huoneiston hallintaanotosta. Kyse voi olla myös siitä, että yksittäisen osakkaan väitetään aiheuttaneen yhtiölle vahinkoa ja yhtiökokous päättää vahingonkorvauskanteen nostamisesta.

On myös mahdollista, että henkilösuhteet ovat niin pahasti solmussa, että varsinaisen yhtiökokouksen lakisääteiset asiatkin saavat aikaan riidan.

Tee yhtiökokoukseen valmistautuminen huolella

Kaiken ytimessä on huolellinen valmistautuminen yhtiökokoukseen. Yhtiön hallituksen tulee miettiä, miten kokousmenettely saadaan sujumaan alusta loppuun sujuvasti. Etukäteen tulisi pohtia, miten yhtiökokous järjestäytyy (mm. puheenjohtajan valinta) ja millä tavoin kokousta johdetaan. On tärkeää myös miettiä eri skenaarioita esim. sen osalta, että tietyn asian käsittelyssä esitetään vaihtoehtoisia ratkaisuja ja joudutaan äänestämään. Millä tavoin äänestysmenettely olisi tarkoituksenmukaista hoitaa?

Hallitus voi kääntyä asianajajan puoleen, kun se tarvitsee apua yhtiökokoukseen valmistautumiseen. Asianajaja voi avustaa myös itse kokouksessa esim. toimimalla puheenjohtajana.

On myös mahdollista, että osakas ottaa asianajajan avustajakseen yhtiökokoukseen. Tässäkin vaihtoehdossa valmistautuminen on tärkeää. Asianajajan kanssa voi etukäteen miettiä esim. puheenvuoroa tiettyyn tärkeään asiaan liittyen, jotta yhtiökokoukselle saadaan välitettyä tärkeä informaatio kyseisestä asiasta päättämistä varten.

Rauhoita tilanne osakkaiden ja muiden tahojen välillä

Ei ole lainkaan poikkeuksellista, että yhtiökokouksessa tunteet kuumenevat ja äänet kohoavat. Kyse on kuitenkin yhtiökokouksesta ja asioista pitäisi pystyä keskustelemaan sivistyneesti.

Kokouksen puheenjohtajan on hyvä pysyä rauhallisena ja kiinnittää muiden huomiota siihen, että kokouksen täytyy edetä hyvässä järjestyksessä. Puheenjohtaja jakaa puheenvuorot, ja osakkaiden on noudattava näitä: muiden puheen päälle ei voi puhua. Puheenjohtajalla täytyy olla langat käsissään ja hänen on järjestelmällisesti edettävä kokouksessa esim. siten, että ensin asia esitellään, sitten avataan keskustelu, kaikki halukkaat voivat käyttää puheenvuoron, kysymyksiin vastataan, keskustelu päätetään ja siirrytään äänestykseen, mikäli kyseessä on päätösasia. Todellisuudessa keskustelu on usein polveilevaa, mutta puheenjohtajan asiana on valvoa sitä, että kokouksesta ei tule sekasortoinen. Asiat on saatava käsitellyksi siten, että kaikille on selvää, mitä päätetään ja mitä tullaan kirjaamaan pöytäkirjaan.

Huolehdi lainmukaisuudesta

On tärkeää, että yhtiökokousmenettely on lainmukainen. Tämä tarkoittaa esim. sitä, että äänestyksissä huomioidaan äänimäärävaatimukset eli se, milloin tarvitaan määräenemmistö ja milloin kaikkien suostumus tietylle päätökselle. Mahdollinen äänileikkuri täytyy myös huomioida.

Erittäin tärkeä kysymys on mahdollinen esteellisyys käsiteltävissä asioissa. Esteellinen osakas ei saa äänestää.

Tärkeää on myös noudattaa yhtiökokouskutsua. Sellaista asiaa ei lähtökohtaisesti voi käsitellä, mitä ei ole mainittu kutsussa.

Tavoitteena on, että yhtiökokouspäätökset eivät ole pätemättömiä tai mitättömiä.

Puheenjohtajan on huolehdittava myös pöytäkirjan laatimisesta siten, että se vastaa kokouksen kulkua. Pöytäkirja on myös laadittava säädetyssä määräajassa.

Liikehuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa on säännöksiä liikehuoneiston käyttämisestä ja kunnossapidosta. Osittain nämä säännökset ovat pakottavia eli sopimuksella ei voi pätevästi sopia toisin kuin lain säännöksessä. Vuokrasuhteen osapuolten on tunnettava laki, jotta sopimussuhteessa osataan toimia oikein.

Huoneiston kunnon puutteellisuus

Lain mukaan liikehuoneiston on vuokrasuhteen alkaessa ja sen aikana oltava sellaisessa kunnossa kuin vuokralainen huoneiston iän, alueen vastaavaan tarkoitukseen käytettyjen huoneistojen kunnon ja muut paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kohtuudella voi vaatia. Huoneiston kunnosta voidaan sopia lisäksi yksityiskohtaisesti vuokrasopimuksessa.

Mikäli vuokrakohde ei ole vaadittavassa tai sovitussa kunnossa ja vuokranantaja on vastuussa tästä, vuokralainen voi purkaa vuokrasopimuksen, mikäli puutteellisuudella on olennainen merkitys eikä vuokranantaja kehotuksen saatuaan viivytyksettä huolehdi puutteellisuuden poistamisesta. Voi myös olla, että puutetta ei ole mahdollista korjata, jolloin purkuoikeus on myös olemassa. Vuokrasopimuksen purun sijaan vuokralaisella voi olla toisaalta oikeus korjata vuokranantajan vastuulla oleva puutteellisuus ja saada korvaus kuluista vuokranantajalta.

”Siinä kunnossa kuin se on”

Usein vuokrakohde vuokrataan ”siinä kunnossa kuin se on”. Tämä ehto ei poista vuokranantajan vastuuta esim. siitä, että vuokrakohdetta on turvallista ja terveellistä käyttää. Lain mukaan vuokralainen voi vedota puutteeseen, jos vuokralainen sopimuksen tehdessään ei tiennyt huoneistossa olevasta puutteellisuudesta eikä olisi tavallista huolellisuutta käyttäen voinut sitä havaita tai odottaa sitä huoneiston iän, alueen vastaavaan tarkoitukseen käytettyjen huoneistojen kunnon ja muut paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Sisältö jatkuu opasnoston jälkeen.

Vuokralaisen oikeus vuokranalennukseen

Vuokralaisella voi olla oikeus vuokranalennukseen tai jopa vapautukseen vuokranmaksusta kokonaan, kunnes puutteellisuus korjataan. Oikeus alennukseen alkaa aikaisintaan silloin, kun vuokranantaja saa tiedon puutteellisuudesta.
Vuokralaisella voi olla myös oikeus vahingonkorvaukseen, mikäli huoneiston puutteellinen kunto tai korjauksen viivästyminen johtuu vuokranantajan laiminlyönnistä tai muusta huolimattomuudesta.

Mikäli huoneiston kunnon puutteellisuus johtuu vuokralaisesta itsestään, oikeutta korvaukseen tai vuokranalennukseen ei ole.

Vuokralaisen vastuu huoneistosta

Vuokralaisen on käytettävä tilaa siten, että se ei vahingoitu. Vuokralainen vastaa huoneistolle aiheuttamastaan vahingosta vuokranantajalle. Vuokralainen vastaa myös lähtökohtaisesti tilaa käyttävien henkilöiden aiheuttamasta vahingosta. Normaali kuluminen ei ole vahinkoa, eikä tällaista tarvitse korvata. Normaalista kulumisesta puhutaan silloin, kun tilaa on käytetty normaalisti käyttötarkoituksen mukaisesti. On selvää, että huoneistojen pinnat kuluvat käytössä, eikä tämä ole aiheutettua vahinkoa.

Vuokralaisella on myös ilmoitusvelvollisuus. Vuokralainen on velvollinen valvomaan huoneiston kuntoa ja ilmoittamaan vuokranantajalle, mikäli ilmenee jokin vuokranantajan vastuulla oleva puute. Mikäli vuokralainen laiminlyö tämän ilmoitusvelvollisuuden, vuokralainen voi joutua vahingonkorvausvastuuseen. Vuokralaisella on myös velvollisuus ilmoittaa vuokranantajalle, mikäli vuokrakohde jää pidemmäksi aikaa tyhjilleen.

Liiketilan vuokrasopimuksia koskevat kiistat ovat yleisiä. Riitatilanteita voi pyrkiä estämään laatimalla kirjallinen vuokrasopimus mahdollisimman huolellisesti.

Liikehuoneiston vuokrauksesta annettu laki säätelee vuokrasuhteita ja osittain kyse on pakottavasta lainsäädännöstä, josta ei osapuolten kesken voi sopia toisin. Vuokrasuhteen osapuolten onkin tunnettava lainsäädäntö, jotta ikäviä yllätyksiä ei synny. Sopimusvapautta on rajoitettu erityisesti vuokrasuhteen päättämisen osalta

Sopimus on tehtävä kirjallisesti

Lain mukaan vuokrasopimus on tehtävä kirjallisesti. On tärkeää, että sopimuksessa sovitaan ensinnäkin tärkeistä perusehdoista. Näitä ovat ainakin sopimuksen osapuolet, vuokrattavan tilan määrittely, vuokran määrä mahdollisine korotusehtoineen sekä vuokra-aika. Mikäli kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus, osapuolten kannattaa sopia irtisanomisajasta selkeästi. Epäselvä ja tulkinnanvarainen sopimus ei ole kenenkään etu.

Vuokravakuudesta sopiminen on tärkeää. Vuokralaisella ei ole velvollisuutta asettaa vakuutta, ellei siitä sovita erikseen.

Vuokrasopimuksessa kannattaa todeta vuokratilan käyttötarkoitus ja sopia siitä, että vuokralaisen harjoittama toiminta noudattaa tilan käyttötarkoitusta. Sopimuksessa kannattaa todeta myös vuokralaisen mahdollinen oikeus tehdä muutostöitä sekä mahdollinen vuokranantajan velvollisuus maksaa korvaus näistä töistä. Vuokrasopimuksessa kannattaa myös sopia, miten vuokrakohteen kunnossapito jakautuu osapuolten kesken. Tämän voi tehdä esim. erillisellä liitteellä.

Vuokralaisella voi olla oikeus vuokranalennukseen tai vapautukseen vuokranmaksusta kokonaan, mikäli liiketilassa on puutteita vuokrasuhteen aikana. Vuokralainen on vastuussa omasta toiminnastaan ja esim. vahingonkorvausvastuussa, mikäli aiheuttaa vuokrakohteessa vahinkoa.

Vuokrasuhteen päättyminen

Vuokrasuhde päättyy normaalisti määräaikaisen vuokra-ajan päättyessä tai jommankumman osapuolen irtisanoessa toistaiseksi voimassa olevan vuokrasuhteen. Vuokrasopimuksen voi purkaa vain tietyissä tilanteissa, jotka on lueteltu laissa. Purkaminen päättää vuokrasopimuksen heti. Toki usein käy niin, että vuokralainen riitauttaa asian, eikä suostu poistumaan liiketilasta. Näissä tilanteissa tarvitaan täytäntöönpanokelpoinen häätötuomio.

Alivuokraus vai edelleenvuokraus

Vuokrasuhteissa on tärkeää ymmärtää alivuokrauksen ja edelleenvuokrauksen ero. Alivuokraus on lähtökohtaisesti sallittua ja siinä vuokralainen luovuttaa osan vuokrakohteesta eteenpäin. Alivuokrauskin voidaan toki kieltää vuokrasopimuksessa. Edelleenvuokraus tarkoittaa sitä, että vuokralainen luovuttaa koko vuokrakohteen eteenpäin. Tämä on kiellettyä ilman vuokranantajan lupaa.

Vuokrasopimussuhteessa vuokralaisen tärkein velvoite on vuokranmaksu ajallaan. Vuokranantaja antaa vuokrakohteen vuokralaiselle vuokranmaksua vastaan. Mikäli vuokranmaksu laiminlyödään, tähän on reagoitava vuokranantajan toimesta ripeästi.

Liikehuoneiston vuokrasopimuksissa kuukausivuokran määrä voi olla todella suuri ja maksulaiminlyönnit saattavat lyhyessä ajassa aiheuttaa suuren loven vuokranantajan kassaan.

Vuokrasopimuksen purkuperuste

Vuokralaisen maksuviivästys on vuokrasopimuksen purkuperuste. Oikeutta purkuun ei kuitenkaan ole, mikäli vuokralaisen rikkomuksella on vähäinen merkitys. Yhden kuukauden vuokralaiminlyönti on lähtökohtaisesti vielä vähäinen, mutta kahden tai kolmen kuukauden vuokralaiminlyönti on vähäistä suurempi ja purkuoikeus on olemassa.

Vuokralaisen häädössä voi mennä aikaa

Vuokranantajan on hyvä tiedostaa, että mikäli vuokrasopimus puretaan, tämä ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, että vuokralainen lähtee heti ja vuokranantaja voi laittaa huoneiston uudelleen vuokralle. Mikäli vuokralainen ei lähde vapaaehtoisesti, vuokranantajan on haettava täytäntöönpanokelpoinen häätöpäätös. Vuokranantaja ei voi ottaa oikeutta omiin käsiinsä ja poistaa vuokralaisen tavaroita tilasta. Mikäli oikeuspaikkana on yleinen tuomioistuin, oikeudenkäynnissä kestää vähintään muutama kuukausi ja pidempään, mikäli vuokralainen kiistää vuokranantajan vaatimukset.
Vuokranantajan näkökulmasta onkin tärkeää toimia ripeästi ja reagoida vuokrarästeihin nopeasti. Tarpeen olisi käydä keskustelua vuokralaisen kanssa tämän tilanteesta. Kertynyttä vuokravelkaa on perittävä ripeästi ja tarvittaessa sopimus on purettava. Purkuasia on saatettava tuomioistuimeen, mikäli vuokralainen ei lähde vapaaehtoisesti.

Yrityskaupassa liikkeelle lähdetään usein puutteellisilla tiedoilla

Yrityskaupoissa arvonmääritystä joudutaan usein tekemään rajallisen, jopa pelkästään julkisen tiedon perusteella. Alustava tarjous ei läheskään aina ole lopullinen eikä sitova, ja ostaja pidättääkin usein oikeuden tarkistaa alustavaa tarjoustaan niin kutsutulla due diligence -ehdolla.

Due diligence -tarkastus antaa informaatiota lopulliselle tarjoukselle

Due diligencen tarkoituksena on selvittää yhtiön arvoon vaikuttavat keskeiset tekijät, tuoda esille mahdollisia arvoon vaikuttavia riskejä sekä tuottaa objektiivista tietoa ostajan ja myyjän käyttöön. Due diligence -prosessin jälkeen ostaja on saanut lisää informaatiota, jonka pohjalta tarjousta voidaan tarkentaa lopulliseksi tai sitovaksi.

Ostajan yrityskokonaisuus ja synergiaedut olennaisia tarjouksen preemiota arvioitaessa

Ostaja tyypillisesti tarkastelee yhtiön arvoa osana suurempaa yrityskokonaisuutta ja arvioi muun muassa synergiaetuja, mahdollisuuksia uudelleenjärjestelyihin sekä näiden toteuttamiseen liittyviä odotuksia arvonnoususta. Olisi tärkeää sitoa due diligence ja arvonmääritys toisiinsa, sillä due diligence -prosessissa saatu tieto tuo usein ostajan ja myyjän käsityksiä yhtiön arvosta lähemmäksi toisiaan.

Kaupan ehdot vahvistetaan kauppakirjan allekirjoituksella

Kaupan ehdot vahvistetaan kauppakirjan allekirjoittamisella, ja allekirjoitusten yhteydessä sovitaan yleensä myös kaupan täytäntöönpanohetkestä, jolloin yrityksen omistus- ja hallintaoikeus siirtyy myyjältä ostajalle ja kauppahinnasta sovittu osa puolestaan ostajalta myyjälle.

Alustavan kauppahinnan täsmäyttäminen lopulliseksi kauppahinnaksi

Lopulliseen kauppahintaan vaikuttavat useat tekijät, kuten kauppatilanne, kohteena olevan yhtiön omistusosuus, yritysmarkkinoiden aktiivisuus, yhtiön strateginen merkitys kilpailijoille, listattujen yhtiöiden arvostustasot sekä se, onko kyseessä pien- vai suuryritys. Alustava kauppahinta täsmäytetään lopulliseksi kauppahinnaksi kauppahintamekanismin avulla. Täytäntöönpanohetkeen liittyykin usein erilaisia kauppahinnan tarkistusmekanismeja (purchase price adjustments, closing/ completion adjustments) ja osapuolet ovat voineet myös sopia erilaisista lisäkauppahinnan määräytymisperusteista (earn-out mechanisms). Kauppahintamekanismit vaikuttavat myös siihen, mihin osa-alueisiin due diligencessä kannattaa keskittyä. Yleensä ulkopuolinen asiantuntija vahvistaa kauppahinnan tarkastuslaskelmat ennen niiden mukaisten rahavarojen siirtoa.

Kauppahintamekanismi korjaa alustavaa kauppahintaa

Kauppahintamekanismin tarkoitus on korjata sovittu alustava kauppahinta lopulliseksi toteutushetken taloudellisen informaation tai tilinpäätöksen perusteella. Tavallisesti ostaja pyrkii välttämään sen, että joutuisi maksamaan liikaa suhteessa toteutushetken taloudelliseen tilanteeseen ja myyjä taas haluaa hyötyä kohteen kassan kertymisestä sen tuloksen kautta ennen täytäntöönpanoajankohtaa. Perusperiaatteena kauppahintamekanismissa on, että myyjä vastaa ajasta ennen kaupan toteutusajankohtaa ja ostaja puolestaan toteutusajankohdasta eteenpäin.

Mekanismeja on tyypillisesti kahdenlaisia: omistusoikeuden siirtymishetkelle laadittavaan toteutustilinpäätökseen perustuva eli completion accounts -menetelmä sekä lukitun rakenteen eli locked box -menetelmä. Toteutustilinpäätökseen perustuvissa menetelmissä toteutustilinpäätös laaditaan kaupan jo toteuduttua, jolloin lopullinen kauppahinta tarkistetaan. Lukitun rakenteen menetelmässä kauppahinta perustuu historiallisiin lukuihin ja lyödään lukkoon jo ennen kaupan toteutumista. Hintaa ei tällöin tarkisteta enää täytäntöönpanon yhteydessä, mikä vaatii due diligence -tarkastukselta enemmän.

Toteutustilinpäätökseen perustuvat menetelmät

Toteutustilinpäätösmenetelmän käyttö on ostajan näkökulmasta perusteltua erityisesti silloin, kun kohteen taloudellinen informaatio on puutteellista, kaupan allekirjoitushetken ja toteutushetken välillä on pitkä aikaväli, kohteen taloudellisen aseman – erityisesti taseen – muutosten ennustettavuus on alhainen tai kohteen itsenäinen tilintarkastettu taloudellinen historia on lyhyt.

Alustavan kauppahinnan lähtökohtana vertailutilinpäätös

Lähtökohtana on tyypillisesti vertailutilinpäätös, johon alustava kauppahinta on perustunut. Toteutusajankohdalle laaditaan oma tilinpäätös. Vertailutilinpäätös ja toteutustilinpäätös voivat olla täydellisiä kyseisille ajankohdille laadittuja tilinpäätöksiä tai suppeampia laskelmia, joissa keskitytään vain tiettyyn osa-alueeseen tai suoraan kauppahintamekanismin laskemista varten tarvittaviin tietoihin perustuen osapuolten yhdessä määrittämiin lähtökohtiin. Tärkeää on, että tilinpäätösten tai vastaavilla ajankohdille tehtävien laskelmien laadintaperiaatteista sovitaan yksityiskohtaisesti. Alustava kauppahinta täsmäytetään lopulliseksi kauppakirjassa sovittujen korjausmekanismien avulla vertailemalla toteutustilinpäätöstä vertailutilinpäätökseen.

Täsmäytyksessä kohteen toteutusajankohdan ennakoitua paremman taloudellisen aseman perusteella maksamatta jäänyt summa maksetaan myyjälle ja ennakoitua heikomman aseman perusteella maksettu ylimääräinen summa palautetaan ostajalle. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että kohteen liiketoiminnan alttius kausivaihteluille tai syklisyydelle tai riippuvuus suurista yksittäisistä toimituksista voivat hankaloittaa kauppahintamekanismin toimintaa ja vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen.

Oikaisutapoja

Tavallisimmin kauppahintamekanismiin vaikuttavat nettovelka ja nettokäyttöpääoma. Yleisiä korjausmekanismeja ovatkin muun muassa nettovelka-, nettokäyttöpääoma- sekä nettovarallisuustäsmäytys. Nettovelkatäsmäytyksessä toteutustilinpäätöstä verrataan vertailutilinpäätökseen ja mahdollisella muutoksella kohteen nettovelassa korjataan kohteen alustavaa kauppahintaa. Tarkoituksena on täsmäyttää kohteen vertailutilinpäätöksen jälkeiset nettovelassa tapahtuneet muutokset alustavaan kauppahintaan. Mekanismin tulee noudattaa samaa laskukaavaa, johon alustava kauppahinta perustuu, ja käytettävien lukujen on pohjauduttava samalla periaatteella laadittuun toteutustilinpäätökseen.

Nettovelkatäsmäytystä on suositeltavaa käyttää yhdessä nettokäyttöpääomatäsmäytyksen kanssa, kunhan varmistetaan, ettei niihin sisältyviä eriä lasketa mukaan kahteen kertaan. Jälkimmäisen lähtökohtana on, että kohteen alustavaa kauppahintaa korjataan sillä määrällä, jonka toteutustilinpäätöksen mukainen nettokäyttöpääoman määrä poikkeaa määritellystä kohteen normalisoidusta nettokäyttöpääomasta. Jos alustavan kauppahinnan laskemisessa on käytetty ennustetta nettokäyttöpääomasta, kauppahintamekanismissa on käytettävä toteutustilinpäätöksen ja ennusteen eroa. Tärkeää on, että kauppakirjassa on määritelty tarkasti käyttöpääomaan kuuluvat erät.

Nettovarallisuustäsmäytyksessä kyse on puolestaan oman pääoman muutoksesta vertailutilinpäätöksen ja toteutustilinpäätöksen välisenä aikana, jolloin kohteen alustavaa kauppahintaa korjataan sillä määrällä, jolla kohteen toteutustilinpäätöksen nettovarallisuus eroaa vertailutilinpäätöksen vastaavasta erästä.

Lukitun rakenteen menetelmät

Lukitun rakenteen menetelmän käyttö on ostajan näkökulmasta perusteltua, mikäli kohteen taseen merkitys kaupalle on alhainen verrattuna muihin tekijöihin, suostuminen menetelmään toimii kilpailuetuna esimerkiksi huutokauppatilanteessa, kaupan allekirjoitus- ja toteutushetkien välillä on lyhyt aikaväli tai kohteen taloudellisen aseman – erityisesti taseen – muutosten ennustettavuus on hyvä. Taseeseen liittyvät epävarmuudet pyritäänkin minimoimaan lukitsemalla kauppahinta jo etukäteen, samoin kuin myös estämään ostajan mahdollisuudet hyötyä kauppahinnan täsmäyttämisestä tai korjauksesta. Toisaalta taas menetelmä luo osapuolille varmuutta kaupan toteutumisesta.

Lukitun rakenteen menetelmä sopii, kun kohteena itsenäinen kokonaisuus

Menetelmä sopii parhaiten kohtaisiin, joissa kohde on jo itsenäinen kokonaisuus. Myyjä antaa vakuutuksen kohteen taseen sisällöstä ja muodosta tiettynä hetkenä ennen allekirjoitushetkeä, mahdollisimman lähellä toteutushetkeä, jolloin hintaa ei enää korjata.

Ajan kulumisen huomioiminen lukitussa rakenteessa

Jos taloudellisen riskin siirtymisen ja toteutusajankohtien väli on pitkä, voidaan mekanismiin sisällyttää myyjälle korvaus kohteen tuloksesta ja kassavirrasta esimerkiksi koron muodossa. Yleensä myyjä sitoutuu rajoittamaan toimenpiteitä, joilla siirrettäisiin arvoa kohteesta pois ilman ostajan lupaa, kuten osinkojen maksua tai suurien käyttöomaisuusinvestointien tekemistä.

Lukittu rakenne myyjän perspektiivistä

Menetelmä on myyjän näkökulmasta turvallisempi kuin toteutustilinpäätösmenetelmä; myyjän vastuu rajoittuukin kauppakirjassa määriteltyyn vahingonkorvausvastuuseen, vakuutuksiin ja kovenantteihin. Riskiltä joutua vahingonkorvausvastuuseen voidaan suojautua esimerkiksi rajoittamalla vastuuta kauppakirjassa, antamalla ostajalle mahdollisimman paljon tietoa due diligence -prosessissa sekä toteuttamalla siirtymisajankohdan taseeseen tilintarkastus ennen allekirjoitusta.

Lukittu rakenne ostajan perspektiivistä

Ostaja voi varautua epävarmuuteen sisällyttämällä riittävät varaumat kauppakirjaan. Ostajan kannattaa estää myyjän voitonjako ja myyjälle maksettavat konsernipalvelumaksut tai rajoittaa ne sovittuun määrään. Ei-markkinaehtoiset liiketoimet myyjän tai myyjän lähipiirin kanssa tulisi estää, lisäksi uusien sopimusten tekoa muutetuilla ehdoilla tai poikkeuksellisia palkankorotuksia tulisi välttää ja sopia, että niitä voidaan tehdä vain ostajan luvalla. Olisi tärkeää sopia, että ostajan lupa tarvitaan myös omaisuuserien myynteihin. Due diligence -prosessilla on merkitystä, erityisesti tuntemattomien vastuiden ja riskien kartoittamiseksi.

Lisäkauppahintamekanismit

Lisäkauppahintamekanismien käyttötilanteita

Lisäkauppahinta voi olla hyvä työkalu tilanteissa, joissa puutteellisen informaation vuoksi ei muuten kyettäisi löytämään ratkaisua sekä tilanteissa, joissa ostaja haluaa sitouttaa myyjän jatkamaan kohteen kehittämistä ja säilyttämään sen kannattavuus. Kauppahintaneuvottelujen siirtämiseen myöhäisemmäksi mekanismi on kuitenkin huono väline. Lisäkauppahintamekanismia voidaan soveltaa muun muassa silloin, kun osapuolilla on eriäviä näkemyksiä esimerkiksi toimialan kehittymisestä, uuden tuotteen menestymisestä tai ylipäänsä tulevaisuuden odotuksista.

Mittarit tärkeitä onnistuneelle lisäkauppahintamekanismille

Lisäkauppahintamekanismit räätälöidään usein tilannekohtaisesti. On määriteltävä mittarit, jotka vaikuttavat lisäkauppahinnan kertymiseen, mitä osaa lisäkauppahintamekanismi koskee – koko tuotetta vai tiettyä liiketoimintayksikköä – ja mitkä tekijät sen laukaisevat. Tekijöitä voivat olla esimerkiksi tietty ajanjakso tai tapahtuma taikka ostajan saama hyvä tuotto kohteesta. Mekanismi tulisi pitää riittävän yksinkertaisena ja tehokkaana.
Esimerkkejä mittareista

Lisäkauppahinta voidaan sitoa esimerkiksi tulevaan liikevaihtoon, liikevoittotasoon tai taloudelliseen tai tuotannolliseen suhdelukuun. Lisäkauppahinta voi olla tietyn tavoitetason ylittävä osuus tai tietty osuus tuloksesta, liikevaihdosta tai myynnistä. Hinnan kertyminen voidaan määritellä kiinteäksi, lineaarisesti kertyväksi tai muun periaatteen avulla. Lähtökohtana on yksi tai useampi mittari, joiden saavuttamisesta ja ylittämisestä ostaja maksaa myyjälle sovittuna ajankohtana tai tietyissä tilanteissa lisäkauppahintaa joko yhdessä tai useammassa erässä.

Tilinpäätös tai muu laskelma tai selvitys lisäkauppahinnan perusteena

Lisäkauppahinta määräytyy tyypillisesti vahvistetun tilinpäätöksen tai muun erillisselvityksen mukaan ja laskelmat tarkistaa yleensä ulkoinen tilintarkastaja tai muu objektiivinen asiantuntija. Lisäkauppahintamekanismit vastaavatkin kaupan toteutushetken jälkeiseen kehitykseen liittyvään epävarmuuteen erityisesti ostajan näkökulmasta.

Huomioitavia seikkoja lisäkauppahinnasta sovittaessa

Osapuolten olisi syytä sopia muun muassa synergiahyötyjen ja kustannussäästöjen vaikutusten huomioimisesta lisäkauppahintamekanismissa sekä mahdollisten uusien yrityskauppojen tai järjestelyjen vaikutusten sisällyttämistä lisäkauppamekanismiin.

Due diligence -tarkastus ja lisäkauppahinta

Lisäkauppahintaa ajatellen due diligence -tarkastuksessa tulisi huomioida: liiketoiminnan keskeiset ajurit ja kehityksen mittarit sekä toiminnan syklisyys, kuinka hinnan tulisi kertyä, miten hinta käytännössä lasketaan, voivatko osapuolet manipuloida valittuja mittareita sekä miten lisäkauppahintaa tulkitaan verotuksessa.

Lisäkauppahinta myyjän kannalta

Myyjän intressissä on rajoittaa ostajan mahdollisuuksia toteuttaa toimia kohteen liiketoiminnassa tai vaikuttaa sen taloudelliseen suorituskykyyn. Myyjän näkökulmasta on myös tärkeää, että valitut mittarit ovat mahdollisimman riippumattomia ostajan toimista.

Lisäkauppahinta ostajan kannalta

Ostajan näkökulmasta lisäkauppahinnan määrä tulisi usein rajata tiettyyn maksimiin, lisäksi ostajalla tulisi olla mahdollisuus lunastaa lisäkauppahinta tietyissä tilanteissa ja liiketoiminta tulisi säilyttää joustavana. Tulisi myös ottaa huomioon, että mittareiden valitseminen tuloslaskelman ylätasolta on ongelmallista, sillä tällöin liian suuri osa kohteen taloudellisesta kehityksestä voi jäädä huomioitta.

Kauppahintamekanismien käyttö käytännössä

Kauppahintamekanismista sovittaessa on syytä käyttää ammattilaisia apuna. Tiimimme on käytännön tilanteissa huomannut, että yrityskaupoissa ja -järjestelyissä ensimmäisen vastapuolen tarjoaman luonnoksen ja lopullisen kauppahintamekanismin mukaan tehtyjen laskelmien erot voivat olla todella suuret. Tuota osaa kauppahinnasta ei ole syytä antaa neuvottelukumppanille edes tiedostamatta sen olemassaoloa eikä tarjolla olevia vaihtoehtoja.

Taloyhtiössä voi tulla tarpeelliseksi muuttaa yhtiöjärjestystä. Yhtiöjärjestyksessä määritellään sekä yhtiön että osakkaan oikeudet, velvollisuudet ja vastuut. Yhtiöjärjestyksen muutokset sitovat kaikkia osakkaita, jonka vuoksi myös muuttamisesta pitää sopia yhteisesti. 

Yhtiöjärjestyksen muutoksista päättää yhtiökokous määräenemmistöllä 

Yhtiöjärjestyksen muuttamisesta päätetään aina yhtiökokouksessa. Yhtiökokouksen kutsuu koolle yleensä hallitus. Kokouskutsun laadinnassa ja lähettämisessä tulee noudattaa lain ja yhtiöjärjestyksen määräyksiä. Kokouskutsussa on ilmoitettava ehdotettavan yhtiöjärjestysmuutoksen pääasiallinen sisältö. Mukaan voi liittää myös hallituksen esityksen uudeksi yhtiöjärjestykseksi.  

Yhtiöjärjestyksen muutos hyväksytään ns. määräenemmistöllä eli tarvitaan 2/3 enemmistö. Mikäli esim. vain puolet yhtiökokouksen osallistujista kannattaa esitystä, sitä ei voida hyväksyä. Poikkeuksena on kuitenkin vesimaksun muuttaminen kulutukseen perustuvaksi vastikkeeksi. Tähän riittää normaali ääntenenemmistö. Sama koskee silloin, jos yhtiöjärjestyksessä ei ole aiemmin mainittu vesimaksua lainkaan. 

Osa muutoksista tarvitsee kaikkien osakkeenomistajien suostumuksen 

Tietyt yhtiöjärjestysmuutokset tarvitsevat yksittäisen osakkeenomistajan suostumuksen. Näin on asia esimerkiksi silloin, jos halutaan muuttaa osakkeiden tuottamaa hallintaoikeutta tai muuttaa huoneiston käyttötarkoitusta. Suostumus tarvitaan myös silloin, jos lisätään vastikkeenmaksuvelvollisuutta. 

Yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisia yhtiöjärjestysmuutoksia ei voi tehdä. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, jos jonkun osakkaan huoneistossa on tietty korjaustarve ja yhtiökokous päättää siirtää kyseisen rakenteen yhtiön vastuulta osakkaan vastuulle.  

Samoin lunastuslauseke tai sen laajentaminen edellyttää osakkaiden suostumusta, koska tällöin rajoitetaan oikeutta osakkeiden luovuttamiseen. Käytännössä tarvitaan yksimielisyys yhtiössä, koska lunastuslauseke rajoittaisi kaikkia osakkaita samalla tavalla.  

Sisältö jatkuu opasnoston jälkeen.

Muutokset tulee rekisteröidä myös kaupparekisteriin 

Yhtiöjärjestysmuutos on viivytyksettä ilmoitettava rekisteröitäväksi kaupparekisteriin. Rekisteröinti on hallituksen tehtävä. Päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on rekisteröity.  

Yhtiökokouksen eteneminen

Koollekutsujan eli käytännössä hallituksen nimeämä henkilö avaa kokouksen. Sen jälkeen valitaan kokouksen puheenjohtaja, joka huolehtii kokouksen eteenpäin viemisestä. Käytännössä puheenjohtaja kutsuu avukseen sihteerin, joka vastaa pöytäkirjan laadinnasta puheenjohtajan puolesta, jotta puheenjohtaja voi keskittyä kokouksen tapahtumiin. Kokous valitsee myös vähintään yhden pöytäkirjantarkastajan.

Puheenjohtaja huolehtii siitä, että osallistujista laaditaan ääniluettelo, johon merkitään kunkin osake- ja äänimäärä.

Puheenjohtaja huolehtii mahdollisten äänestysten järjestämisestä. Viime kädessä yhtiökokous päättää äänestystavasta eli onko kyseessä avoin äänestys vai suljettu lippuäänestys. Yhtiökokouksen päätös on yleensä ns. enemmistöpäätös eli se kanta voittaa, joka saa yli puolet äänistä. Jotkin asiat vaativat määräenemmistön eli 2/3 enemmistön. Tällainen asia on esimerkiksi yhtiöjärjestyksen muuttaminen. Päätöksissä täytyy myös huomioida, että joskus tarvitaan tietyn osakkeenomistajan suostumus. Tämä tarvitaan esimerkiksi silloin, jos muutetaan osakkeenomistajan huoneiston käyttötarkoitusta tai lisätään hänen maksuvelvollisuuttaan yhtiötä kohtaan muuttamalla vastikeperustetta. Äänestyksissä täytyy huomioida myös äänileikkuri, joka rajoittaa suurten osakkeenomistajien äänimäärää.

Päätökset ilmenevät pöytäkirjasta

Pöytäkirjaan täytyy merkitä yhtiökokouksessa tehdyt päätökset ja äänestysten tulokset. Selkeää on, jos pöytäkirjan kulku vastaa numeroinniltaan kokouskutsun liitteenä ollutta esityslistaa. On suositeltavaa, että pöytäkirjassa on myös perusteluja päätöksille ja mahdolliset eriävät mielipiteet.

Puheenjohtaja ja pöytäkirjantarkastaja(t) allekirjoittavat pöytäkirjan. Käytännössä myös sihteeri allekirjoittaa sen. Mikäli pöytäkirjantarkastaja on sitä mieltä, että laadittu pöytäkirja ei vastaa kokouksen kulkua, hänen on pyydettävä puheenjohtajaa tekemään pöytäkirjaan tarvittavat muutokset. Mikäli muutoksista ei päästä sopuun, pöytäkirjantarkastaja saa tehdä pöytäkirjaan huomautuksen tältä osin.

Pöytäkirja on oltava saatavilla viimeistään neljä viikkoa kokouksen jälkeen. Siitä on toimitettava jäljennös sitä pyytävälle osakkaalle.

Mitä osakas omistaa?

Asunto-osakeyhtiön osakas ei omista huoneistoaan. Hän omistaa osakkeet, jotka oikeuttavat tietyn huoneiston hallintaan. Itse rakennus huoneistoineen on asunto-osakeyhtiön.

Osakkaan hallintaan voi kuulua osakeomistuksen perusteella myös muita tiloja, esim. piha-alue ja autopaikka.

Yhtiön hallinnassa ovat ne tilat, jotka eivät ole osakashallinnassa eli mm. rappukäytävät, pyörävarasto ja mahdollinen yhteiskäytössä oleva sauna. Yhtiöllä voi olla myös autotalleja ja -paikkoja. Näitä voidaan vuokrata osakkaille.

Osakkaalla on hallitsemiensa tilojen osalta huolenpitovelvoite. Osakkaan täytyy huolehtia tiloista ja ilmoittaa yhtiölle vioista, jotka kuuluvat yhtiön kunnossapitovastuulle.

Pääsy osakehuoneistoon

Asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:ssä säädetään pääsystä osakehuoneistoon. Yhtiön hallituksen jäsenellä ja isännöitsijällä tai näiden valtuuttamalla on oikeus päästä osakehuoneistoon, jos huoneiston kunnon ja hoidon valvonta sitä edellyttää. Oikeus on myös silloin, kun se on tarpeellista huoneistossa suoritettavaa kunnossapito- tai muutostyötä tai niiden valvomista varten.

On tarpeellista, että yhtiön edustajille on laissa säädetty oikeus tulla huoneistoon. Kyseessä on kuitenkin yhtiön rakennus ja mm. yhtiön vastuulla olevat rakenteet, eristeet ja perusjärjestelmät.

Sisältö jatkuu opasnoston jälkeen.

Käynti huoneistossa on sovittava osakkeenomistajan ja mahdollisen vuokralaisen kanssa. Toisaalta käynti voi olla kiireellinen, jolloin suostumusta ei tarvitse saada. Kiireellisyys voi johtua esim. epäillystä vesivahingosta. Tarvittaessa yhtiön johdolla on oikeus saada poliisilta virka-apua huoneistossa käyntiä varten.

Huoneiston ottaminen yhtiön hallintaan

Asunto-osakeyhtiölain 8 luvussa on säädetty yhtiön oikeudesta ottaa osakkaan huoneisto hallintaansa. Hallintaanottomenettely on tarkkaan säännelty ja se edellyttää mm. varoitusta, yhtiökokouspäätöstä ja päätöksen antamista osakkeelle tiedoksi.

Hallintaanottoon ryhdytään yleensä maksamattomien vastikkeiden vuoksi. Yhtiön näkökulmasta hallintaanottomahdollisuus on tehokas perintäkeino niiden osalta, joilla on maksuvaikeuksia tai -haluttomuutta. Riski menettää asunto on suuri, jos vastikkeet jättää maksamatta. Yleensä osakkaat pyrkivätkin huolehtimaan maksuvelvoitteistaan yhtiötä kohtaan. Täytyy muistaa, että vähäiset maksurästit eivät oikeuta ottamaan huoneistoa hallintaan. Yleensä yhden vastikkeen laiminlyönti on vähäistä ja kolmen vastikkeen rästi vähäistä suurempaa.

Toinen yleinen hallintaanottoperuste on häiritsevä elämä huoneistossa. Tämän osalta yhtiöllä on näyttötaakka siitä, että häiritsevää elämää on, eikä se ole vähäistä. Yhtiön täytyy hankkia todistelua asiasta. Todistajina toimivat yleensä naapurit. Häiritsevän elämän täytyy olla jatkuvaa, jotta hallintaanotto voidaan tehdä.

Huoneisto voidaan ottaa hallintaan myös mm. sen vuoksi, että huoneistoa käytetään oleellisesti vastoin sen käyttötarkoitusta tai huoneistoa hoidetaan huonosti.

Ennen hallintaanottopäätöstä hallituksen on annettava osakkeelle ja mahdolliselle vuokralaiselle varoitus. Varoitus annetaan todistettavalla tavalla, usein haastemiehen kautta. Mikäli toiminta ei muutu tai esim. vastikerästit lyhene, yhtiökokous voi päättää hallintaanotosta. Hallintaanottopäätös on annettava tiedoksi osakkaalle ja mahdolliselle vuokralaiselle kuten varoituskin. Tiedoksiannosta alkaa kulumaan 30 päivän moiteaika. Moiteaika on hyvin lyhyt ja sen kuluessa osakkaan tai vuokralaisen on saatettava kanne vireille tuomioistuimeen.

Yhtiökokousmenettelystä säädetään asunto-osakeyhtiölain 6 luvussa. Yhtiökokous käyttää ylintä päätösvaltaa asunto-osakeyhtiöissä.

Kahdenlaisia yhtiökokouksia

Joka vuosi asunto-osakeyhtiöissä on pidettävä varsinainen yhtiökokous, josta säädetään AsoyL:n 6 luvun 3 §:ssä. Tietyt lakisääteiset asiat on käsiteltävä kokouksessa, muun muassa tilinpäätöksen vahvistaminen. Yhtiöjärjestysmääräyksiin on tutustuttava, koska on mahdollista, että siellä on määrätty yhtiökokousmenettelystä osin toisin kuin laissa. On esimerkiksi mahdollista, että yhtiössä pidetään kaksi varsinaista yhtiökokousta vuodessa.

Yhtiöissä voi olla lisäksi ylimääräisiä yhtiökokouksia, joista säädetään AsOyL:n 6 luvun 4 §:ssä. Ylimääräinen yhtiökokous on pidettävä, jos yhtiöjärjestyksessä niin määrätään tai yhtiökokous tai hallitus katsoo siihen olevan aihetta. Ylimääräinen yhtiökokous on myös järjestettävä, jos tilintarkastaja tai toiminnantarkastaja sitä vaatii. Lisäksi osakkeenomistajien joukko (väh. 10 % kaikista osakkeista tai yhtiöjärjestyksen mukainen pienempi määrä) voivat vaatia ylimääräistä yhtiökokousta. Ylimääräisiä yhtiökokouksia on usein järjestettävä esimerkiksi yhtiön remonteista päättämiseksi.

Sekä varsinainen että ylimääräinen yhtiökokous voivat keskeytyä ja niitä voidaan jatkaa jatkokokouksessa.

Täytyy muistaa, että osakkaalla on oikeus saada yhtiökokoukselle kuuluva asia yhtiökokouksen käsiteltäväksi, mikäli hän vaatii sitä kirjallisesti hallitukselta hyvissä ajoin ennen kokouskutsun lähettämistä. Osakkailla on myös kyselyoikeus kokouksessa.

Kutsulla on merkitystä

Yhtiökokouksessa voidaan päättää asioista, jotka on mainittu kokouskutsussa. Kutsun laatiminen täytyykin tehdä huolella. Käytännössä yhtiökokouskutsuun on sisällytetty esityslista eli lista kaikista asioista, joita kokouksessa tullaan käsittelemään. Esityslistaa voidaan käyttää varsinaisen kokouksen työjärjestyksenä.

Yhtiökokouksessa on lisäksi päätettävä niistä asioista, jotka mainitaan yhtiöjärjestyksessä tai jotka on käsiteltävä lain mukaan. Selvyyden vuoksi olisi tärkeää, että myös ns. lakisääteiset asiat olisi mainittu kokouskutsussa.

Kokouskutsussa on mainittava yhtiökokouksen ajankohta ja paikka. Lähtökohta on, että kokous järjestetään yhtiön kotipaikkakunnalla, kokoukseen soveltuvassa tilassa.

Koronaepidemian johdosta AsOyL:iin on otettu säännökset etä- ja hybridikokouksista. Yhtiökokous ei ole siis välttämättä enää vain paikan päällä pidettävä kokous. Hybridikokouksen järjestämiseen hallituksella on yleensä laajat mahdollisuudet. Tietyissä tilanteissa myös osakkailla on oikeus vaatia hybridikokousta. Tietyissä tilanteissa kokous voidaan järjestää myös kokonaan etäkokouksena.

Kokouskutsun lähettää hallitus. Mikäli hallitus ei huolehdi kokouksen kutsumisesta koolle, aluehallintovirasto voi oikeuttaa toisen tahon kutsumaan kokous koolla. Tällainen taho on yleensä yksittäinen osakas.

Kutsu on toimitettava aikaisintaan kahta kuukautta ja viimeistään kahta viikkoa ennen kokousta. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä myös lyhyemmästä ajanjaksosta. Kutsu toimitetaan postitse tai sähköpostitse osakkaille.

Oikeus käyttää valtuutettua ja avustajaa

Osakas voi osallistua yhtiökokoukseen itse tai valtuutetun välityksellä. Osakkaan on annettava valtuutetulle päivätty valtakirja. Yhteisomistajilla myös muu tapa voi riittää osoittamaan valtuutus. Esimerkiksi aviopuolisoiden osalta ns. asemavaltuutus voi tulla kyseeseen. Selvyyden vuoksi olisi kuitenkin hyvä, että myös aviopuoliso antaa toiselle puolisolle selkeän valtakirjan, jotta kokouksessa ei tarvitse pohtia valtuutuksen olemassaoloa.

Osakkaalla tai valtuutetulla voi olla mukanaan avustaja yhtiökokouksessa. Avustaja voi olla esimerkiksi asianajaja, mutta pätevyyttä ei ole laissa mitenkään rajattu.

Esteellinen ei saa äänestää

AsOyL:n 6 luvun 15 § sisältää esteellisyyssäännökset. Osakkeenomistaja ei saa äänestää sellaisessa asiassa, jossa hän on esteellinen. Nämä asiat on lueteltu laissa ja ne koskevat käytännössä osakkeenomistajaa itseään, esim. vahingonkorvausvastuuta tai vastuuvapauden myöntämistä. Joskus voi olla vaikea tunnistaa osakkeenomistajan esteellisyyttä. Tällaisissa asioissa voi olla tarpeen kääntyä asiantuntija-avun puoleen.

Yhtiökokouksen eteneminen

Koollekutsujan eli käytännössä hallituksen nimeämä henkilö avaa kokouksen. Sen jälkeen valitaan kokouksen puheenjohtaja, joka huolehtii kokouksen eteenpäin viemisestä. Käytännössä puheenjohtaja kutsuu avukseen sihteerin, joka vastaa pöytäkirjan laadinnasta puheenjohtajan puolesta, jotta puheenjohtaja voi keskittyä kokouksen tapahtumiin. Kokous valitsee myös vähintään yhden pöytäkirjantarkastajan.

Puheenjohtaja huolehtii siitä, että osallistujista laaditaan ääniluettelo, johon merkitään kunkin osake- ja äänimäärä.

Puheenjohtaja huolehtii mahdollisten äänestysten järjestämisestä. Viime kädessä yhtiökokous päättää äänestystavasta eli onko kyseessä avoin äänestys vai suljettu lippuäänestys. Yhtiökokouksen päätös on yleensä ns. enemmistöpäätös eli se kanta voittaa, joka saa yli puolet äänistä. Jotkin asiat vaativat määräenemmistön eli 2/3 enemmistön. Tällainen asia on esimerkiksi yhtiöjärjestyksen muuttaminen. Päätöksissä täytyy myös huomioida, että joskus tarvitaan tietyn osakkeenomistajan suostumus. Tämä tarvitaan esimerkiksi silloin, jos muutetaan osakkeenomistajan huoneiston käyttötarkoitusta tai lisätään hänen maksuvelvollisuuttaan yhtiötä kohtaan muuttamalla vastikeperustetta. Äänestyksissä täytyy huomioida myös äänileikkuri, joka rajoittaa suurten osakkeenomistajien äänimäärää.

Päätökset ilmenevät pöytäkirjasta

Pöytäkirjaan täytyy merkitä yhtiökokouksessa tehdyt päätökset ja äänestysten tulokset. Selkeää on, jos pöytäkirjan kulku vastaa numeroinniltaan kokouskutsun liitteenä ollutta esityslistaa. On suositeltavaa, että pöytäkirjassa on myös perusteluja päätöksille ja mahdolliset eriävät mielipiteet.

Puheenjohtaja ja pöytäkirjantarkastaja(t) allekirjoittavat pöytäkirjan. Käytännössä myös sihteeri allekirjoittaa sen. Mikäli pöytäkirjantarkastaja on sitä mieltä, että laadittu pöytäkirja ei vastaa kokouksen kulkua, hänen on pyydettävä puheenjohtajaa tekemään pöytäkirjaan tarvittavat muutokset. Mikäli muutoksista ei päästä sopuun, pöytäkirjantarkastaja saa tehdä pöytäkirjaan huomautuksen tältä osin.

Pöytäkirja on oltava saatavilla viimeistään neljä viikkoa kokouksen jälkeen. Siitä on toimitettava jäljennös sitä pyytävälle osakkaalle.

Lähtökohtaisesti sopimukset perustuvat siihen, että kaikki sopimusosapuolet huolehtivat omista sopimusvelvoitteistaan. Kyse voi olla esim. kauppasopimuksesta, urakkasopimuksesta tai vuokrasopimuksesta.

Yleensä toinen sopijapuoli ”myy” jotakin: oli se sitten tavara, asunto-osake, rakentamispalvelu tai käyttöoikeus johonkin omaisuuteen. Toinen osapuoli ”ostaa” eli on sopimuksen perusteella maksuvelvollinen.

Tilanteet, joissa jompikumpi – tämän artikkelin kannalta ostajapuoli – ei pysty huolehtimaan velvoitteistaan, ovat haastavia. Lisäksi on valitettavasti oletettavaa, että maksuvaikeudet muuttuvat kireän taloustilanteen vuoksi yleisemmäksi.

Mitä tehdä, jos ”ostaja” ei maksakaan?

Kaiken lähtökohtana on riittävän selkeä kirjallinen sopimus tai muu asiakirjanäyttö, jonka avulla velkoja voi osoittaa vaatimuksensa oikeaksi.

Riidattomat saatavat ja niiden perintä

Kyse voi olla riidattomasta saatavasta eli velallinen ei kiistä maksuvelvollisuuttaan. Tällaista saatavaa on perittävä hyvän perintätavan mukaisesti ja maksun edelleen viivästyessä velkoja voi saattaa asian tuomioistuimeen summaarisena riita-asiana. Tällainen riita-asia etenee tuomioistuimessa yleensä melko joutuisasti ja velkoja saa yksipuolisen tuomion. Velkoja voi saattaa tuomion ulosottoon ja jäädä odottamaan ulosottomiehen toimia velan perimiseksi.

Yritysperinnässä voidaan käyttää toisaalta trattaa eli julkisuusuhkaista maksukehotusta. Mikäli velkaa ei makseta, velkoja saattaa tratan julkiselle protestilistalle ja tratasta tehdään myös merkintä yrityksen luottotietoihin.

Mikäli saatava on selvä ja erääntynyt, perintäkeino voi olla myös konkurssiuhkainen maksukehotus. Mikäli velallinen ei maksa saatavaa, vaihtoehtona voi olla konkurssihakemuksen tekeminen. Konkurssihakemuksen tekemisessä tulee käyttää suurta harkintaa, koska kyse on hyvin raskaasta menettelystä. Käytännössä, mikäli saatava on vähäinen, konkurssimenettelyä on pidettävä epätarkoituksenmukaisena tai kyse on hyvän perintätavan vastaisesta tilanteesta, konkurssihakemus tulisi jättää käräjäoikeudessa tutkimatta.

Entä, kun saatavasta ja sen perusteista on riitaa?

Kyse voi toisaalta olla riitaisesta saatavasta. Tällöin velallinen kiistää maksuvelvoitteensa ja asia tulisi saattaa tuomioistuimeen ratkaistavaksi laajana riita-asiana. Asia etenee haastehakemuksen, vastauksen ja mahdollisten lausumien jälkeen suulliseen valmisteluistuntoon ja pääkäsittelyyn. Käräjäoikeuden tuomiosta on pääsääntöisesti mahdollista valittaa hovioikeuteen. Oikeudenkäyntien kestot ovat Suomessa pitkiä ja asian käsittelyssä voi kestää vuosia ennen kuin velkoja saa lainvoimaisen tuomion.

Erityisesti riitaisten saatavien velkojana kannattaa ottaa aikaisessa vaiheessa juridinen apu mukaan tilanteeseen. Usein tilanne alkaa ratketa jo siinä kohtaa, kun asianajajan kirje kolahtaa velalliselle. Ja jos riitelyä tarvitsee jatkaa tuomioistuimeen saakka, asianajaja tuntee tilanteen ja tähänastisen prosessin alusta asti.