Sulautuminen ja jakautuminen ovat tavallisia toimintamalleja yritysjärjestelyissä. Elinkeinotuloverolain (EVL) yritysjärjestelysäännösten lähtökohtana on, ettei niiden mukaan toteutetusta järjestelystä aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia järjestelyihin osallisille yhtiöille tai niiden omistajille. Perusajatuksena on jatkuvuusperiaate ja luovutusvoiton verotuksen lykkääntyminen järjestelyä seuraavaan luovutukseen.

Sulautumisen verokohtelu

EVL 52 b §:n sulautumisen verokohtelua sovelletaan järjestelyyn, jossa sulautuva yhtiö purkautuu ilman selvitysmenettelyä ja siirtää kaikki varansa ja velkansa yhtenä kokonaisuutena vastaanottavalle yhtiölle. Samalla sulautuvan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskelmia uusia tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Sulautumisvastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. Tiettyjen sulautumismuotojen osalta sulautuminen on verotuksessa mahdollista ilman sulautumisvastiketta.

Sulautumisen verokohtelu perustuu jatkuvuusperiaatteeseen, jonka mukaisesti sulautuvan yhtiön vielä vähentämättä olevat hankintamenot ja muut vähennyskelpoiset menot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuvan yhtiön verotuksessa. Siirtyneiden varausten ja siirtyneisiin varoihin kohdistuvien oikaisuerien tuloutukset tapahtuvat samoin kuin ne olisivat tapahtuneet sulautuvalla yhtiöllä. Yhtiöiden sulautuessa syntynyt voitto ei ole veronalaista tuloa, eikä vastaavasti tappio ole vähennyskelpoinen meno. Voiton mahdollinen realisointi tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun vastaanottava yhtiö luovuttaa sille siirtyneitä varoja.

Verotuksessa vahvistettujen tappioiden siirtyminen vastaanottavalle yhtiölle riippuu siitä, miten sulautuneen yhtiön omistus on kehittynyt tappiovuoden alusta lukien. Vastaanottava yhtiö saa vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen yhtiön tappion, mikäli vastaanottava yhtiö tai sen osakkaat taikka yhtiö ja sen osakkaat yhdessä ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet sulautuneen yhtiön osakkeista. Sulautumisessa siirtyvästä kiinteästä omaisuudesta tai arvopapereista ei makseta varainsiirtoveroa eikä sulautuminen aiheuta välittömiä arvonlisäveroseuraamuksia. Sulautuvaa ja vastaanottavaa yhtiötä verotetaan erillisinä verovelvollisina sulautumisen voimaantuloon eli sulautumisen täytäntöönpanon rekisteröintiin asti.
Sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien verotuksessa osakkeiden vaihtamista vastaanottavan yhtiön osakkeisiin ei pidetä osakkeiden luovutuksena eikä se siten katkaise osakkeiden omistusajan laskentaa. Luovutuksen verotus lykkääntyy ajankohtaan, jolloin osakkeenomistaja luovuttaa vastikkeeksi saamansa osakkeet. Sulautumisvastikkeena saatujen osakkeiden hankintamenoksi luetaan sulautuneen yhtiön osakkeiden hankintamenoa vastaava määrä. Omistusaika lasketaan siitä ajankohdasta, jolloin sulautuvan yhtiön osakkeet on hankittu. Siltä osin, kuin vastikkeena saadaan rahaa, sulautumista pidetään luovutusvoittoverotuksen realisoivana luovutuksena.

Sisältö jatkuu opasnoston jälkeen.

Jakautumisen verokohtelu

Jakautumisella tarkoitetaan EVL 52 c §:n mukaan järjestelyä, jossa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Myös rahavastike on mahdollinen vastaavin edellytyksin kuin sulautumisessa. Jakautumisjärjestelyssä on kaksi päämallia. Kokonaisjakautumisessa yhtiö purkautuu ilman selvitysmenettelyä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle. Osittaisjakautumisessa yhtiö selvitysmenettelyttä siirtää, ilman että se purkautuu, yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuutensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle jättäen vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön.

Kun jakautuminen täyttää EVL 52 c §:n mukaiset edellytykset, järjestelyyn sovelletaan jatkuvuusperiaatetta samalla tavalla kuin sulautumiseen. Jakautuvan yhtiön verotuksessa vähentämättä olevat hankintamenot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty jakautuvan yhtiön verotuksessa. Vastaavasti jakautuminen ei aiheuta veronalaista tuloa jakautuvassa yrityksessä. Vastaanottavan yhtiön hankintamenoksi katsotaan se osa jakautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenosta, joka vastaa vastaanottavalle yhtiölle siirtynyttä osaa jakautuvan yhtiön nettovarallisuudesta. Osakkaiden verotuksessa jakautumista ei katsota osakkeiden luovutukseksi. Poistojen osalta noudatetaan samoja periaatteita kuin sulautumisessa.

Ostajan verotus liiketoimintakaupassa

Ostajan verotuksessa hankintamenoksi katsotaan myyjälle maksettu kauppahinta. Ostaja voi vähentää liiketoiminnan kauppahinnan verotuksessa vuosittaisina poistoina. Liiketoiminnan ostosta muodostuva hankintameno aktivoidaan taseeseen. Liikearvon osuuteen kauppahinnasta sovelletaan elinkeinotuloverolain poistosäännöstä, jonka mukaan liikearvo vähennetään yhtä suurina vuotuisina poistoina todennäköisenä vaikutusaikanaan, kuitenkin enintään 10 verovuotena. Jos liikearvolla ei ole tuloa kerryttävää vaikutusta kolmea vuotta pidempään, se kirjataan kuluksi luovutusvuoden verotuksessa.

Liiketoimintakaupassa ostajan maksettavaksi ei tule varainsiirtoveroa, ellei ostettuun omaisuuteen kuulu kiinteistöjä tai arvopapereita.

Luovutettavan omaisuuden arvonlisäverotus

Liiketoimintakaupan yhteydessä tapahtuvaa omaisuuden luovuttamista liiketoiminnan jatkajalle ei pidetä arvonlisäverollisena myyntinä eikä jatkajalle muodostu vähennettävää veroa, jos jatkaja ryhtyy käyttämään luovutettua omaisuutta vähennyksen oikeuttavaan tarkoitukseen. Siltä osin kuin luovutettu omaisuus ei tule vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, kyse on verollisesta myynnistä. Luovutus on verollista myös silloin, jos luovutuksensaaja ei itse jatka luovutetun liiketoiminnan tai sen osan harjoittamista. Kaupan osapuolet eivät voi sopia siitä, että luovutus käsitellään arvonlisäverollisena myyntinä.

Tutustu yritysjärjestelyihin ja yritysjärjestelyjen verosuunnitteluun liittyviin palveluihimme.

Liiketoimintakaupassa yhtiö myy liiketoimintansa tai sen osan ilman, että kohdeyhtiön osakkeenomistajien omistuksessa tapahtuu muutoksia. Kaupan kohteena voi olla osakkeita, kiinteistöjä sekä muita varallisuuseriä ja oikeuksia. Verotuksessa liiketoimintakauppa puretaan kauppaan sisältyvien omaisuuserien luovutukseksi.

Liiketoiminnan myyjän näkökulmasta keskeinen ero osakekaupan ja liiketoimintakaupan välillä on se, että liiketoimintaa ja siihen sitoutuneita varoja myytäessä luovutushinnat ja mahdollinen voitto kertyvät myyjäyhtiölle, eivät sen omistajille.

Luovutusvoiton verotus liiketoimintakaupassa

Liiketoimintakaupan seurauksena myyjäyhtiölle kertyy veronalaista tuloa, joka riippuu omaisuuden rakenteesta, poistojärjestelmästä sekä poistamattomasta hankintamenosta. Myyjäyhtiötä verotetaan kaupasta saadusta voitosta kaupantekovuoden verotuksessa 20 %:n yhteisöverokannan mukaan. Luovutusvoitto lasketaan vähentämällä omaisuuserien luovutushinnasta verotuksessa poistamatta olevat hankintamenot ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot. Hankintameno-olettamia ei voida soveltaa. Liiketoimintakaupassa syntyvää luovutusvoittoa on mahdollista vähentää myyjäyhtiön verotuksessa vahvistetuilla tappioilla.

Liiketoimintakaupassa kauppahinta kohdentuu kaupan kohteena oleville omaisuuserille niiden käyvän arvon määrään asti. Mahdollinen kohdentumaton osa kauppahinnasta katsotaan yrityksen liikearvoksi (goodwill). Itse kehitetyllä liikearvolla ei ole erillistä hankintamenoa taseessa, joten myyjän verotuksessa liiketoiminnan tuloksena syntynyt liikearvo tuloutuu kaupan myötä suoraan.

Liiketoimintakaupan kokonaisverorasitukseen vaikuttaa myös nettomyyntivoiton jakaminen osakkeenomistajille. Yhtiö voi jakaa yhteisöveron jälkeisen nettomyyntivoiton omistajilleen osinkona tai yhtiön purkautumisen yhteydessä saatavana jako-osana. Omistaja maksaa saamastaan osingosta tai jako-osasta voitonjakoveroa.

Sisältö jatkuu opasnoston jälkeen.

Ostajan verotus liiketoimintakaupassa

Ostajan verotuksessa hankintamenoksi katsotaan myyjälle maksettu kauppahinta. Ostaja voi vähentää liiketoiminnan kauppahinnan verotuksessa vuosittaisina poistoina. Liiketoiminnan ostosta muodostuva hankintameno aktivoidaan taseeseen. Liikearvon osuuteen kauppahinnasta sovelletaan elinkeinotuloverolain poistosäännöstä, jonka mukaan liikearvo vähennetään yhtä suurina vuotuisina poistoina todennäköisenä vaikutusaikanaan, kuitenkin enintään 10 verovuotena. Jos liikearvolla ei ole tuloa kerryttävää vaikutusta kolmea vuotta pidempään, se kirjataan kuluksi luovutusvuoden verotuksessa.

Liiketoimintakaupassa ostajan maksettavaksi ei tule varainsiirtoveroa, ellei ostettuun omaisuuteen kuulu kiinteistöjä tai arvopapereita.

Luovutettavan omaisuuden arvonlisäverotus

Liiketoimintakaupan yhteydessä tapahtuvaa omaisuuden luovuttamista liiketoiminnan jatkajalle ei pidetä arvonlisäverollisena myyntinä eikä jatkajalle muodostu vähennettävää veroa, jos jatkaja ryhtyy käyttämään luovutettua omaisuutta vähennyksen oikeuttavaan tarkoitukseen. Siltä osin kuin luovutettu omaisuus ei tule vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, kyse on verollisesta myynnistä. Luovutus on verollista myös silloin, jos luovutuksensaaja ei itse jatka luovutetun liiketoiminnan tai sen osan harjoittamista. Kaupan osapuolet eivät voi sopia siitä, että luovutus käsitellään arvonlisäverollisena myyntinä.

Tutustu yritysjärjestelyihin ja yritysjärjestelyjen verosuunnitteluun liittyviin palveluihimme.

Tulon veronalaisuutta koskevan pääsäännön perusteella osakekaupan seurauksena syntyvät luovutusvoitot ovat lähtökohtaisesti veronalaista tuloa riippumatta siitä, kuinka kauan myyjä on omistanut osakkeet ja siitä, miten myyjä on ne saanut. Vastaavasti osakkeen verotuksessa poistamaton hankintameno on lähtökohtaisesti vähennyskelpoista menoa.

Luovutusvoiton verotus

Luovutusvoiton verotukseen vaikuttaa, onko osakkeiden myyjä henkilöosakas vai yhtiö. Henkilöosakkaan luovutusvoitto verotetaan pääomatulojen veroprosentin mukaan joko 30 %:n tai 34 %:n verokannalla. Luovutusvoittoveroa ei kuitenkaan muodostu, jos kalenterivuoden aikana luovutetun omaisuuden yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1000,00 euroa. Huomioon ei oteta erikseen verovapaiksi säädettyjä luovutuksia. Luovutusvoiton tai -tappion määrää laskettaessa henkilöosakas saa vähentää osakkeiden hankintamenon sekä voiton hankkimiskulut, kuten välityspalkkiot ja toimitusmaksut.

Hankintamenon ja voiton hankkimiskulujen yhteismäärän sijaan verovelvollinen voi halutessaan käyttää niin sanottua hankintameno-olettamaa, jos sen mukaan laskettu vähennys on yhteismäärältään suurempi. Hankintameno-olettamaa käytettäessä osakkeiden luovutushinnasta vähennetään 20 %, jos luovuttaja on omistanut osakkeet luovutushetkellä alle 10 vuotta. Jos luovutettujen osakkeiden omistusaika luovutushetkellä on ollut vähintään 10 vuotta, hankintameno-olettama on 40 % luovutushinnasta. Olettamaa käytettäessä osakkeiden luovutushinnasta ei saada vähentää muita kuluja. Hankintameno-olettamaa sovelletaan vain silloin, kun luovutusvoitto verotetaan tuloverolain mukaan.

Miten osakekaupasta verotetaan

Kun osakkeiden myyjä on yhtiö, myynnistä syntyvä luovutusvoitto verotetaan elinkeinotulona 20 %:n verokannalla. Erään poikkeuksen osakeluovutusten veronalaisuudesta muodostavat yhteisöjen käyttöomaisuuteen kuuluvat osakkeet, jotka ovat tiettyjen edellytysten täyttyessä verovapaasti luovutettavia. Vastaavasti käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenot ovat vähennyskelvottomia. Verovapaiden osakeluovutusten edellytyksenä on, että luovutettavat osakkeet kuuluvat omistajayhteisön harjoittaman elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen, minkä lisäksi osakeluovutuksen tulee täyttää elinkeinotuloverolain 6 b §:ssä säädetyt muut edellytykset.

Osakkeiden ostajalle hankintameno on vähennyskelpoinen vasta, kun osakkeet luovutetaan edelleen. Hankintamenosta ei ole mahdollista tehdä vähennyskelpoista poistoa osakkeiden arvonalentumisen perusteella. Rahoituskustannukset sen sijaan ovat ostajalle pääsääntöisesti vuosikuluna vähennyskelpoisia. Ostajan tulee maksaa varainsiirtoveroa 1,6 % koko kauppahinnasta.

Kohdeyhtiön verotuksessa vahvistetut tappiot menetetään, jos yli puolet yhtiön osakkeista välittömästi tai välillisesti vaihtaa omistajaa. Erityisistä syistä verovirasto voi hakemuksesta myöntää poikkeusluvan tappioiden säilyttämiseen.

Tutustu yritysjärjestelyihin liittyviin palveluihimme. Avustamme myös osakassopimuksen laatimisessa ja muiden yrityksen sisäisten ja ulkoisten sopimusten tarkastamisessa.

Tarkastelussa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen toimitilojen vuokrasopimukset

Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023. Toiminnot siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille ja laki määrittää myös toimintoihin liittyvän omaisuuden, vastuiden ja velvoitteiden siirroista. Tarkastelemme tässä artikkelissa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen toimitilojen vuokrasopimuksia sekä niiden neuvottelua ohjaavia ja rajaavia määräyksiä.

Hyvinvointialueiden toimitilat

Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät ja erityishuoltopiirit siirretään hyvinvointialueille suoraan lain nojalla eli niiden omaisuus, vastuut ja velvoitteet siirtyvät yleisseuraantona hyvinvointialueille. Kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevat kunnan omistamat toimitilat siirtyvät vuokrasopimuksen nojalla hyvinvointialueen hallintaan.

Hyvinvointialueet ja kunnat käyvät tällä hetkellä neuvotteluja kunnan omistamien toimitilojen vuokrasopimuksista. Osapuolten tulee kuitenkin tiedostaa, että neuvotteluvara on rajattu, vuokran suuruus on määritelty osapuolia sitovasti.

Vuokrasopimuksia koskeva sääntely

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (616/2021, jäljempänä voimaanpanolaki) 22 §:n mukaan:

Lain esitöiden (HE 241/2020 vp) mukaan hyvinvointialue ja kunta voisivat viimeksi mainitun pykälän 4 momentin nojalla esimerkiksi sopia, että jokin tila ei siirtyisi lainkaan hyvinvointialueen hallintaan esimerkiksi silloin, jos hyvinvointialueella ei olisi tilalle tarvetta ja kunta tarvitsisi tilan muuhun käyttöönsä. Hyvinvointialue ja kunta voisivat myös sopia, että siirtymäkauden vuokrasopimus olisi voimassa pitemmän tai lyhyemmän ajan kuin mitä edellä on säädetty. Vuokran määräytymisen olisi kuitenkin tapahduttava siirtymäkauden ajan siten kuin viimeksi mainitun pykälän 3 momentissa ja sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa säädetään.

Vuokran määräytyminen

Kunnan ja hyvinvointialueen välisen siirtymäkauden vuokrasopimuksen vuokran määräytymisestä vuosina 2023–2026 annetun asetuksen (272/2022) 2 ja 3 §:ien mukaan:

Viimeksi mainitun asetuksen 4 §:n mukaan ensisijaisesti käytetään kirjanpitoon perustuvaa teknistä arvoa tai yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan määriteltyä teknistä arvoa. Jos tällaista ei ole, niin sitten rakennukselle muodostetaan laskennallinen tekninen arvo vähentämällä jälleenhankinta-arvosta asetuksen 4 §:n 1 momentin mukainen oletuskuluminen.

Säädöshierarkia

Säädöshierarkiassa on kyse sekä säädösten arvoasemasta suhteessa toisiinsa. Suomalaisessa säädöshierarkiassa ylimpänä on perustuslakitaso, jonka alapuolella ovat tavalliset lait, joista eduskunta päättää perustuslaissa osoitetussa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lakien tason alapuolella ovat asetukset, joita perustuslaissa olevan valtuussäännöksen nojalla voivat antaa tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriöt.
Jokainen säädös saa pätevyytensä ylemmän tasoisesta säädöksestä tai toisin sanottuna, jokainen tietyn tasoisen säädöksen säännös voi olla pätevä vain ylemmän tasoisesta säädöksestä johtuvan valtuuden nojalla ja puitteissa. Valtioneuvostolle on voimaanpanolain 22 §:ssä annettu valtuus antaa tarkempia säännöksiä vuokran määräytymisestä valtioneuvoston asetuksella. Vuokran määräytymisestä annettu asetus ei ole ristiriidassa perustuslain tai laintasoisen säädöksen kanssa.

Lopuksi

Lain esitöiden (HE 241/2020 vp) mukaan siirtymäkauden ajaksi hyvinvointialueen ja kunnan välillä solmittava vuokrasopimus perustu lain säännökseen, jolla kunta velvoitetaan vuokraamaan omistamansa toimitilat hyvinvointialueelle. Siirtymäkauden aikana kunta ei siis toimi kuntalain 15 luvun tarkoittamalla tavalla markkinoilla.

Voimaanpanolaki ja vuokran määräytymisestä annettu asetus sitovat kuntia ja hyvinvointialueita. Kunnat on lainsäädännöllä velvoitettu vuokraamaan omistamansa toimitilat hyvinvointialueelle. Vastaavasti hyvinvointialueet on asetuksella velvoitettu vuosina 2023-2026 maksamaan kunnille pääomavuokraa, jossa käytetään kuuden prosentin tuottovaatimusta. Kysymys ei ole harkinnanvaraisesta tai neuvoteltavasta asiasta, vaan velvoittavista säännöksistä.

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Omakoti-lehdessä

Omakotitalossa asuvan ei tarvitse miettiä samanlaisia järjestyssääntöjä kuin asunto-osakkeessa asuvan, mutta omakotitaloasujankin on hyvä olla selvillä muutamista tärkeistä laeista, jotka liittyvät asujan suhteisiin naapureihin ja kuntaan.

Laki eräistä naapuruussuhteista

Eräistä naapuruussuhteista annettu laki (26/1920, naapuruussuhdelaki) on vuodelta 1920, mutta monilta osiltaan vielä aivan relevantti nykypäivänäkin. Osa sen säännöksistä sisältyy nykyään kaavamääräyksiin tai maankäyttö- ja rakennuslakiin, mutta toiset taas määrittelevät hyvinkin tarkasti naapureiden välisiä asioita. Lain säännökset tarkoitettu suojaamaan naapuria, ettei toisen kiinteistön käyttö aiheuta ongelmia. Tämän vuoksi laissa esimerkiksi säädetään siitä, ettei kattoa saa rakentaa siten (ellei toisin ole sovittu), että vesi tippuu siitä naapurin puolelle. Usein pinnalle nouseva kysymys naapurin puolen oksista ja puunjuurista on ratkaistu naapuruussuhdelaissa: jos naapurin puolen puista tai pensaista tunkeutuu juuria tai roikkuu oksia oman kiinteistön puolelle siten, että ne haittaavat kiinteistön käyttöä, voi ne poistaa oman kiinteistön puolelta omatoimisesti, jollei naapuri tee sitä kehotuksen saatuaan. On muistettava, että oksien tai juurien on aiheuttava haittaa, esimerkiksi juurten vaurioittaessa ajotietä tai istutuksia. Säännös ei siis koske sitä, että naapurin pihapuusta muutaman sentin omalle puolelle tulevat oksat saisi geometrisen tarkasti poistaa.

Sisältö jatkuu opasnoston jälkeen.

Useissa naapuruussuhdelain säännöksissä toistuu idea, että kiinteistön omistaja voi omatoimisesti ja tietyissä tapauksissa naapurin kustannuksella, toteuttaa tarvittavat toimet oman kiinteistönsä suojelemiseksi, jos naapuri ei toimi. Laissa onkin säädetty esimerkiksi siitä, että jos rakennus, muuri tai muu vastaava laitos naapurin puolella uhkaa sortua ja siten tuottaa vahinkoa, on sallittua itse ryhtyä rajoittamaan vahinkoa, jos naapuri ei reagoi kehotukseen korjata ongelma.

Yleiseen viihtyvyyteen liittyen lakia on päivitetty 2000-luvun alussa, jolloin lakiin on otettu säännökset kiinteistön käytöstä. Kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

Metelöintiä koskeva säännös on samankaltainen järjestyslain 3 §:n 2 momentin kanssa, jossa kielletään metelöinti myös yksityisalueella silloin kun sen vaikutuksen ulottuvat myös julkiselle paikalle. Käytännössä tämä konkretisoituu kaupunkialueella varsin helposti katutilan ollessa hyvin lähellä tonttien pihoja ja rakennuksia.

Lasse Jelekäinen, OTM

Sukupolvenvaihdostilanteessa ei useinkaan käytetä yrityksen käypiä arvoja. Verohallinto on antanut ohjeensa arvonmäärityksestä sukupolvenvaihdostilanteissa. Mikäli yhtiön osakkeilla on käyty kauppaa, voidaan arvo sitoa toteutuneisiin kauppoihin. Usein tilanne on se, että yhtiön osakkeilla ei ole käyty riittävästi kauppaa, jotta arvo voitaisiin määritellä kauppojen perusteella. Seuraavassa käsitellään asiaa verottajan ohjeen perusteella.

Yrityksen substanssiarvo

Verottajan ohjeiden mukainen substanssiarvo saadaan, kun yrityksen kaikista varoista vähennetään yrityksen velat. Varat ja velat määritetään viimeksi päättyneen tilikauden taseen mukaan. Olennaiset muutokset tilinpäätöksen jälkeen on otettava huomioon. Substanssiarvo määritetään siis hyvin suoraviivaisesti kyseessä olevan yrityksen taseen perusteella.

Yrityksen tuottoarvo

Verottajan ohjeiden mukainen tuottoarvo saadaan laskelmalla kolmen edellisen vuoden tuloksen keskiarvo, joka pääomitetaan 15 % korkokannalla.

Yrityksen arvon määrittäminen

Mikäli tuottoarvo edellä verottajan ohjeen mukaisesti laskettuna on suurempi kuin verottajan ohjeen mukaan laskettu substanssiarvo, on verottajan ohjeen mukainen yrityksen käypä arvo tuottoarvon ja substanssiarvon keskiarvo. Mikäli yrityksen substanssiarvo on suurempi kuin yrityksen tuottoarvo, yrityksen arvona pidetään substanssiarvoa.

Sukupolvenvaihdostilanteessa yrityksen arvonmääritys on edellä kerrotuin tavoin hyvin kaavamainen. Arvoon voidaan käytännössä vaikuttaa substanssiarvon osalta esimerkiksi siirtämällä yhtiön taseessa olevia varoja tai velkoja yrityksen ulkopuolelle.

Sukupolvenvaihdoshuojennukset

Sukupolvenvaihdostilanteessa on hyvä muistaa sukupolvenvaihdoshuojennukset. Niillä on edellytysten täyttyessä erittäin suuri merkitys järjestelyn verokustannuksiin.

Laskelmat yrityksen arvosta sukupolvenvaihdostilanteessa sekä sukupolvenvaihdoshuojennuksesta

Sukupolvenvaihdosta harkittaessa muista pyytää meiltä tarjous. Meillä on kiinteähintainen tuote, jossa määritellään yhtiön verottajan ohjeiden mukainen arvo sekä lahjaveroseuraamukset käytettäessä lahjaa ja huojennuksen määrä. Edelleen kokonaisuus sisältää laskelman verovapaasta myyntivoitosta ja alimmasta hinnasta, jolla myynti voidaan toteuttaa. Kokonaisuus sisältää myös laskelman lahjaveronhuojennuksen määrästä sekä siitä seuraavan veron määrästä. Kokonaisuus sisältää vielä omien osakkeiden hankinnan alimman hinnan. Hankinnan osalta sukupolvenvaihdoshuojennusta ei ole saatavissa. Se kuitenkin toisinaan liittyy osana kokonaisuuteen.

Ennakkoratkaisu

Mikäli suunniteltuun järjestelyyn tai sen arvostukseen tai muihin verotuksellisiin kysymyksiin liittyy epävarmuutta, suosittelemme ennakkoratkaisun pyytämistä verottajalta. Mikäli hakemuksen perusteella verottaja antaa ennakkoratkaisun pyydettyyn kysymykseen ja järjestely toteutetaan ennakkoratkaisun mukaisesti, verottaja on sidottu ennakkoratkaisuun verovelvollisen sitä pyytäessä.

Autamme mielellämme ennakkoratkaisun hankkimisessa sekä sen arvioimisessa, onko ennakkoratkaisulle tarvetta.

Koeajalla irtisanomisen tulee perustua työntekijän sopimattomuuteen tai puutteelliseen suoriutumiseen.

Irtisanominen ei saa perustua epäasialliseen tai syrjivään syyhyn, joka liittyy työpaikan ulkopuolisiin seikkoihin.

Koeajan tarkoitus

Työsuhteen alussa on koeaika vain silloin, jos siitä on sovittu. Koeajan aikana on tarkoitus selvittää puolin ja toisin, vastaako työnkuva työntekijän odotuksia ja toisaalta soveltuuko työntekijä hänelle annettuun työtehtävään.

Koeaikaehtoa voidaan käyttää toistaiseksi voimassa olevissa ja määräaikaisissa työsopimuksissa. Koeajan päätyttyä tehty työsopimus jatkuu sellaisena, kuin oli alun perin sovittu.

Työnantaja ei voi ottaa perusteetta koeaikaa koskevaa ehtoa vain joidenkin samaa työtä tekevien työntekijöiden sopimuksiin. Samassa tai samanarvoisessa työssä olevien työntekijöiden erilaiseen kohteluun tulee olla hyväksyttävä syy.

Irtisanominen koeajalla edellyttää, että koeaikaehto voidaan näyttää toteen. Käytännössä tämä tarkoittaa kirjallista sopimista, vaikka laki ei sitä vaadikaan.

Irtisanominen koeajalla eli koeaikapurku

Koeaikana työntekijä tai työnantaja voi yksipuolisesti purkaa työsopimuksen ilman irtisanomisaikaa. Koeaikapurku päättää työsopimuksen heti.

Jos työskentely ei ole vielä alkanut, ei irtisanomista ei voi tehdä vetoamalla koeaikaan. Työntekijän soveltuvuutta voi arvioida ainoastaan työskentelyn perusteella. Jos irtisanominen halutaan tehdä ennen työskentelyn alkamista, se täytyy tehdä normaalien päättämissäännösten perusteella.

Epäasialliset ja syrjivät purkuperusteet

Työnantaja ei voi purkaa työsuhdetta koeajalla epäasiallisella tai syrjivällä perusteella.

Työsuhteen purkamisen näkökulmasta syrjiviä syitä ovat

• ikä
• terveydentila
• kansallinen tai etninen alkuperä
• sukupuolinen suuntautuneisuus
• kieli
• uskonto
• mielipide
• perhesuhteet
• ammattiyhdistystoiminta
• poliittinen toiminta
• muu näihin verrattava seikka.

Jos koeaikainen työsopimus puretaan raskauden perusteella, on kysymys kielletystä perusteesta. Muita kiellettyjä perusteita voivat olla vanhemmuus, vakaumus, yhdistystoiminta ja yhteiskunnallinen asema.

Toisaalta, jos terveydelliset rajoitteet estävät työntekijää suoriutumasta kaikista työtehtävistään, purkamisperuste ei ole epäasiallinen koeajan tarkoitukseen nähden.

Tuomioistuin harkitsee viime kädessä, onko kyseessä epäasiallisen peruste.

Työntekijällä on näyttötaakka epäasiallisesta syystä

Oikeuden tuomio voidaan muotoilla työntekijän eduksi näin:

”Oikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että X olisi laiminlyönyt hänelle kuuluneiden töiden suorittamisen tai että hän muutenkaan olisi osoittautunut sopimattomaksi työsopimuksessa tarkoitettuun tehtävään..”

Työnantajan on työntekijän pyynnöstä ilmoitettava viivytyksettä työntekijälle kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivä ja ne syyt, joiden perusteella työsopimus on päätetty.

Irtisanomisen on perustuttava suoriutumiseen tai sopivuuteen

Tuotannolliset ja taloudelliset vaikeudet eivät ole enää laillisia koeaikapurun perusteita, koska koeajan tarkoitus liittyy suorituksen arviointiin. Tämä poikkeaa aikaisemmasta oikeuskäytännöstä.

Oikeuskäytännössä epäasialliset purkuperusteet ovat liittyneet tyypillisesti työajan tai työpaikan ulkopuolisiin olosuhteisiin, jotka eivät vaikuta työsuhteeseen. Tällaisia syitä ovat olleet mm. työntekijän terveyteen kohdistuneet aiheettomat epäilyt.

Hyväksyttäviä perusteita ja kokonaisharkinta

Työsopimus voidaan purkaa koeaikana, kun työntekijän suoritus on puutteellinen. Syinä voivat olla työstä myöhästymiset ja luvattomat poissaolot.

Silloin kun tuomioistuin harkitsee koeaikapurun oikeutusta, koeaikaehtoa tarkastellaan aina osana työnantajan ja työntekijän välistä kokonaisuutta.

Hyväksyttäväksi purkuperusteeksi on oikeuskäytännössä riittänyt myös työntekijän yleinen sopimattomuus tai sopeutumattomuus. Tämän tarvitse koskea itse työsuoritusta, vaan asia voi näkyä työntekijän muunlaisenakin käyttäytymisenä työpaikalla.

Tärkeimpänä koeaikaehdon arviointiin ratkaisutilanteessa vaikuttaa ennen kaikkea se, oliko koeaikaehdolla tarkoitus kiertää työsuhdeturvaa.

Hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyy vuonna 2023 noin 175 000 henkilöä liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti. Tässä yhteydessä keskustelu on keskittynyt palkkaharmonisoinnin toteuttamistapaan ja kustannuksiin. Julkisuudessa ei ole lainkaan keskusteltu kohtuullisesta ajasta, jonka kuluessa palkkaharmonisointi tulee toteuttaa. Hyvinvointialueiden kannattaa työnantajina erityisesti tämä asia huomioida.

Taustalla työsopimuslain vaatimus työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta

Ensin on syytä todeta, että palkkaharmonisointi perustuu työsopimuslain (2001/55) 2 luvun 2 §:n tarkoittamaan syrjinnän kieltoon ja tasapuolisen kohtelun vaatimukseen, työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n säännös on pakottavaa oikeutta eli siitä ei voi poiketa edes virka- ja työehtosopimuksella. Tämä on todettu oikeuskäytännössä esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:10, jonka mukaan työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädetty syrjinnän kielto ja tasapuolisen kohtelun vaatimus ovat pakottavaa oikeutta, joka rajoittaa myös sopimista työsuhteen ehdoista työehtosopimuksin.

Palkkaharmonisoinnin toteuttamistapa

Palkkaharmonisoinnin toteuttamisessa on toisinaan viitattu työtuomioistuimen 12.3.2018 antamaa ratkaisua TT 2018:18. Työtuomioistuin katsoi, että asiassa ei ollut esitetty hyväksyttävää perustetta sille, että korkeammalla vaativuustasolla työskenteleville fysioterapeuteille oli maksettu pienempää tehtäväkohtaista palkkaa kuin alemmalla vaativuustasolla työskenteleville fysioterapeuteille. Asiassa ei ollut myöskään esitetty hyväksyttävää perustetta sille, että samalla vaativuustasolla työskenteleville fysioterapeuteille on maksettu pienempää tehtäväkohtaista palkkaa kuin kolmelle nimetylle fysioterapeutille.

Julkisuudessa käydyissä keskusteluissa on kuitenkin pohdittu enemmän sitä, pitäisikö palkat ammattijärjestöjen näkemyksen mukaisesti harmonisoida kärki- tai piikkipalkan tasolle vai pitäisikö ne sovittaa keskimmäisen palkan eli mediaanin tasolle eri vaativuusryhmittäin.

Oikea vastaus lienee ”samasta työstä sama palkka”. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työ- ja virkaehtosopimuksen (Sote-sopimus 2021) mukaan tehtävien vaativuutta arvioitaessa otetaan huomioon työn edellyttämä osaaminen, työn vaikutukset ja vastuu sekä työn edellyttämät yhteistyötaidot ja työolosuhteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä käyttää arvioinnissa ennalta määriteltyjä muita objektiivisia vaativuustekijöitä.

Jos kaksi eri tehtävää ovat arvioinnissa huomioitavien vaativuustekijöiden perusteella yhtä vaativat, niin niissä työskenteleville työntekijöille tulee maksaa samansuuruista tehtäväkohtaista palkkaa.

Palkkaharmonisoinnin kustannukset

Hallituksen esityksessä hyvinvointialueiden perustamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 241/2020) palkkaharmonisoinnin kustannuksiksi on arvioitu 124–434 miljoonaa euroa vuodessa. KT Kuntatyönantajat tiedotti 3.2.2022, että hyvinvointialueiden palkkaharmonisointi nostaa työvoimakustannuksia vuositasolla noin 680 miljoonaa euroa. Kustannukset ovat yksittäiselle hyvinvointialueellekin merkittävät. Palkkaharmonisointiaika ratkaisee kuitenkin sen, milloin nämä kustannukset tulevat maksettaviksi.

Kohtuullisen palkkaharmonisointiajan määrittelystä

Valtioneuvoston sivuilla on todettu 20.1.2022 julkaistussa jutussa ”Sote-uudistuksen muutoskustannusten arviot tarkentuvat toimeenpanon edetessä” palkkaharmonisoinnin osalta, että työmarkkinaosapuolten välillä ratkaistaan alueellisesti myös se, millä aikataululla palvelusuhteen ehtoja ja palkkausta harmonisoidaan. Tämä ei pidä paikkaansa.

Palkkaharmonisointivelvollisuus on edellä kuvatulla tavalla pakottavaa oikeutta, eikä siitä voi poiketa edes valtakunnallisin työehtosopimuksin, saatikka alueellisin ratkaisuin. Palkkaharmonisoinnin toteuttamistapa ja -aika määräytyvät oikeuskäytännön mukaan. Vallitsevasta oikeuskäytännöstä voidaan harmonisointiajan osalta ottaa esimerkiksi seuraavat oikeustapaukset:

• KKO 2013:11, viiden työntekijän palkkaerot olivat kestäneet puolitoista vuotta, KKO katsoi, että työnantaja oli täyttänyt tasapuolisen kohtelun vaatimuksen, mutta ei edellyttänyt, että palkkaerot olisi pitänyt poistaa puolessatoista vuodessa.
• KKO 2013:10, yksi työntekijä, palkka oli harmonisoitu kahdessa vuodessa, KKO katsoi, että palkat oli yhtenäistetty kohtuullisessa ajassa, mutta ei edellyttänyt, että palkat olisi pitänyt yhtenäistää kahdessa vuodessa.
• TT 2018:18, 29 työfysioterapeutin palkkojen kohtuullinen harmonisointiaika oli viisi vuotta.
• KKO 2004:103, kolme työntekijää, palkkoja ei ollut yhtenäistetty 16 vuodessa, mutta työnantajan ei katsottu rikkoneen velvollisuuksiaan.

Viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä esimerkkinä on Turun hovioikeuden 19.10.2021 antama tuomio Nro 709 (ei lainvoimainen). Tuossa tapauksessa kolmen suuhygienistin palkat olivat 1.1.2013 tapahtuneen liikkeenluovutuksen takia vielä seitsemän vuoden jälkeen korkeammat kuin myöhemmin 30.9.2014 tehdyllä työsopimuksella palkatun suuhygienistin palkka. Hovioikeus ei katsonut työnantajan rikkoneen tasapuolisen kohtelun velvoitetta.

Kaikkien hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyy vuoden 2023 alussa vähintään useita tuhansia työntekijöitä. Pienimmäksi 21 hyvinvointialueesta on julkisuudessa jossain yhteydessä todettu Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue, jossa on yli 4000 työntekijää. Oikeuskäytännön perusteella palkkaharmonisointiaika olisi Keski-Pohjanmaalla perustellusti vähintään kymmenen vuotta.

Huomio etenemisestä hyvinvointialueiden johdolle

Hyvinvointialueiden kannattaa työnantajina tiedostaa se, että oikeuskäytännössä ei ole yhdessäkään ratkaisussa edellytetty, että palkkaeroja pitäisi vähitellen poistaa palkkaharmonisointiaikana. Kaikissa ratkaisuissa on lähtökohtana ollut se, että palkat tulee olla harmonisoitu kohtuullisessa ajassa. Palkkaharmonisointiajan voi käyttää esimerkiksi harmonisoinnin suunnitteluun, tehtävien vaativuustekijöiden määrittelyyn ja rahoituksen järjestämiseen.

Lue artikkelimme osakeyhtiön perustamiseen liittyvästä lainsäädännöstä.

Osakeyhtiö on yleisin suomalaisista yritysmuodoista. Sen ominaispiirre on, että kaikki sen omistajat lähtökohtaisesti vastaavat yhtiön veloista ainoastaan yhtiöön sijoittamallaan varallisuudella. Osakeyhtiöitä on sekä yksityisiä (Oy) että julkisia (Oyj). Tässä käsitellään ainoastaan yksityistä osakeyhtiötä.

Lue artikkelimme kommandiittiyhtiön tai avoimen yhtiön perustamisesta ›

Hallitus ja nimenkirjoitusoikeus osakeyhtiössä

Toisin kuin henkilöyhtiöillä osakeyhtiöllä on aina oltava hallitus, eivätkä osakkeenomistajat automaattisesti saa edustaa yhtiötä, ellei heille ole erikseen oikeutta annettu. Yhtiöjärjestyksellä määrätään usein, miten yhtiön nimenkirjoitusoikeutta käytetään. Voidaan määrätä toimitusjohtajan sekä hallituksen puheenjohtajan sekä hallituksen jäsenten edustamisoikeudesta ja asettaa ehdoksi edustamisoikeudelle vaikkapa kahdelle tietyn ryhmän jäsenen toimiminen yhdessä. Nimenkirjoitusoikeus voidaan antaa myös prokuristille. Jollei yhtiöjärjestyksessä muuta määrätä, edustamisoikeus on hallituksella kokonaisuutena sekä toimitusjohtajalla, mikäli yhtiöllä tällainen on, tehtäviinsä kuuluvissa asioissa.

Osakeyhtiön rekisteröinti

Kuten henkilöyhtiöt, osakeyhtiöt rekisteröidään aina kaupparekisteriin. Perustamisen voi tehdä sähköisesti tai paperilomakkeella PRH:ssa.

Osakeyhtiön perustamissopimus

Osakeyhtiö perustetaan kirjallisella perustamissopimuksella, jonka kaikki osakkeenomistajat allekirjoittavat. Perustamissopimuksen allekirjoituksella osakkeenomistaja merkitsee perustamissopimuksesta ilmenevän määrän osakkeita. Merkintää ei voida peruuttaa sen jälkeen, kun kaikki osakkeet on merkitty, jollei toisin sovita. Johdon jäsenten ja tilintarkastajien toimikausi ja tehtävät alkavat perustamissopimuksen allekirjoittamisesta.

Perustamissopimuksessa on aina mainittava:

1. sopimuksen päivämäärä;
2. kaikki osakkeenomistajat ja kunkin merkitsemät osakkeet;
3. osakkeesta yhtiölle maksettava määrä (merkintähinta);
4. osakkeen maksuaika; sekä
5. yhtiön hallituksen jäsenet.

Osakeyhtiön yhtiöjärjestys

Sopimukseen on otettava tai sen liitteeksi liitettävä yhtiöjärjestys. Tilikaudesta on määrättävä joko perustamissopimuksessa tai yhtiöjärjestyksessä.

Yhtiön yhtiöjärjestys on lain määräämänä hyvin suppea ja sen täytyy sisältää ainoastaan seuraavat tiedot:

Yhtiöjärjestyksessä on aina mainittava yhtiön:

• toiminimi;
• kotipaikkana oleva Suomen kunta
• toimiala

Näiden lisäksi yhtiöjärjestyksessä kuitenkin tavallisesti määrätään esimerkiksi edustamisesta, osakkeiden lunastuksesta ja muista asioista. Huomattavaa on, että koska yhtiöjärjestys on julkinen asiakirja, siihen sisällytetyt määräykset ovat olettavasti muidenkin tiedossa. Tällöin esimerkiksi yhtiön sopimuskumppanit eivät saa vilpittömän mielen suojaa eli heidän olisi pitänyt tietää, jos esimerkiksi joku on tehnyt yhtiön nimissä sopimuksen vastoin yhtiöjärjestyksen edustamista koskevaa määräystä.

Yhtiöjärjestyksessä on tärkeää sopia lunastuslausekkeesta, missä määritellään ne edellytykset, joilla yhtiö tai sen osakkaat voivat puuttua osakkeiden siirtymiseen toiselle taholle. Selkeintä lunastushinnan osalta on se, että lausekkeessa on määritelty esimerkiksi tilinpäätökseen pohjautuen, miten lunastushinta lasketaan. yhtiöjärjestyksessä olisi hyvä olla myös suostumuslauseke, jolla velvoitetaan hankkimaan osakkeen siirrolle yhtiön hallituksen suostumus.

Välimieslauseke on olennainen osa kokonaisuutta. Sillä varmistetaan esimerkiksi lunastusriidan nopea käsittely. Hyvä on sopia myös sähköisistä menettelyistä eri tilanteessa. Toimialan osalta on tärkeä muotoilla toimiala erityisesti erikoistilanteissa oikein. Tällaisia ovat mm. in-house yhtiöt, jotka eivät toimi markkinoilla vaan palvelevat esimerkiksi kunnan tiettyä toimintoa. Vastaavasti ns. Mankala yhtiöissä tavoitteena on se, että voitto ei kerry yhtiöön vaan yhtiön osakkaat saavat yhtiön kautta tietyn palvelun, esimerkiksi omistusosuuttaan vastaavan osuuden yhtiön energiantuotannosta.

Merkintähinta osakeyhtiössä

Osakkeen merkintähinta merkitään osakepääomaan, jollei sitä ole perustamissopimuksessa tai yhtiöjärjestyksessä määrätty merkittäväksi osittain sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP).

Osakkeen merkintähinta voi olla myös 0 euroa, sillä yksityisellä osakeyhtiöllä ei tarvitse olla lainkaan osakepääomaa. Merkintähinta voidaan maksaa rahana tai apporttiomaisuutena. Perustaminen ilman osakepääomaa nopeuttaa perustamista, koska ei tarvita tilin avaamista pankkiin eikä tilintarkastajan lausuntoa. Usein pääomittaminen hoidetaankin vasta perustamisen jälkeen.

Merkintä apporttiomaisuudella

Apporttimaisuudella on luovutushetkellä oltava vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Sitoumus työn tai palvelun suorittamiseen ei voi olla apporttiomaisuutta. Merkintähinnan maksamisesta apporttiomaisuudella on määrättävä perustamissopimuksessa. Perustamissopimuksessa on lisäksi oltava selvitys, jossa yksilöidään apporttiomaisuus ja sillä suoritettava maksu sekä selvitetään omaisuuden arvostamiseen vaikuttavat seikat ja omaisuuden arvostamisessa noudatettavat menetelmät. Jos tämän momentin säännöksiä ei ole noudatettu, merkitsijällä on velvollisuus näyttää, että omaisuudella oli maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Puuttuva määrä on maksettava yhtiölle rahassa.

Sijoitetun vapaan pääoman rahasto (SVOP)

Sijoitetun vapaan pääoman rahasto, johon osakepääomaa voi määrätä osittain maksettavan, on yhtiön kirjanpidossa tase-erä, joka kuuluu yhtiön omaan pääomaan ja jolla ei ole takaisinmaksuvelvollisuutta. SVOP eroaa vieraasta pääomasta ja toisaalta sidotusta pääomasta, kuten osakepääomasta, josta ei voi jakaa varoja osakkaille ja jonka tarkoitus on suojata yhtiön velkojia.

SVOP sisältää yhtiöön tehtyjä sijoituksia sekä tilikauden voittoja. Rahastosta voidaan maksaa osinkoa osakkeenomistajille ja sitä voidaan palauttaa osakkaille tietyin edellytyksin verovapaasti. Jos yhtiön osakepääoma on 0 euroa, merkitään yhtiöön tehdyt sijoitukset ainoastaan SVOP:iin, eikä yhtiöön sen perustamisvaiheessa tarvitse sijoittaa ollenkaan rahaa. Jos taas yhtiöllä on yhtiöjärjestyksessä määrätty osakepääoma, on merkintähinta maksettava osakepääomaan osakepääoman määrään saakka.

Osakassopimus osakeyhtiössä

Osakassopimuksella sovitaan usein osakkaiden velvollisuuksista sekä oikeuksista toisiinsa nähden. Yhtiö voi olla myös sopimuksen osapuolena. Tavanomaisia asioita, joista osakassopimuksessa sovitaan ovat mm. yhtiön hallintoon, kuten hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan valintaan sekä päätöksentekoon yhtiössä liittyvistä asioista. Keskeistä on sopia osakkeiden määrän muuttumiseen sekä luovutuksiin liittyvistä asioista. Tärkeää on sopia esimerkiksi siitä, kuinka osakkeiden lunastukset riitatilanteissa ja muissa luopumistilanteissa hoidetaan sekä kuinka osakkeet hinnoitellaan. Usein on tarpeellista sopia osakkaiden työskentelystä yhtiössä sekä työskentelyn päättymisen vaikutuksesta omistukseen. Usein sopimukseen liitetään määräyksiä kilpailu- ja rekrytointi sekä houkuttelukielloista.

Osakassopimus on tyypillisesti salassa pidettävä. Sen tehosteena ovat useimmiten sopimussakkolausekkeet. Pääsääntöisesti riidanratkaisulausekkeena on välityslauseke.

Yhtiöjärjestys ja osakassopimus osakeyhtiössä

Yhtiöjärjestys ja osakassopimus on hyvä laatia siten, että ne toimivat yhdessä. Niitä laatimaan ja kokonaisuuden rakentamisessa avustamaan on tärkeää ottaa yhtiöoikeutta osaava asianajaja.

Lue artikkelimme kommandiittiyhtiön tai avoimen yhtiön perustamiseen liittyvästä lainsäädännöstä.

Suomessa on mahdollista harjoittaa yritystoimintaa monessa eri muodossa. Toiminimiyrittäminen eli yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen ei luo uutta oikeushenkilöä. Tässä artikkelissa käsiteltävät yhtiöt sen sijaan ovat omistajistaan erillisiä oikeushenkilöitä, jolloin ne voivat tehdä esimerkiksi sopimuksia omissa nimissään ja niiden varallisuus on erillistä omistajistaan.

Henkilöyhtiöitä ovat avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt. Henkilöyhtiöiden lisäksi on olemassa osakeyhtiö, joka voi olla joko yksityinen tai julkinen.

Lue artikkelimme osakeyhtiön perustamisesta ›

Kommandiittiyhtiö ja avoin yhtiö

Kommandiittiyhtiöitä ja avoimia yhtiöitä koskevat pitkälti samat lain säännökset ja molemmissa säädetään samassa, avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetussa laissa. Niiden merkitsevin ero on, että avoimessa yhtiössä kaikki yhtiömiehet eli yhtiöön yhtiöpanoksen sijoittaneet vastaavat yhtiön velasta yhteisvastuullisesti kuin omastaan. Kommandiittiyhtiössä sen sijaan voi olla kahdenlaisia yhtiömiehiä: Vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat yhtiön velasta kuin omastaan ja heillä on oikeus päättää yhtiön asioista. Äänettömät yhtiömiehet sen sijaan vastaavat yhtiön velasta vain siihen sijoittamallaan yhtiöpanoksella, mutta heillä ei toisaalta ole äänivaltaa yhtiössä eikä heille jaeta muuta voittoa yhtiöstä kuin korkoa yhtiöpanokselle; varsinainen voitto maksetaan vastuunalaisille yhtiömiehille.

Henkilöyhtiön rekisteröinti

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö perustetaan rekisteröimällä ne kaupparekisteriin. Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö rekisteröidään aina kaupparekisteriin, eikä niitä voi jättää sen ulkopuolelle. Yhtiö perustetaan täyttämällä perustamisilmoitus sähköisesti tai paperilla. Perustamisesta peritään maksu. Perustamisilmoitukseen on liitettävä yhtiösopimus.

Kommandiittiyhtiön ja avoimen yhtiön yhtiösopimus

Avoimen yhtiön yhtiösopimuksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

• toiminimi
• kotipaikka
• toimiala ja yhtiömiehet.
• Kommandiittiyhtiössä on näiden lisäksi oltava tieto äänettömän yhtiömiehen yhtiöpanoksesta.

Yhtiön perustamisilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa yhtiösopimuksen allekirjoittamisesta tai yhtiön perustaminen raukeaa.

Yhtiösopimuksessa voidaan pakollisten tietojen lisäksi ilmoittaa muutakin, kuten esimerkiksi että yhtiöllä on toimitusjohtaja. Yhtiösopimuksessa voidaan myös sopia toisin useista sellaisista asioista, joiden osalta sovelletaan lain olettamasäännöstä, ellei yhtiösopimuksessa ole määräystä. Tällaisia asioita ovat mm. peruste, jonka mukaan voitto ja tappio jaetaan sekä oikeuspaikkamääräys, missä määritellään missä yhtiöön liittyvät asiat tulee käsitellä ja määrätä tiettyjen asioiden käsittelypaikaksi myös välimiesoikeuden.

Yhtiösopimuksessa voidaan määritellä ne asiat, joissa tarvitaan useampien yhtiömiesten suostumus. Olettamana on, että kommandiittiyhtiön vastuunalaisilla yhtiömiehillä ja kaikilla avoimen yhtiön yhtiömiehillä on oikeus edustaa yhtiötä yksinään ilman muiden myötävaikutusta. Yhtiömiehet yhdessä voivat antaa prokuran eli nimenkirjoitusoikeuden myös kolmannelle. Tärkeätä olisi sopia yhtiösopimuksessa irtisanomisajasta sekä siitä, miten yhtiö puretaan mukaan lukien lunastusmenettelyt. Näin vältettäisiin monet riidat.

Henkilöyhtiön yhtiöpanos

Yhtiöön sijoitettava yhtiöpanos voidaan maksaa rahana tai apporttiomaisuudella, joka voi olla esimerkiksi ajoneuvo, työvälineitä tai muuta omaisuutta.

Osakassopimus henkilöyhtiössä

Molemmissa yhtiömuodoissa voidaan yhtiömiesten välillä laatia osakeyhtiön osakassopimusta vastaava vapaamuotoinen osakassopimus, jolla voidaan sopimussakon uhalla sopia erilaisista yhtiömiesten välisistä suhteista. Osakassopimuksella voi esimerkiksi sopimussakosta esimerkiksi kilpailukiellon tehosteeksi.

Sekä yhtiösopimuksen että osakassopimuksen laadinnassa ja muutoksissa olisi hyvä käyttää asianajajaa apuna, jotta tarpeiden kartoitus sekä määräysten kirjaaminen toteuttaisivat osapuolten tahdon mahdollisimman pitkälti.

Asunto-osakeyhtiö saattaa palkata suuremmissa rakennushankkeissa turvakseen valvojan, jonka tehtävä on valvoa tilaajan etua rakennustyömaalla. Valvojan käytölle on usein selkeä tarve, kun kyse on taloudellisesti merkittävästä remontista, eikä asunto-osakeyhtiöstä löydy riittävää rakennusalan osaamista hankkeeseen.

Valvontaa koskeva sopimus kannattaa tehdä huolella. Usein asunto-osakeyhtiöt allekirjoittavat valvojan tarjoaman sopimuspohjan, eivätkä ehkä aktiivisesti selvitä, millaiset ehdot valvonnalle asetetaan.

Kaikkiin sopimusasiakirjoihin on syytä tutustua huolella. Mitä liitteitä sopimukseen otetaan? Miten valvontatehtävän laajuus määritellään? Mitkä ovat valvojan velvollisuudet ja vastuut? Erityisen tärkeää on tutustua mahdollisiin yleisiin sopimusehtoihin.

Valvontasopimusten liitteenä käytetään usein konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 2013 -ehtoja. Ehtoja voidaan hyvin arvostella siitä, että ne ovat ”konsulttimyönteiset”. Mikäli valvontatyöstä tulee jälkikäteen riitaa, tärkeimpänä valvojan vastuuta rajoittavana ehtona voidaan pitää ehtojen kohtaa 3.2.3, joka koskee vahingonkorvausvastuun ylärajaa. Ehdon mukaan konsultin korvausvastuun ylärajana on konsulttipalkkion määrä. Käytännössä siis, mikäli valvoja tekee virheen valvontatyössään ja tästä aiheutuu vahinkoa asunto-osakeyhtiölle, valvoja korkeintaan joutuu palauttamaan palkkion, mutta ei joudu maksamaan tämän enempää korvauksia. Tämä ei koske niitä tilanteita, kun valvoja on toiminut törkeän huolimattomasti tai tahallisesti. Törkeän huolimattomuuden raja on kuitenkin hyvin korkealla ja usein kyse on ns. normaalista huolimattomuudesta, mikäli valvontatehtävää on laiminlyöty joltain osin.

KSE 2013 -ehdot sisältävät myös rajoituksia mm. välillisten vahinkojen korvattavuuden suhteen.

Huomioon täytyy ottaa myös ajalliset vastuunrajat. Valvojan vastuu päättyy pääasiassa kahden vuoden kuluttua tilaajan ja valvojan välisen toimeksiannon mukaisen aineiston luovuttamisesta. Erityinen ehto koskee myös vaatimusten ilmoittamisen määräaikaa: korvausvaatimus on ilmoitettava perusteiltaan yksilöitynä viimeistään vuoden kuluessa siitä lukien, kun on ilmennyt, että virhe on konsultin tekemä.

Asunto-osakeyhtiöiden on tärkeää harkita yleisten sopimusehtojen mielekkyyttä omassa rakennushankkeessaan. Ehdoista voi neuvotella ja poikkeamat on kirjattava sopimukseen.

Valvojan vastuuvakuutus on ongelmatilanteissa myös tärkeä turva. Tältäkin osin täytyy jo valvontasopimusta tehtäessä selvittää ja sopia, minkä sisältöinen vastuuvakuutus on ja mikä on korvauksen yläraja.

Mikäli rakennushankkeessa ilmenee ongelmia joko hankkeen aikana tai sen jälkeen, on tärkeää reklamoida valvojaa asianmukaisesti ja viipymättä, kun valvojan tekemät virheet paljastuvat. Mikäli reklamaatio laiminlyödään, asunto-osakeyhtiö voi jopa menettää oikeuden vaatia vahingonkorvausta.

Kun arvioidaan valvojan toimien asianmukaisuutta, kyse on lopulta sopimusrikkomuksesta: onko valvoja täyttänyt omat sopimusvelvoitteensa vai onko suoritus jäänyt vajaaksi? Mikäli valvoja ei ole huolehtinut valvontasopimuksen mukaisista tehtävistään ja tästä aiheutuu tilaajalle vahinkoa, kyse on lähtökohtaisesti valvojan korvausvastuusta. Erityisesti valvojan tulee kiinnittää huomiota peittyviin rakennuksen osiin, koska näitä osia koskevat rakennusvirheet jäävät piiloon, eikä tilaaja voi itse niitä havaita rakennustyön valmistuttua.

Mikäli tulee rakennusvirheitä, valvoja voi olla niistä yhteisvastuullisesti vastuussa rakennusurakoitsijan kanssa. Mikäli rakennusurakoitsija on maksukyvytön, valvoja voi joutua maksamaan koko korvauksen tilaajalle. Tällaisissa tilanteissa on hyvin suuri merkitys valvojan vastuunrajoitusehdoilla, esim. korvauksen ylärajan sitomisella palkkion määrään.

Kiinteistökauppariidoissa riidellään usein siitä, mitä ostaja on saattanut olettaa ostaessaan vanhan talon. Ostaja on saattanut ostaa myyntiesitteessä hyväkuntoiseksi kehutun omakotitalon. Myöhemmin ilmenee ongelmia. Myyjän mielestä suuretkaan korjaustarpeet eivät voi olla yllätys, koska talolla on ikää kymmeniä vuosia.

Kuntotarkastuksessa ennen kauppaa rakenteita ei lähtökohtaisesti avata. Hyvä kuntotarkastaja pystyy osoittamaan rakennuksen riskikohdat, mutta mahdollisia vaurioita, vuotoja tai toimimattomia rakenteita ei yleensä näe päällepäin. Kuntotarkastajia on myös monenlaisia ja usein tarkastus jää liian pintapuoliseksi. 

Osapuolet lähtevät valitettavan harvoin tekemään rakenneavauksia ennen kauppaa, vaikka kuntotarkastaja voi niitä suositella. Myyjä tahtoo myydä talon ja ylimääräiset reiät haittaavat myyntiä ja alentavat hintaa. Ostaja saattaa olla jo sen verran ihastunut taloon, että varovaisuus unohtuu. Luotetaan siihen, että talo on kunnossa. Vauriot ja muut ongelmat ilmenevätkin yleensä vasta kaupanteon jälkeen, kun ostaja lähtee tutkimaan taloa syystä tai toisesta tarkemmin.

Korjausta vaativa virhe voi olla esim. mikrobivaurio, toimimaton salaojajärjestelmä tai kattovuoto.

Suuri merkitys on sillä, millaisia peruskorjauksia taloon on tehty sen elinaikana. Jos salaojat on uusittu viisi vuotta aikaisemmin, ostajalla on oikeus odottaa, että salaojat ovat kunnossa. Toisaalta, jos salaojat ovat jo 40 vuotta vanhat, korjaustarve ei ole enää samalla tavalla odottamaton.

Yleensä kyse on piilevistä virheistä. Virhe siis sijaitsee sellaisessa paikassa, että myyjäkään ei ole ollut siitä tietoinen. Pääsääntönä voidaan sanoa, että mitä vanhempi jokin rakennuksen osa on, sitä todennäköisemmin sitä täytyy tulevaisuudessa korjata. Tällaisen vanhan rakennuksen osan rikkoutuminen ei ole välttämättä virhe. Toisaalta, jos rakennukseen on tehty laaja peruskorjaus, ostaja voi odottaa vanhalta talolta paljon.

Kun ongelmia ilmenee, ostaja reklamoi virheestä ja vaatii yleensä hinnanalennusta tai kaupan purkua. Myyjä usein kiistää vaatimukset. Myyjän keskeinen perustelu on, että kiinteistö ei ilmenneen piilevän virheen johdosta ole merkittävästi huonompi kuin mitä ostaja saattoi olettaa, eikä ostajalla ole oikeutta saada korvausta virheestä. Keskeinen riitakysymys on, mitä ostajalla on oikeus odottaa rakennukselta. Toisaalta riidellään siitä, onko ostaja laiminlyönyt ennakkotarkastusvelvollisuutensa.

Lain mukaan ostaja ei saa vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Erityiset syyt voivat velvoittaa ostajan ryhtymään jopa rakenteellisiin tutkimuksiin. Kuntotarkastusraportin tutkimuskehotus voi olla tällainen erityinen syy. Mikäli ostaja ei tee lisätutkimuksia, ostaja ei voi vedota virheenä mahdollisiin ikäviin yllätyksiin tältä osin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mitä vanhempi ja huonokuntoisempi rakennus on kaupantekohetkellä, sitä vaikeampaa ostajan on vedota virheeseen. Jos rakennus on peruskorjattu ja myyty hyväkuntoisena, mahdollisuudet ovat paremmat. Asuinkäyttöön myydyn rakennuksen tulisi ilman suurta peruskorjausta soveltua asuinkäyttöön. Jos vanhassa talossa on laajat terveyshaittaa aiheuttavat mikrobivauriot, kyse on yleensä sellaisesta virheestä, joka oikeuttaa hyvitykseen.

Ostajan ennakkotarkastusvelvollisuutta on korostettu muutamassa uudehkossa korkeimman oikeuden ratkaisussa (Kko 2019:16 ja KKO 2020:23). Voidaan sanoa, että ratkaisuissa on annettu suuri merkitys ennen kauppaa tehdyille riskihavainnoille. Mikäli ostaja ei lähde selvittämään havaintojen merkitystä tarkemmin, ostaja saattaa menetä oikeuden vedota virheeseen.